Printable View
Ei siinä ole mitään pahaa jos ei lapsista tykkää. Niin määkin aina luulin. Mutta se tunne kun oma vastasyntynyt sinisilmäinen enkeli ottaa sormesta kiinni, ja vääntää naamalleen tahattoman hymyn. Se on se hetki jolloin sydän sulaa. Siinä on se rakkaus kaikessa kauneudessaan.
Juurikin näin. Mä vihaan melkein kaikkia lapsia paitsi omaani. Ja ennen sitä kutakuinkin kaikkia. Mutta heti kun synnärillä sai mukelon syliin ekaa kertaa niin siinä oli isolla miehellä herkkä hetki kun tihrusilmä tuijotti ja tuhisi. :)Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Teppa
En nyt silti sano että kaikkien pitäis lapsia tehä. On ihan täysin okei olla hautaan asti lapseton jos siltä tuntuu, mutta samalla tavalla jos toinen haluaa lapsia niin ei sitä voi poiskaan ottaa. Se on kuitenkin yks suurimmista, jossei suurin asia tässä maailmassa, eikä kenenkään pitäisi joutua tyytymään eriävään mielipiteeseen. Jos et halua lapsia, älä tee niitä, mutta älä myöskään odota että emäntä luopuis lapsista sun takia. En mäkään olisi koskaan voinu elää ihmisen kanssa joka ei koskaan aio mokomia hankkia.
Tämän paremmin en olisi asiaa osannut sanoa.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Teppa
Tuo se kai on. Ite väsyn kummilasten kanssa alle päivässä, omat lapset on tapettu kumiseinämän tai naisellisten e-kemikaalien taa, ja ny ku tuo ikä/vastapalan 30 kriisi tulee vastaan, niin vääjäämättä.. Vittu joo, miehinen vauvakuume.. Tunnen toki monia, jotka kanssani kokevat ettei ihmiskunta välttämättä kaikkein terävintä kynää minun dna:n jatkumattomuudesta menettäisikkään. Koiranpennun puutteessa siis vauvakuume.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Teppa
Ei niitä muksuja kannata tehtailla, jos ei taho.. Toki tommonen on vaikee tilanne, jos ei noin isossa asiassa päästä puolison kanssa samalle aaltopituudelle.. Voi olla monesti suhteen päättävä näkemysero. :(Lainaus:
Alkuperäinen postaaja kaleppo
Meillä emännän kanssa molemmat on jostain 12-14-vuotiaasta tiennyt, ettei kumpikaan halua mukuloita ja se oli suhteen alustakin jo selväksi tehty molemmin puolin. :D
Muksuja en vihaa ja on sukulaismuksujakin tullut vaikka kuinka hoidettua, mutta ehkä riittävän paska faijan malli sai mut jo nuorena irrotettua "normeista"..
Suhtautuminen on ollut melko kirjavaa; monet hokee, että "kyllä se mieli sitten vanhempana muuttuu" (no, vaikka muuttuskin, niin en mä rupee kuuskymppisenä mukulaa pyöräyttämään), faija jakso joka saatanan kerta vihjailla lisääntymistarpeesta (ei toki omastaan, mutta tyyliin "tänne mökillehän mahtus paljon lapsenlapsia juoksentelemaan" yms.), mutta eipä ole senkään kanssa tarvinnut paria sanaa enempää vaihtaa viimeseen kuuteen vuoteen (vastuutaan välttelevä juoppo paska, jota ei pahemmin meikäläisen seura ensimmäiseen 15-vuoteen kiinnostanu ja vissiin ruvennu vanhemmiten omatunto kolkuttamaan, mutta itelle riitti kun lupas vetää mua turpaan, enkä ole sen jälkeen nähnyt kun ohimennen jonkun yhteisen sukulaisen luona), mutsi ei oikestaan ole mielipidettään varsinaisesti ilmaissut, kai se on ollut sillä jo pidemmän aikaa tiedossa, että isoäitiä siitä ei tule.. :thinking:
Tää maailma on muutenkin menossa niin kovaa vauhtia kohti persettä, että en itse vois edes kuvitella omille muksuille antavani moista "perintöä" ja väkeä tällä pallolla on nytkin aivan liikaa, eikä lisääntymistahti ainakaan laskemaan päin tunnu olevan..
Jopahan tuli synkkää tekstiä. :eek:
:D
Jos en ois niin kännissä ja väsynyt niin jaksaisin kirjoittaa omaa näkemystä asioista mut vitut. ehkä huomenna sit. Oma ajattelutapa on jokseenkin kieroutunut ihmisyyttä kohtaan mutta olen kummiskin lapsirakas ihminen vaikka sitä ei vahingossakaan ulospäin huomaisikaan. kiitos ja öitä--->
Linkola se mullakin takaraivossa tykyttää, mutta silti tuo Teppan kommentti :love:Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Charun
Onko pakko jossei taho?
http://youtu.be/lFiqMm6520w
Ei ole. Ei se riskin väärti ole jossei sittenkää tykkää edes siitä omasta lapsestaan.
Linkola on mitä on ja ei itsekkään seuraa omia polkuja...Lääkitykset ym...
Kahdelta tyttäreltä leikannu napanuoran niin jossain tuntuu...Kukin tyylillään edelleen ;)
Vaimolle oli rehellinen vuosia sitten ja kerroin, että en pidä lapsista. Oli aikamoinen apina selässä tämä juttu ja helpotti huomattavasti päästää tuo synkkä salaisuus sisältä. Omaa pojua kun odottelin maailmaan niin tunne oli sekava, koska mulla ei ollut mitään kunnon kontaktia siihen vielä. En uskonut, että oman lapsen syntymä voisi muuttaa ajatuksiani lapsista, mutta niin siinä vain kävi...tai ainakin oman lapsen kohdalla. Vieläkään en oikein välitä muiden lapsista, mutta oma on tärkein henkilö maailmassa.
Aika samoissa meiningeissä mennään, kyllä oma tytär on itselleni se elämän ilo ja tarkoitus. Olen nuoresta miehestä asti halunnut oman perheen joten sinänsä lapset oli asia mitä toivoin tulevaisuudelta. En ehkä ihan tällaiseen tilanteeseen, mutta en kadu mitään :)
Ei näitä voi verrata mihinkään ja oman elämän antais pois...;)
No pientä tai oikeastaan SUURTA vitutusta kehissä..olen ollut vaimoni kanssa yhdessä yli 10 vuotta, kihloissa 10 vuotta, naimissa 8 vuotta..meillä on 6 vuotias prinsessan alku ja 2 koiraa..rivitalon pääty melkein uudesta rivarista ja vakityöt molemmilla..tai no näin oli hetki sitten nyt ei ole enään vaimoa..lapsenkin menetän kun asunto menee kaupaksi...samoiten koirat.ainut mikä jää on työt ja vapaus.kyllä se meinaa vetää miehen välillä aika herkille, kun tajuaa että kohta ei ole enään mitään minkä eteen on töitä tehnyt..kai sitä olisi vaan pitänyt tehdä vielä enemmän niin ei oltaisiin tässä tilanteessa..tosin eihän se pirukaan yksin tappele, että kyllä näihin melkein aina 2 osapuolta vaaditaan..no aika näyttää mitä tästäkin vielä tulee. että näin täällä.
Jaaha..meikäläisestäkin tuli sitte lopussaki sinkku pitkien vuosien jälkeen--päätettiin exän kanssa laittaa kattilat lopullisesti jakoon kun elämä on pari viimeistä vuotta sellaista että kaksi ihmistä asuu samankaton alla lähinnä pienen lapsen takia..muu ei kaduta tai vituta kuin että pientä tytärtä on tietysti jatkuvasti ikävä. Muija muutti sen verran kauas kotiseudulleen takaisin että en näe tytärtäni kovinkaan usein.
Tuohan se kaikista kamalinta on. Onneksi itse asun noin 3.5km päässä, niin saan nähdä lasta oikeastaan niin paljon kuin haluan. Exää taas ei kyllä kiinnostaisi nähdä ollenkaan.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Hellraiser
Vituttaa tosi paljon kun välimatkaa noin 650 kilsaa,,ei pysty viikonloppuna lähtee..pitää varata aina muutama päivä vapaata..onnex on kuitenkin vapaat tapaamisoikeudet.
Moni haluaa rajoittaa tapaamisoikeuksia vain sen takia kun on ollut vittumainen ero ja ne ei nää omaa napaa pidemmälle, eli kostavat kumppanille rajoittamalla lapsen tapaamista. Tämmöisiä tapauksia tiedän valitettavan monta.
Elatusmaksuja minäkin joudun maksamaan vaikka muksu on aika paljon mun luona, elatusmaksut menee sinne kenen luona lapsi kirjoilla on. Samoin lapsilisä.
Huutelen miesten ketjuun ilman munia, mutta kantsisko muuttaa soppari yhteishuoltajuudeksi?Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Täälä huutelee viikonloppuisä.. mahollisuus olis kyllä vaikka joka ilta nähdä omaa 3.5v poikaa kun välimatkaa on vajaat 20kilometriä. Ihan jopa yökylään sais muksu tulla arkisinki mutta se ei mun työaikojen kannalta taho onnistua kun töissä pitää olla ennen päiväkotien aukeamista ja exälle ei millään käy että työmatkalla muksun veisin hälle kun pitäis herätä niin aikasin
Ja iltasin muutamaks tunniks mun luokse hakeminen on aivan anaalista koska se käy jopa "macho" miehen tunteisiin kun muksu aina lähtiessä itkee että haluaa jäädä iskän luokse ja siinä sitten pitää koittaa keksiä joku hyvä selitys miksei se vaan käy.
kyllä minullekkin on luvattu, että saan nähdä lasta vaikka päivittäin. yö kyläilyt onkin sitten oma haasteensa koska teen 6pvä/vko töitä ja pelkkää yövuoroa. mutta kyllä tulee maailma muuttumaan ja rajusti koska olen ollut neidin kanssa kotona aina niin ei ole tarvinut laittaa hoitopaikkaan ja sitten sitä ei olekaan siinä vieressä telmimässä, niin kyllä se varmasti musertaa kovemmankin kuoren..ja on murtanut kyllä jo monta kertaa vaikka asutaan vielä samankaton alla. nää on kyllä niin vittumaisia asioita, että ei näitä toivoisi kenellekkään..
Ite tossa olin vielä reiku vuode vailla asuntoa niin rajotti vielä lisää jo vähäsiäkin tapaamisia kun millon missäkin joutu asustamaan. Asunnottomuuden alkuvaiheessa varsinki kun joutu työautossa öitä viettämään.. sillon alko jo hieman kääntymään kaikki päälaelleen, onneks sentäs työpaikka pysy ja nyt taas vuotta myöhemmin alkaa olemaa asiat mallillaan pitkästä aikaa :)
Mutta nyt sinne voimia ja jaksamisia ja muille jauhot suuhun jos yrittävät lyödä kapuloita väliin kun prinsessaa yrität tavata!
Suurimmassa osassa tapauksia lienee yhteishuoltajuussopimus, mutta jomman kumman luona se lapsi pääasiassa viettää aikaa, ellei lastenvalvojan kanssa sovita vuoroviikkomenetelmästä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Mrs Darcy
Yksonhuoltajuus siis tarkottaa nimenomaan sitä ettei toisella vanhemmista ole oikeutta tavata lastaan ja yhteishuoltajuus juurikin oikeuttaa tapaamisiin. Ja vaikka lapsi asuis vuoroviikoin toisen luona tulee lapsilisät silti sille kenen luona on kirjoilla ja hänelle myös maksetaan elatusmaksut
Tottakai, eihän siitä tässä ollut kyse. Kyllä tota tapaamista silti pystyy melkein kusipäisyyttään rajoittaamaan, mutta jos ei periksi anna niin lastenvalvojalla vahvistettu sopimus tapaamisista on hyvä olla olemassa. Etäisyydet ja muut elämäntilanteet on toki aina omia tekijöitään. Elatusmaksu myöskin vähenee merkittävästi sitä myöten kuinka paljon lapsi viettää aikaa kuukaudessa ns. maksavan osapuolen tykönä, jolloin esimerkiksi vuoroviikkosysteemillä maksettavaa jää paljon vähemmän.
asiasta porkkanaan..paljonko noin suurinpiirtein tuo elatusmaksu on yhdestä 6wee lapsesta? itsellä ei ole minkäänlaista hajua koko asiasta.
Olikos se niin että 6 ikävuoteen asti se oli jotain 141€ ja risat. Kuitenkin siinä 150€ luokassa pyörii.
ok..paljon kiitoksia vastauksesta =) no nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä..ei vaan kyllä se aurinko vielä joskus "toivottavasti" paistaa sinne risukasaankin.
No ei.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Hruogan
Siellä lastenvalvojalla sovitaan tuostakin.
Mitenniin ei.. yksinhuoltaja sanoo koska toinen vanhempi saa lasta tavata vai saako ollenkaan. Yhteishuoltajuudessa päätätte jotakin esim parilliset viikot toisella ja parittomat toisella mikä tarkottaa sitä että sillon se menee niin koska niistä on sopimus. Lastenvalvojalla tehdyt sopimukset on lähinnä tarkotettu pareille jotka ei keskenään saa riitelyltään sovittua mitään
Yksinhuoltajuus nimenomaan tarkoittaa vain sitä, että pääasiallinen päätäntävalta lapsen asioissa on sillä YH:lla.
Vaikeeta tämä luurilla kirjottaminen :D helpommin sanottuna paperisopimukset on vaan ääritilanteita varten jossei siltä riitelyltä saa sovittua tapaamispäiviä ite. Loppupeleissä niillä ei oo mitään väliä jos vanhemmat saa keskenään sovittua päivät ja hommat toimii pelkästään niillä suullisilla soppareilla. Jos taasen tarvii pähkäillä alkaako exä rajottamaan tapaamisia niin sillon kannattaa sielä valvojalla sopia ihan tietyt päivät, viikot tai miten sit tykkääkään
Ja vielä kolmas putkeen.. en tiiä vaikuttaako paikkakunta siihen maksun määrään mutta mulle helsingissä sanosivat 150euroa olevan minimi. Ja jos siitäkin riita tulee niin tulojen mukaan lasketaan
Paikkakunta vaikuttaa ainakin stadin osilta niin, että siellä on korkeammat maksut kovemman hintatason mukaan. Mutta tosta lastenvalvojasta vielä että siellä ei tietenkään PAKKO ole käydä mutta suositeltavaa, koska valvojalla tehty sopimus on sitova, jolloin sä et ainakaan saa vähempää tavata lastas. Riitatilanteisiinhan noi jaot yleensä on, mutta ottaen huomioon naisten flippausherkkyyden, ja eritoten eronneiden naisten, niin ottaisin mustaa valkoisella joka tapauksessa, ellei erosta ja huoltajuudesta ole jo pidempi tovi.
yksin huoltajan ja yhteishuoltajan ero on ähinnä siinä että saako lapsen vanhempi haettua lapselle passia ilman toisen huoltajan allekirjoitusta...
Se ei vaikut tapaamisoikeuksiin. ne on ihan eri juttunsa. vaikka olisinkin noista kahdesta lapsesta antanut yksinhuoltajuuden mammalle niin mulla on tapaamis oikeus lapsiini kun kuitenkin isyyden tunnustus on tehty...
Toi huoltajusu asia on ihan vaan byrokraattinen juttu. sitten kun puhutaan näistä elareista yms niin silloin puhutaan lähivanhemmasta eli juurikin siitä kenen luona lapsi on kirjoilla. tioki jos viikko-viikko systeemi käytössä niin asia on eri. paitsi että lapsilisä menee silti vaan toiseen osoitteeseen.
Helsinki espoo akselilla lapsilisä on minimissään 150€/lapsi mutta isä voi maksaa vähemmänkin jos lastenvalvojalla niin sovitaan, (rahaton yms) jolloin se lähivanhempi saa loput siitä minimi summasta haettua sossunluukulta.
Jos jätät elatusmaksut maksamatta saa lähivanhempi hakea elatusmaksun suoraan kokonaisuudessaan sossulta jolloin sossu perii sen sinulta...
Tässä muutama perus asia mitä itelle tuli mieleen, itellä tämmöisestä tilanteesta nyt yli 5 vuoden kokemus...
Elämä etenee kuin kommunismi.
Puoltoista kk harkinta-aikaa takana, tölliä stailataan myyntiin ens kuussa, vuokrakämppä tiedossa sopimuksen kirjotan reilun viikon päästä. Pari kolme elukkaa pitäs päästää päiviltä. Moponosto lykkääntyy, ku ny ehtis edes pari kk näillä lumilla päristellä.
Yritä pitää itteni kiireisenä ettei enempää kerkiä vittuuntua.
Siinä akuuteimmat.
Juhannukset lusittu ja jälkilöylyn aika. Mikähän ihme on siinä, että vaikka jostakin seurustelusuhteesta on aikaa (toista vuotta)ja on sen jälkeen hyviä ystäviä, niin jos hän aloittaa uuden suhteen tuntuu kuin olisi juuri erottu vittumaisine tunteineen.
ihminen on kumma masiiina ja naiset kanssa.
Pistetääs synkkään (ainakin pari sivua taaksepäin) ketjuun vähän positiivistakin asiaa, ainakin mun kannalta.
Ex-vaimo muutti vuodenvaihteessa pk-seudulta Hollolaan uuteen avoliittoon, tyttäreni tietty mukanaan (avioliitto päättyi jo vuosia sitten ja mä ole onnellisesti jo paaaaljon tasokkaamman naisen kanssa).
Eniveis, vaikkei matkaa Helsingistä Hollolaan ihan mahottomasti ole, sen verran kuitenkin että ennen vapaammat tytön meillä oleilut muuttui käytännön pakoista viikonloppuisyydeksi.
Noh, nyt jussin alla tuli exältä tieto että tämä uusi onni kusahti ja tulevat häntä koipien välissä takaisin Helsinkiin :)
Kurja homma toki exälle, no hard feelings, enkä hänelle mitään murheita toivo. Ja tyttökin oli ehtinyt tähän uuteen siippaan tykästyä. Mutta sieltä se pimeä puoli paljastui ja aika rumakin ero heillä menossa, ei uskalla tytön kanssa edes kotiin mennä vaan evakossa sukulaisten ja ystävien luona kunnes saavat parin viikon päästä muuton tehtyä.
Mutta onni onnettomuudessa mulle :thumbsup:
BTW, mulla on TODELLA laajalti kokemusta näistä yhteishuoltajuus / tapaamisoikeus / elarikiista -asioista, ei ole meinaan aina ollut auvoista tämä avioliiton jälkeinen with kids elämä.
Joten kysykää jos jokin askarruttaa.
Täytyy muuten muistaa että täältä löytyy muitakin weekendfather tituleerattuja että ei aina tartte yksin päätään raapia pattitilanteessa, jollakin kun siitä samasta patista saattaa jo kokemusta ja kertomuksia olla :)