Mielialahäiriöt ja mielialalääkitykset: Kokemuksia ja mielipiteitä

[Mokwai]

Tämä kun herätti muualla keskustelua ni teen nyt tällasen.. Osallistutte tai ette

Tänne voi purnata miten paskaa jokin nappi on tai ylistää miten hieno keksintö jokin pilleripölleri on. Tai jos vaikka tekee mieli kertoa kuinka paljon masentaa taitaitai..

Pidetäänhän kuitenkin mielessä se että _jos et ole lääkäri, älä tee muille diagnooseja tai suosittele mitään lääkettä_. Ihminen on yksilö ja vain lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä tai niitä suositella.

Voin avoimesti itse aloittaa tämän sillä että itse puputan ko. lääkenimityksen alle kuuluvia lääkkeitä, useampaa sorttia, lopun elämääni. Kerron lisää jos tämä saa tuulta purjeidensa alle tämä aihe ;D

Heh heh.

[sipsipussi]

Itellä on Sellanen ongelma että välillä ahdistaa älyttömästi vaikka ei ois mitään syytä oikeestaan, myös sosiaaliset tilanteet kuumottaa paljon (kirjaimellisesti, naama helottaa). Alko tossa pari vuotta sitten, vituttaa paljon koska ennen olin paaaaljon rohkeempi heittämään smalltalkkia yms. Välillä taas kaikki luistaa hyvin, ei hajua mistä toi vaihtelu vois johtua.. Voihan Se kuulua tähän ikäänkin tms? 19 mittarissa nyt.

[Mokwai]

Itellä on Sellanen ongelma että välillä ahdistaa älyttömästi vaikka ei ois mitään syytä oikeestaan, myös sosiaaliset tilanteet kuumottaa paljon (kirjaimellisesti, naama helottaa). Alko tossa pari vuotta sitten, vituttaa paljon koska ennen olin paaaaljon rohkeempi heittämään smalltalkkia yms. Välillä taas kaikki luistaa hyvin, ei hajua mistä toi vaihtelu vois johtua.. Voihan Se kuulua tähän ikäänkin tms? 19 mittarissa nyt.

Eihän siihen auta kun lekurilla käynti. Kaikkeen on syynsä ja harvemmin ne selviää ilman ulkopuolisen apua. Yleinen juttu.. Mullon yksi kaveri joka kärsii vastaavasta mutta todella pahan sorttisesta..

[Trmnt]

Itse kävin tuossa pari vuotta sitten ihan vaan juttelemassa jokusen kerran psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Lääkkeitä en suostu itse popsimaan, mutta jo pelkästään se ammatti-ihmisen kanssa jutustelu autto ymmärtämään omia "ongelmia" ja niiden syitä. Suosittelen kyllä kaikille, vaikkei nyt suoraan kokiskaan että ois pollassa mitään vikaa. Sieltä muuten oikeasti saa apua myös siihen, että mikä siellä parisuhteessa saattaa ressata ja rasittaa.

[Barole]

Opamox 15mg ahdistukseen, Imovane 7,5mg nukahtamiseen ja Escitalopram Actavis masennukseen. Toukokuusta asti pupeltanu. Opparit on kivoja jos tykkää notkua, Imovanet auttaa kyllä nukahtamaan mutta vaatii kunnolliset yöunet, ja sitaloprami kyllä toimii kunhan alkaa vaikuttaa. Kummasti elo helpottunu, ja vielä kun meni lääkitys kerralla nappiin.

[Muhnu]

En tiiä, liittyykö suoraan aiheeseen, mutta... Itellä on elämä heitellyt mennen tullen. Sillointällöin tulee tilanne, että on pakko turvautua lääkkeisiin, joita oon sitte syöny vain puolisen vuotta kerrallaan ja ihan äärimmäiseen hätään ja tarpeeseen.

Reilu vuosi sitten oli tilanne, että mikään ei kiinnostanu, väsytti, vilutti ja vitutti ihan kaikki. Nippanappa jaksoin töissä käydä. Päätin et en ala masennuslääkkeitä ottamaan, koska mulla ei ollu tapahtunu elämässä mitään kummempaa mikä vois mielen vetää matalaks. Onneks mulla oli fiksu työterveyshoitaja joka määräs kilpparikokeet. No, vajaatoimintaahan sieltä löyty, lie kuinka kauan on ollutkin, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Nyt sitte tasapainoillaan lääkityksen kanssa, joskus on hyvä fiilis ja joskus sitte ei ookkaan niin hyvä fiilis.

Kun oon tätä kilppariongelmaa tutkinu, niin on tullu useesti todettua et liian moni kilpparivaiva "hoidetaan" masennuslääkkeillä. No, eihän masennuslääke auta, jos kilppari ei toimi.

Tän halusin vaan kertoa, että tutkituttakaa ne kilppariarvotkin, ne vaikuttaa ihan koko elämään. Ja hankkikaa kunnon lääkäri, joka osaa noi kilppariarvot kans lukee. Niitä ei montaa suomessa ole.

[Mokwai]

En tiiä, liittyykö suoraan aiheeseen, mutta... Itellä on elämä heitellyt mennen tullen. Sillointällöin tulee tilanne, että on pakko turvautua lääkkeisiin, joita oon sitte syöny vain puolisen vuotta kerrallaan ja ihan äärimmäiseen hätään ja tarpeeseen.

Reilu vuosi sitten oli tilanne, että mikään ei kiinnostanu, väsytti, vilutti ja vitutti ihan kaikki. Nippanappa jaksoin töissä käydä. Päätin et en ala masennuslääkkeitä ottamaan, koska mulla ei ollu tapahtunu elämässä mitään kummempaa mikä vois mielen vetää matalaks. Onneks mulla oli fiksu työterveyshoitaja joka määräs kilpparikokeet. No, vajaatoimintaahan sieltä löyty, lie kuinka kauan on ollutkin, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Nyt sitte tasapainoillaan lääkityksen kanssa, joskus on hyvä fiilis ja joskus sitte ei ookkaan niin hyvä fiilis.

Kun oon tätä kilppariongelmaa tutkinu, niin on tullu useesti todettua et liian moni kilpparivaiva "hoidetaan" masennuslääkkeillä. No, eihän masennuslääke auta, jos kilppari ei toimi.

Tän halusin vaan kertoa, että tutkituttakaa ne kilppariarvotkin, ne vaikuttaa ihan koko elämään. Ja hankkikaa kunnon lääkäri, joka osaa noi kilppariarvot kans lukee. Niitä ei montaa suomessa ole.

Olen niin samaa mieltä sun kanssa.. Itellä haettiin kans noita kilpirauhasongelmia pitkään mutta mitään ei sitten kokeissa ollut. Tosin samalla haettiin kaikki reumat ja puutokset ja muut.. Mitään ei vaan koskaan ole. Luulosairas mää vaan oon

Ei mut ihan totta.. Liian monia asioita muutenkin hoidetaan vaan masennuksena. Hirvittää kun 10-12vuotiaille naperoille syötetään esim just serotoniinia.. Kasvuiässä olevia lapsia joiden oma serotoniinituotanto ei varmasti ole vielä tasapainossa ja tarpeeksi kehittynyt..

Tähän ei voi todeta kun sen että se on suomessakin menossa siihen että lekurit ovat kytköksissä lääkeyhtiöihin ja saavat provikat tai muuten jotain etuja..

[Mokwai]

Opamox 15mg ahdistukseen, Imovane 7,5mg nukahtamiseen ja Escitalopram Actavis masennukseen. Toukokuusta asti pupeltanu. Opparit on kivoja jos tykkää notkua, Imovanet auttaa kyllä nukahtamaan mutta vaatii kunnolliset yöunet, ja sitaloprami kyllä toimii kunhan alkaa vaikuttaa. Kummasti elo helpottunu, ja vielä kun meni lääkitys kerralla nappiin.

Oxamin 15mg paniikkihäiriöön/ahdistukseen tarvittaessa Eli samaa kamaa. Toimii ko junan vessa.. Ei tarvi hammaslääkärissäkään hyppiä pitkin seiniä tai muissakaan vaikeissa tilanteissa.. Mut sekasin pistää ainaki oman pään. Pamit ja muut mömmöt testattu, ei tee muuta kun väsytä ja aiheuta hällä väliä asenteen.

Tällä hetkellä menee abilify ja lamictal surullisen kuuluisaan vanhalta nimitykseltään maanis-depressiivisyys nimiseen sairauteen. Elinikäinen ja kyllä, aivokemiallinen häiriö. Ne on mennyt jo 4 vuotta.. Sitä ennen hoidettiin masennuksena kun tampiot eivät osanneet diagnosoida.. Välillä uppiniskaisesti yrittänyt olla ilman mutta eihän siitä tule mitään. Näiden kanssa voi elää normaalia elämää eikä ole möllykkäkään Sepram meni kans masennusaikana pitkään rinnalla (eli sekin sitalopraamia) mutta onneks jäi pois kun ei tarvetta..

Cipralex/Sepram on kyl kans semmonen nappi että sitä työnnetään jokaiselle aikuiselle joka vähän valittaa itkuisena uupumusta.. Harvemmalla se auttaa. Itellä auttoi kunnes puskuroi maniaa..

Kokeiltu on kaikki maailman serotoniinilääkkeet, nukahduslääkkeet, rauhottavat, unilääkkeet, psykoosilääkkeet, lääkkeet kakssuuntaseen.. Onneksi sitten usean vuoden taistelun jälkeen löytyi kultainen keskitie.

Olen hyväksynyt itseni tällaisena ja opetellut oleen myös avoin tästä sheissestä jos joskus ois vaikka apua muille omista kokemuksista

[tuittu]

Muutama vuosi sitten oli kausi etten jaksanut tehdä muuta kuin nukkua ja itkeä ahdistusta. En enää muista mitä kaikkia lääkkeitä kokeilin, mutta Cipraa söin aika kauan ja se helpotti niin että enää ei itkettänyt eikä ahdistanut, mutta olo oli edelleen kuin muumiolla. Oli muuten pikkaisen vaikea päästä siitä eroon, päässä tuntui pieniä sähköiskumaisia juttuja ja muuta hienoo. Sitten söin jonkun aikaa Concertaa (taitaa kulkea myös nimellä Ritalin?) muumioitumisen parantamiseen ja johan tuli vauhtia, siivosin paikkoja lattiasta kattoon aina uudestaan ja uudestaan, ja puheripuli oli niin kamala että sylkikin vaahtoutui, joten ymmärrettävästi se lopetettiin. Oli se kyllä mukava lääke. Siitä sitten kokeiltiin Voxraa, mutta se piti lopettaa koska en pystynyt nukkumaan ollenkaan. Nyt onkin sitten luomuna menty muutama vuosi, toivotaan ettei ongelmat palaa. Melatoniini on ainoa mitä käytän unen saamiseen mutta se nyt taitaa olla enemmänkin luontaislääke...

[Mokwai]

Concertaa ilman ADHD/ADD diagnoosia? Hui kamala Aina oppii uutta! Ei ihmekään että ol energiaa ku sil on tarkotus rauhottaa adhd:ita (Kumoaa vauhdin antamalla vauhtia..) jäätävän koukuttavaa shittia..

Mut joo.. sitalopraamista oli tosi vittumainen päästä eroon. Menin lopettaan seinään sen. Kärsin kaks viikkoa just niistä "sähköiskuista" ja huomauskohtauksista ja alkuun oli aika paha olokin.. Yh. Ei olisi ehkä pitänyt lopettaa seinään vaan vähentää pikkuhiljaa

[Naamapeikko]

Teini-iästä asti ollut välillä vahvaakin ahdistusta ja pakko-oireista tarkastelua sekä epämääräisiä fobioita ties mitä kohtaan. Siinä parikymppisenä sitten iski burnout ja lähti homma lapasesta enkä enää päässytkään ovesta ulos töihin. Lekurilta apua ja reseptillä jotain Fluoksetiiniä, jonka nimestä ei tarkempaa muistikuvaa. Heti ekasta pilleristä oli niin voittoisa fiilis, että oksat pois. Koin toimivani juuri niin kuin kuuluu, enkä ihmetellyt kahvinkeittimiä ja ulko-ovea tippaakaan "normaalia" enempää eikä mikään ahdistanut. Nähtävästi siis pelkkä placebo-efekti, koska noin nopeasti tepsi, mutta väliäkös sillä. Kävin myös jonkun täti-ihmisen kanssa juttelemassa niitä näitä muutamaan otteeseen. Pikkuhiljaahan se tilanne otti takapakkia, mutta ei enää koskaan yhtä pahaan kuin ennen lääkkeitä.

Kaksi kertaa tuon ensimmäisen satsin jälkeen puputtanut jotain SSRI-mömmöjä, joiden nimistä ei myöskään enää käsitystä. Hyötyä näistä ei itselle ollut, haittoja tosin senkin edestä. Väsymystä(13h yöunia) ja seksuaaliherkkyyden katoamista lähinnä. Mitään pitkäaikaista ongelmaa näistä pillereistä en kyllä usko aiheutuneen. Pillerijaksot oli kestoltaan puolesta vuodesta vuoteen, joka nyt ei ainakaan asiantuntijoiden mukaan nähtävästi ole tarpeeksi pitkä aika.

Tuskin tulee ihan heti uudestaan kokeiltua ellei tosiaan ole pakko. Nykyään menee ihan mallikkaasti ilman mitään vakavampaa tai ainakaan pidempikestoista ahdistusta eikä tule erityisen paljon aikaa tuhlattua tarkisteluunkaan. Pientä vilkuilua, että laitteet tuli pois päältä ennen kuin ovesta ulos. Bonuksena tässä tarkistelussa toki se, että mitään en ole ikinä hukannut tai unohtanut mihinkään, koska kaikki pidetään siellä missä kuuluukin.

[tuittu]

Concertaa ilman ADHD/ADD diagnoosia? Hui kamala Aina oppii uutta! Ei ihmekään että ol energiaa ku sil on tarkotus rauhottaa adhd:ita (Kumoaa vauhdin antamalla vauhtia..) jäätävän koukuttavaa shittia..

ADD oli epäilyksenä, en mä tänne nyt mitään diagnooseja viitsinyt alkaa tarkentamaan koska tääkin meni vähän yli rajan että jollain foorumilla kerron popsineeni nappeja.

[Cold Air]

En tiiä, liittyykö suoraan aiheeseen, mutta... Itellä on elämä heitellyt mennen tullen. Sillointällöin tulee tilanne, että on pakko turvautua lääkkeisiin, joita oon sitte syöny vain puolisen vuotta kerrallaan ja ihan äärimmäiseen hätään ja tarpeeseen.

Reilu vuosi sitten oli tilanne, että mikään ei kiinnostanu, väsytti, vilutti ja vitutti ihan kaikki. Nippanappa jaksoin töissä käydä. Päätin et en ala masennuslääkkeitä ottamaan, koska mulla ei ollu tapahtunu elämässä mitään kummempaa mikä vois mielen vetää matalaks. Onneks mulla oli fiksu työterveyshoitaja joka määräs kilpparikokeet. No, vajaatoimintaahan sieltä löyty, lie kuinka kauan on ollutkin, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Nyt sitte tasapainoillaan lääkityksen kanssa, joskus on hyvä fiilis ja joskus sitte ei ookkaan niin hyvä fiilis.

Kun oon tätä kilppariongelmaa tutkinu, niin on tullu useesti todettua et liian moni kilpparivaiva "hoidetaan" masennuslääkkeillä. No, eihän masennuslääke auta, jos kilppari ei toimi.

Tän halusin vaan kertoa, että tutkituttakaa ne kilppariarvotkin, ne vaikuttaa ihan koko elämään. Ja hankkikaa kunnon lääkäri, joka osaa noi kilppariarvot kans lukee. Niitä ei montaa suomessa ole.

Tää kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa yleistymään sillä vauhdilla, että se on kohta suomalaisten kansantauti. Vai voisiko olla niin, että se on ollut aina yleistä mutta nyt vasta siihen on kunnolla kiinnitetty huomiota ja tutkittu? Melkein pitäis itsekkin käydä tutkituttaas just in case.. Ei varmaan oo ku kuitenkin hyppään yötöissä ja lievät Asperger-oireeni saattavat joskus aiheuttaa univelkaa kun uppoudun johonkin asiaan niin kovasti
Emännälläkin löytyi kilpparin vajaatoiminta kun se meni suoraan yksityiselle. Ennen sitä tutkimusta niin sillä oli sydämmen muljahduksia joita kunnalliset lääkärit vain perusteli sillä, et se on vainoharhainen ja paniikkihäiriöinen Noh, sit sillä samalla kertaa kun se meni sinne yksityiselle saamaan sen kilppari-diagnoosin, niin samalla tutkittiin sydämmen muljahduksia jotka todellakin paljastuivat rytmihäiriöksi. Että oikein tuplapotti...

[Mokwai]

ADD oli epäilyksenä, en mä tänne nyt mitään diagnooseja viitsinyt alkaa tarkentamaan koska tääkin meni vähän yli rajan että jollain foorumilla kerron popsineeni nappeja.

No mutta pisteet sulle jos teit jotain johon oli iso kynnys! ADHD:ta iteltä joskus haettiin ennenkun sain tän olemassa olevan diagnoosin

[korsu]

Mirtazapiinia ajelen alas. Venlafaxiinikin pitäisi, on vaan kettumainen myrkky. Kammottavat vieroitusoireet.
Nämä sen takia kun psykalta tuli kirje että olet terve kun ei ole vuoteen näkynyt.

[Daniel]

Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsin, kuten jo eräässä toisessa ketjussa mainitsinkin. Sosiaalisten tilanteiden pelkoakin on. Syön tällä hetkellä venlafaksiinia ja olantsapiinia, ei auta ollenkaan. Aikaisemmin nielin sertraliinia, sekään ei jeesannut. Toivottavasti kyseiset mömmöt jeesaavat jotakuta muuta.
Mulla on myös oxamineja, joskus joutuu sellaisen ottamaan. Pieni helpotus, vaikka kaikkea ahdistusta ei viekkään. Tosin eihän sen olekkaan tarkoitus viedä muuta kuin pahin terä ahdistuksesta. Joten toimii, yritän kuitenkin syödä niitä niin harvoin kuin mahdollista, bentsokoukku ei kiinnosta.

Jaksamisia kaikille masentuneille ja muistakin vaivoista kärsiville.

[Muhnu]

Tää kilpirauhasen vajaatoiminta alkaa yleistymään sillä vauhdilla, että se on kohta suomalaisten kansantauti. Vai voisiko olla niin, että se on ollut aina yleistä mutta nyt vasta siihen on kunnolla kiinnitetty huomiota ja tutkittu? Melkein pitäis itsekkin käydä tutkituttaas just in case.. Ei varmaan oo ku kuitenkin hyppään yötöissä ja lievät Asperger-oireeni saattavat joskus aiheuttaa univelkaa kun uppoudun johonkin asiaan niin kovasti
Emännälläkin löytyi kilpparin vajaatoiminta kun se meni suoraan yksityiselle. Ennen sitä tutkimusta niin sillä oli sydämmen muljahduksia joita kunnalliset lääkärit vain perusteli sillä, et se on vainoharhainen ja paniikkihäiriöinen Noh, sit sillä samalla kertaa kun se meni sinne yksityiselle saamaan sen kilppari-diagnoosin, niin samalla tutkittiin sydämmen muljahduksia jotka todellakin paljastuivat rytmihäiriöksi. Että oikein tuplapotti...

Tottahan niitä kilpparikokeita tehdään ihan noin vaan, mutta niiden vastausten tulkinta on sitte eri asia... Mä oon aina luullu et ne muljahdukset kuuluu elämään, samoin ku tinnitus... Mut ny oon huomannu et mitä huonompi olo, sitä enemmän sitä esiintyy. Mä oon sitä mieltä et joka ikinen masennusdiagnoosin saava ensin testautetaan kilppariongelman poissulkemiseks, on se sen verran lamauttava sairaus.

[Cold Air]

Tottahan niitä kilpparikokeita tehdään ihan noin vaan, mutta niiden vastausten tulkinta on sitte eri asia... Mä oon aina luullu et ne muljahdukset kuuluu elämään, samoin ku tinnitus... Mut ny oon huomannu et mitä huonompi olo, sitä enemmän sitä esiintyy. Mä oon sitä mieltä et joka ikinen masennusdiagnoosin saava ensin testautetaan kilppariongelman poissulkemiseks, on se sen verran lamauttava sairaus.

Kaippa kaikki on suhteellista, että siinä vaiheessa kun satunnaisista rupeaa tulemaan päivittäisiä ja lievistä voimakkaita, niin pitää nopeasti tehdä tutkimuksia. Kyllähän yleensäkkin kaikki pahimmat taudit aiheuttaa pitkäksi aikaa vaivoja mikäli niitä ei nopeasti hoideta.
Mitä taas tulee noihin lasten vääriin diagnooseihin, kyllähän Cold Air 5v sai kans diagnoosiksi keskittymishäiriön Toki Asperger on suhteellisen tuore ja onhan se helppo heittää vaan johonkin ryhmään kun vielä 90-luvullakin monet psykiatrit piti sitä "kiisteltynä ilmiönä". Eipä se sinällään kuulu tähän ketjuun, mutta pitipä nyt laittaa kun oli noista lasten diagnooseistakin puhe

[Barole]

Oxamin 15mg paniikkihäiriöön/ahdistukseen tarvittaessa Eli samaa kamaa. Toimii ko junan vessa.. Ei tarvi hammaslääkärissäkään hyppiä pitkin seiniä tai muissakaan vaikeissa tilanteissa.. Mut sekasin pistää ainaki oman pään. Pamit ja muut mömmöt testattu, ei tee muuta kun väsytä ja aiheuta hällä väliä asenteen.

Tällä hetkellä menee abilify ja lamictal surullisen kuuluisaan vanhalta nimitykseltään maanis-depressiivisyys nimiseen sairauteen. Elinikäinen ja kyllä, aivokemiallinen häiriö. Ne on mennyt jo 4 vuotta.. Sitä ennen hoidettiin masennuksena kun tampiot eivät osanneet diagnosoida.. Välillä uppiniskaisesti yrittänyt olla ilman mutta eihän siitä tule mitään. Näiden kanssa voi elää normaalia elämää eikä ole möllykkäkään Sepram meni kans masennusaikana pitkään rinnalla (eli sekin sitalopraamia) mutta onneks jäi pois kun ei tarvetta..

Cipralex/Sepram on kyl kans semmonen nappi että sitä työnnetään jokaiselle aikuiselle joka vähän valittaa itkuisena uupumusta.. Harvemmalla se auttaa. Itellä auttoi kunnes puskuroi maniaa..

Kokeiltu on kaikki maailman serotoniinilääkkeet, nukahduslääkkeet, rauhottavat, unilääkkeet, psykoosilääkkeet, lääkkeet kakssuuntaseen.. Onneksi sitten usean vuoden taistelun jälkeen löytyi kultainen keskitie.

Olen hyväksynyt itseni tällaisena ja opetellut oleen myös avoin tästä sheissestä jos joskus ois vaikka apua muille omista kokemuksista

Se annettakoon terveydenhuollolle anteeksi, kaksisuuntainen on uskomattoman hankala diagnosoida. Mullakin on piirteitä siitä ilman varsinaista maniaa, on vaan hypomaanisia jaksoja ja sitten masennusjaksoja. Melkein pitäis ruinata psykiatrille aikaa mutta jonot on ihan jäätävät...

[Mokwai]

Se annettakoon terveydenhuollolle anteeksi, kaksisuuntainen on uskomattoman hankala diagnosoida. Mullakin on piirteitä siitä ilman varsinaista maniaa, on vaan hypomaanisia jaksoja ja sitten masennusjaksoja. Melkein pitäis ruinata psykiatrille aikaa mutta jonot on ihan jäätävät...

Joo annettakoon anteeksi koska muutin myös tuolloin aika tiuhaan tahtiin, juoksin ristiin rastiin yksityisen ja julkisen väliä jne.. Eihän ne tiedot siirtyneet kaikista paikoista ja yksikän lääkäri ei minua kuukautta pidempään nähnyt.. Bipon diagnosointi oikeaoppisesti vaatii kuitenkin puolen vuoden tarkkailun.. Työterveydessä saivat sitten tarpeeksi dataa kun kävin pidemmän aikaa ja kiitos Diacor, sain oikean diagnoosin ja oikeiden lääkkeiden haku saattoi alkaa. Onhan se silti vittumaista että 4 vuotta minua hoidettiin väärin ja manioissani tein tyhmyyksiä (Masennuslääkkeet ei oo hyväks kakssuuntaselle yksinään ). Onneksi virheistään oppii ja minulla ei ole tapana katkeroitua mistään.. Itsellähän tämä on aika pitkältä periytynyt homma (Tai no taipumus tähän periytyy, ei itse sairaus) ja isän kuolema pisti isot rullat päässä pyörimään

Jos on oikeesti Barole pienikin epäilys niin varaa se aika. Mitä sä siinä häviät? Jonot voi olla pitkät mutta kun sanot että tarvitset jeesiä, kyl ne sulle ajan etsii ja sithän se säännöllistyy kun ekan kerran pääset käymään.. Omalekurin kautta lähete psykpolille.. Mullakin on enimmäkseen hypomanioita ja masennuksia. Sitten noita sekamuotosia on aika paljon (Sillon pahat keskittymishäiriöt, ärtyminen, vitutus, lievät agressiokohtaukset, paniikit..).. Mutta kun vihdoin ne oikeat napit osu kohdalle (TIETENKIN ne sisältää yhden lääkkeen jolla on patentti voimassa ja se siis maksaa aiiiiivan vitusti ) elämä on normaalia, tunnen ilot ja surut mutta en vajoa pohjalle tai ammu aivan liian yli..