Minulla on sinänsä hieman hauska, mutta silti kinkkinen tilanne. Nimittäin vaimon suhtautuminen sähkötupakkaan.
Nyt olen ollut n.1kk täysin ilman analogista, en erikseen kertonut vaimolle että olen täysin lopettanut tupakoinnin, olen ollut hänen tietoisesti ns. on/off tupakkalakossa.
Tämän kuukauden aikana olen siis salaa höyrytellyt, en ole kertonut hänelle sanaakaan sähkötupakasta, mutta en ole erikseen kertonut tupakanlopetuksestakaan, en muutenkaan koskaan tupakoi hänen nähden ja kotosalla en juuri muutenkaan.
Luulisin että hän on kyllä huomannut tupakanpolton lopetuksen, ainakin olettaisin kun en enää töistä tullessa käryä tupakalta ja tulee suukoteltua yms. kun tietää että ei haise tupakalta joka vastapuolta todella paljon häiritsee.
Mutta eihän mikään avioliitto kestä jos salailee yms. ja haluaisin itsekkin olla rehellinen, ongelmana vain on vaimoni äärimmäinen negatiivisuus sähkötupakkaan, hän nyt kun uskoo kaiken mitä iltalehdessä kerrotaan ja tähän päälle hänen omassa perheessään parivuotta sitten vierähtänyt sähkötupakka-muoti joka lähti yhtä nopeasti kuin tulikin, lähinnä hän on perheeltään saanut tämän sähkötupakan pahan käsityksen. (todella pahaa väärinkäyttöä vääränlaisilla laitteilla ja väärillä tiedoilla, + huhupuheet yms kukkahattu/päivi räsäsen aatteet)
Tuntuisi että vaimoni helpommin antaisi minun polttaa analogista kuin sähkötupakkaa, tai niin ainakin oletan hänen puheistaan.
Mitenkäs minun kannattaisi ilmiantaa itseni ja mahdollisesti perustella sähkötupakan niitä oikeasti hyviä puolia? En sitä kiellä että sähkötupakassakin on niitä huonoja, esim. e-nesteen äärimmäinen myrkyllisyys ja konttausikäinen lapsi = ei kuulosta hyvältä samassa lauseessa.
Nyt varmaan suurinta osaa jo naurattaa mutta naurakaa vaan^This is the problem.