Poikimen on kyllä jännää ja välillä hurjaakin hommaa. Olin aina mukana kärsivällisesti odottelemassa että se niljakkaan limainen vasse putkahtaa pihalle.
Aina joskus kyllä kävi huonostikkin.
Siihen kyllä osasi varautua jo etukäteen siinä vaiheessa kun eläinlääkäri tuli ja naapurista apureita ja lehmä vietiin rehuvaraston puolelle missä tilaa, ja siellä sitten kieritettiin sitä ympäri miesvoimin lattialla että vasikka pääsisi pinteestä ennen kuin tukehtuu.
Se alkukesän valkuaispitoinen ruoho saa kyllä maidon maistumaan tosi hyvältä. :3