Tähän liittyen: Narina
Tähän liittyen: Narina
Oi oi, tänään käytiin katsomassa taloa, jossa löytyisi meikäläiselle oma luola 36 neliötä silkkaa rauhaa, kaljaa, PS3->PS4, höyryä, viskiä ja runsaasti paskanjauhantaa. Tiedä, vaikka innostuisi tekemään miehisiä viedoita höyryttelystä. Puffan ManCave: totuuksia miehille-show. Ohjelma on selkeästi sovinistinen ja seksitinen, mutta niin selkeällä tavalla, että se on jo viihdettä
Vape since 30/05/2011
Westcoast Vape Squad still rollin'
Videot ja arvostelut: Defuncta Vaping
Jeespoks. Pelit alkaa olla pelattu. En tiedä olisiko pelastettavissa mutta tuntuu ettei ole mitään pelastettavaa. Mutta kun akkakaan ei ymmärrä heittää pihalle vaan pitäisi kuulemma muuttaa yhteen huoneeseen tossa kämpässä. Jotain jos pitäisi niin kasvattaa kivekset ja painua vittuun, mutta miten? Muutenkin niin saamaton.
Ite mietin ihan samaa joku aika takaperin, mutta jollain ilveellä alko asiat kääntymään parempaan suuntaan. Eli saamattomuudesta oli hyötyä. ^^
Do or do not, there is no Barole.
Miksi sun pitäis muuttaa pois eikä naisen?
- Anopin omistama kämppä.
- Ei varaa asua yksin.
- Freesimpää alottaa puhtaalta pöydältä.
Juuh. Olisi hienoa jos vaan pääsisi heti pois. Vähän jänskättää se kuinka kauan tässä pitää odotella kämppää ja mitä sillä välin tapahtuu. Mutta sepä ei selviä ellei ota selvää.
Sekin totta kyllä. No varasuunnitelmista tykkäävänä (=vainoharhaisena?) miehenä hoitanut kyllä asian niin että ei tässä konkreettisesti kuseen jouduta.
Pitkään ollut jo lähestulkoon pelottavan rauhallista parisuhderintamalla. Sitä jotenkin kuitenkin laskee mielessään päiviä siihen kunnes jompikumpi tekee sen jonkin mystisen "kriittisen virheen" ja sitten mökötetään päivä jos toinenkin putkeen kun ollaan molemmat yhtä helvetin jääräpäisiä ettei voi olla se ensimmäisenä jään rikkova. Onneksi on toistaiseksi ainakin vielä menty niin että hetken hiljaisuuden jälkeen on asiat saatu puhumalla selväksi. Tiedä sitten miten dynamiikka muuttuu kun kuvioihin tulee lapset summuut parisuhteentappajat.
Näinhän se. Harmittaa varsinkin kun tietoisesti olen liian usein se osapuoli joka antaa asioiden kiehua yli ilman että sanon mitään. Sitten mökötetään, mökötetään ja mökötetään vielä vähän lisää ihan vaan sen takia koska se on niin perkeleen kivaa lähteä kotoa töihin/opintoihin joka päivä helvetinmoinen möykky mahanpohjassa. Jotenkin kun on niin emaskuloidussa yhteiskunnassa ja ilmapiirissä niin ei uskalla antaa sitä omaa ääntään tulla kuulluksi. Ja sitten kun silloin harvoin antaa niiden omien aatteidensa anna tulla ilmoille niin ilmaisu on tasoa "Helvetti kun sä vaan mökötät ja ömmömömömömömömöm". Jotenkin tuo voimasanoihin ja laiskaan ilmaisuun tukeutuminen sapettaa, mutta kun se viesti on silti siinä mitä sanoo, oli se sitten kuinka laiskasti ilmaistu.
Että niin, vikaa on molemmin puolin mutta onneksi toistaiseksi molemmat ainakin tiedostaa sen. Aina riitojen päätteeksi pyydellään syvästi anteeksi molemmin puolin, mikä on ainakin omasta mielestä kiva juttu. Jos se olis niin että meitin pitäisi mukamas jotain omia vikoja vaan tunnustaa niin repisin pelihousut lailla Hulkin alta aikayksikön.
Puuh. Känni(tm) auttoi tämänkin vuodatuksen kanssa.
Ollappa homo, niin elämä olisis yhtä ruusuilla tanssimista. Silloin ainakin voisi luulla olevansa kutakuinkin samalla aallonpituudella kumppaninsa kanssa.
Valitettavasti nyt kuitenkin joutuu väistelemään arvaamattomia tunne-elämän vaihteluja kuukautisten, vauvahalujen, summuiden hormonaalisten(enemmän tai vähemmän validien) syiden iskuja sieltä täältä.
Tässä nykyisessä suhteessa ei ainakaan asiaa auta se, että itte en ole todellakaan mikään maskuliininen miesten mies ja olen vielä kaiken lisäksi se jokak ei tuo sitä leipää pöytään tässä asumisyksiökössä. Tämä tunteiden kamppailu jää siis lähinnä sille tasolle että "musta tuntuu" ja "kun sä teet näin, niin...". Yritän olla reilu ja tasa-arvoinen enkä kohtele toista niin kuin roskaa, kuten en ketään muutakaan elämässäni, mutta joskus vaan tuntuu että sekään ei riitä. Se kuuluisa rakkaus on toistaiseksi riittänyt, mutta jotenkin pelkään että se jossain vaiheessa loppuu. Suurin osa tostakin pelosta on varmasti lähtöisin luontaisesti neuroottisesta ajatusmaailmastani, mutta noh,
Jos itte en imurin varteen tarttuisi ja asioita siivoaisi niin kyllähän tämäkin kämppä olisi yksi sikolätti. Pyykit vielä hoituu jotenkuten tasapuolisesti, mutta sekin johtuu lähinnä siitä että pikkuhousuja on rajallisesti.
e: Argh! Yksi suurimmista mainitsemattomista murheen aiheistani onkin se, että jos on jotain leikattavaa leipää niin Parempi Puoliskoni leikkaa leivän leikkuulaudalla mutta ei siivoa murusia pois siitä! MURR!
Juuei, kyllä se on alkuaskeleista ollut selvä että tässä taloudessa tohveleita pitää joku ihan muu kuin minä. Eikä se oikeastaan edes häiritse. Koska on nuoruudesta asti ollut jo niin kuohittu niin ei ole ollut koskaan semmoista tarvetta olla äijä.
Mutta on miten on, vaikka noita huonoja hetkiä(niin isoja kuin pieniäkin) on ollutkin niin niistä on selvitty ihan puhumalla ja kyllä minä vaan piru vie silti tuota naikkosta tunnen rakastavani. En voisi millään kuvitella jolle kulle muuta suukkosta antavani kun nukkumaan mennään.
On nämä sydämen asiat kyllä yksiä pirulaisia. Pitäis olla miehinen mies, mutta toisaalta tunteikas paras ystävä. Does not compute.