No niinhän se palava tupakka katosi, vai katosiko sittenkään?
Marraskuun puolenvälin tienoilla toi Iteljooni sähkötupakin. Just sille päivää loppui perinnemallisten kiinnostavuus.
Pari päivää vielä piti jatkaa kun taskussa viikonlopun tarpeiksi oli, vaan täydessä humalassa luovuin palavista savukkeista.
Muutamata päivää myöhemmin arvelin jotta höyry mulle riittää, vaan sittenpä kävi vähiin tankkausliemet. Melkein viikon
jouduin palavaa tupakkaa polttelemaan ennen kuin postiljooni lientä toi. Helevetin pahaa se alkuun oli, vaan kyllä se
äkkiä mieleen muistui 22 vuoden harjoittelu. Sillä välin hävis viimeisin eukkokin.
Sitten tovin huuruttelin onnessani/tuskassani, kunnes alkoi kypsyttää meno. Uutta tankkia vaan tilaukseen ja sopivaa
nestettä sen verran että ei heti lopu, niin jostain se ilo irtoaa. Protank3 piristi menoa kummasti, uusvanha naisystävä
vähän lisää ja katotaan mitä tulevat iChybrid ja Liquan liemet vielä tekee.
Vaan vielä annan mahdollisuuden palavalle tupakalle kun tuossa illalla iskemättömän askin löysin. Jos se on hyvää, niin
menköön kännissä, vaan jos ei maistu, niin kai noille polttaja löytyy.
- Roki