Aiemmin asuttiin näköyhteydessä Kotkan satamaan. Varsinkin talvella oli aluksi hankala nukkua, kun luotsilaiva lähti hakemaan toista laivaa satamaan, hirveä jäiden hakkauksen meteli ja koneet huusi. Samoin Hyväntuulentieltä kuului koko ajan autojen ääniä.
Muutettiin Lammille, jossa oli suhteellisen hiljaista, paitsi kesällä, jolloin meidän talon ohi tuntui kulkevan se suosituin pillurallipätkä. Kapakkakin oli vieressä, joten terassin äänet kuului kivasti sisään.
Nyt asutaan Myrskylässä keskellä metsää, kirjaimellisesti. Vasta nyt on huomannut, ettei pimeä Suomessa ole oikeasti pimeä, paitsi todella pilvisinä syksyöinä. Talviöinä kuutamon kiiltäessä hangella on jopa valoisaa, näkee aivan hyvin liikkua ulkona ilman valoa. Eikä hiljaisuus ole oikeasti hiljaista, aina jostain kuuluu linnunlaulua, tuulen kohinaa tai hyönteisten ääniä. Meillä vielä vähemmän, koska puropahasen rantaan on vain vähän matkaa. Sisällä toki on hiljaista, mutta minusta se on vaan mukavaa. Nukkuminen oli aluksi hankalaa, mutta olen huomannut, että myös nukun sikeämmin ja tarvitsen vähemmän unta.
Toki tiedän, ettei kaikista olisi maalla asumaan. Jotkut ihmiset pitävät enemmän kaupungista. Mä taas toivon, ettei ikinä enää tarvitse kaupunkiin muuttaa.