Alkusanat
Iski sitten aamutuimaan hinku kirjoitella ja tämä blogipalsta vaikutti sopivan avoimelta ja kannustavalta ympäristöltä, joen tästä lähtee:
Ikää kirjoittajalla rupeaa olemaan karvan yli 23 vuotta, joista kahdeksan on mennyt mukavasti punainen malporo suupielessä. Tämä on tietenkin "kauhean pitkän aika" tai "ei juuri mitään" riippuen kysytäänkö asiaa terveydenhoitajalta, vaiko vanhalta tervakeuhkolta. Noihin kahdeksaan vuoteen mahtuu jos jonkin moista lakkoa ja lopetusyritystä, paha tapa ja riittämätön motivaatio kuitenkin veivät joka kerta voiton klopista. Sitten 2011 syksyllä eräs kaverini esitteli minulle jotain kummallista napilla ja sinisellä ledillä varustettua pötkylää, kun pötkylä vielä alkoi "savuamaan" ja kaveri väitti että siitä saa nikotiinia ja että se jopa maistuu hyvältä, olin täysin myyty. Siitäpä sitten kotiin päästyäni pienissä saunaolusissa rupesin metsästämään netistä tietoa näistä "sähkötupakoista". Kaveri oli kuulemma omansa ostanut Kiinasta jonkun työkaverinsa kautta, joten pieni pelko kiinalaisista, tullista, maksamisesta ja koko homman laillisuudesta hiipi takaraivoon. Ilolla ei kuitenkaan ollut rajaa, kun tajusin Welhon myyvän 510-startteria kympillä ja että koko touhu olisi vielä laillista ja tullivapaata. Ei muuta kuin 510 ja muutama hämärältä kuulostava (pink spot) litku tilaukseen ja odottelemaan. Paketti saapui viimein ja pääsin tutustumaan tilaamaani ihme vekottimeen, sekä toteamaan ettei high nic litkulla kannata pösyttellä montaa minuuttia ketjuna...
Pari viikkoa meni ja huomasin ettei oikeaa tupakkaa kulunut enää läheskään niin paljoa. Typerä huomio tietenkin, mutta en minä tätä lopettaakseni hommannut, vaan ihan puhtaasti leluksi kokeilumielessä. "Noh jos se kerran toimii Nicorettena™, niin antaa mennä sitten". Sitten nesteet alkoivat loppua ja päätin perehtyä aiheeseen hiukan enemmän. Pian kävikin ilmi, että leluksi ostamani automaatti 510 tosiaan olikin "lelu". Libertyltä 900mAh 510 akku ja muutamia low-res dual-coil cartoja, sekä enemmän tai vähemmän omituisia makunesteitä tilaukseen ja odottelemaan. Paketin saavuttua ja tilaamiani vekottimia testattuani ihmetys oli suuri "Mitä mä tolla vanhalla romulla oon tehnyt? Tää on jotain niin paljon parempaa!" Siinä meni sitten oma tovin em. kokoonpanon kanssa ja joulukuussa rupesi modit kiinnostamaan. Kamalan pähkäilyn, tiedonkeruun ja rahanmenon kiroamisen jälkeen lähti TW:ltä Screwdriver MKII tank conversion (SD) tilaukseen. Asiaa helpotti tietenkin joulukuinen ale-kampanja, jonka vuoksi hintaa vekottimelle jäi reilut 50£.
SD MKII Tank Conversion
Olin siis tilannut moisen vekottimen itselleni ja kaverille toisen vastaavan samaan kauppaan. Paketti saapui ajallaan Totally Wickediltä ja haettuani sen Itellalta, siirryin kaverin olohuoneeseen availemaan pakkausta. Kaverin ensimmäiset sanat, kun astuin ovesta sisään: "Vähän on pienen oloinen toi postipaketti??" Siinä se sitten iski omaankin tajuntaan jotta ei perkule, niinpäs onkin. Äkkiä kääreet auki ja TADAA... Yksi ruuvimeisseli, kahden sijaan. Totesin kaverille, että tämä saa pitää nyt saapuneen laitteen ja rupean itse reklamoimaan. Jahka olin saanut mailin lähetettyä, kaveri toteaa selän takana "Lisää sihen, että perille tullu ei muuten toimi!" "Mitä Pskaa miten niin ei toimi!?"
SD:ssä on sellaista pientä murhetta, että patterikotelon rungossa oleva, atoa vasten tuleva liitinlaatta on "vähän" herkkä asentonsa suhteen. Tässä tapauksessa laattaa olisi pitänyt nostaa milli ylöspäin. En kuitenkaan vielä tiennyt moista, joten uuden mailin lähetettyäni, otin laitteen mukaan ja läksin kotiin. TW:lle on tässä kohtaa pakko antaa plussaa asiakaspalvelusta. Kotimatkani kesti noin 20 minuttia ja sillä välillä molempiin viesteihin oli vastattu asialliseen ja pahoittelevaan sävyyn. Löysin netistä tietoa liitinongelman korjaamisesta ja puuttuva SD lähtisi matkaan vielä samana päivänä, joten ei muuta kun rauhallisin mielin testailemaan uutta hankintaa.