Kun suunnitellaan kierteiden rasvaamista jännitehäviön takia, niin ensin voisi olla hyödyllistä mitata mikä se todellinen häviö kierteissä on. Puhtailla ja riittävän tiukoilla kierteillä se kun on jokseenkin olematon. Merkittävä häviö syntyy muualla.
Mittaaminen onnistuu helposti: modi kasaan ja riittävän matalaohminen kuorma päähän. Tulitus päälle, ja mittapäillä mitataan jännite alaputken pinnan ja yläputken pinnan väliltä. Odotettavissa oleva lukema on sadasosavoltteja tai alle. Tuota luokkaa oleva lukema on käytön kannalta merkityksetön, ja tuossa on sentään kahdet kierteet mukana.
Jos lukema on kertaluokkaa suurempi, kannattaa ensin varmistaa että kierteet ovat todella puhtaat. Ja jos niitä aikoo puhdistuksen jälkeen rasvata, olisi hyvä mitata jännitehäviö puhdistuksen jälkeen, ja rasvaamisen jälkeen, jotta rasvan mahdollinen hyöty tulisi selkeästi esille. Mittaus tietenkin tulee tehdä samalla atolla, jotta virta on kummassakin mittauksessa riittävän lähellä sama. Ja tavallisella yleismittarilla käyttökelpoinen mitta-alue on pienin mahdollinen, esim. DCV 200m jos mittari ei ole automaattinen.
SSGGTS putkella ilman mitään rasvoja tulokset ovat seuraavan kuvan mukaiset. Häviöt on mitattu kytkimen mutterista eteenpäin. Laitoin kuvan lainaukseen "piiloon", kun se on vähän off-topiccia tälle ketjulle... :P
![]()