Tässä iässä (50+) alkaa unihäiriöt olla arkipäivää, koko viikko mennään vajailla. Osin varmaan sen vuoksi ei unia juuri muista; toissa yönä tosin olin New Yorkissa osana jotain hlvt:n tärkeetä sakkia, porukassa pyöri mm. JFK ja Nixon
Joku kysyi aiemmin unihalvauksesta. Tuttu vieras, varsinkin kun satunnaisesti tulee (kuorsauksen vuoksi) nukuttua recliner-tuolissa. Eli heräämisen rajalla tajunta on jo hereillä, mutta motoriikka ei vielä päällä (aivothan normaalisti kytkee nukkuessa motoriikan pois, ettei unissaan rikkoisi itseään) joten heräät siihen ettet pysty liikkumaan. Karmea tunne, muuten. Hirveällä riuhtomisella ja venkoilulla saa lopulta raajat liikkumaan. Luultavasti kestää vain sekunnin murto-osia, mutta tuntuu kyllä pitkältä ajalta sillä hetkellä.
p.s. Mulla unet yleensä muuttuu koko ajan ilman mitään logiikkaa; rouva taas näkee silloin tällöin jännäriunia, jotka voisi melkein suoraan filmata toimintaleffaksi. Ilmeisesti piuhat vähän paremmin järjestyksessä