Mjaa anodisointimestariksiko täällä haukutaan. Enpä ole 20 vuoteen sitä tehnyt mutta jos nyt muistelisin. Käsittelin lähinnä tonnien painoisia alumiinikuormia, mutta oli siinä näperrystäkin aika ajoin.
Moni pienasiakas sai pettyä kun ei hartaasta rakennelma - mikä se milloin sattui olemaankaan - tullutkaan kauniisti hohtavaa, vaan lähinnä kuin mullassa pyöritelty möykky. Siinä hommassa kun eniten vaikuttaa alumiinin seoksen "puhtaus", eli jos on vaikkapa piitä seoksessa, siitä ei saa millään ilveellä hienoa. Paitsi maalilla.
Noissa kartoissahan toleranssit on aika pieniä(?) Itse anodisointi ei pinnan paksuuteen juurikaan vaikuta, mutta sitä edeltävä "peittaus" kylläkin. Peittauksen tarkoituksena on puhdistaa ja tasoittaa pinnan epätasaisuuksia, samalla se kuitenkin syö pintaa. Voihan sen jättää väliinkiin koko toimenpiteen, tosin.
Se suojaaminen on aika hankalaa. Lipeä, rikkihappo, tiivistys- ym. aineet kun ovat petoja eksymään suojatulppien läpi. Aiheuttaa valumia, mittojen heittelyä ym. harmia. Mahdollista se toki on, mutta menetelmät pitäisi olla hyvin hallussa ennen kuin viitsii haaskata koekappaleisiin rahaa ja aikaa.
Eli entisenä anodisoijana sanoisin: oikeilla seoksilla ja menetelmillä saisi aikaiseksi lähes minkävärisiä ja laatuisia tuotteita tahansa, mutta tee-itse-mieheksi en lähtisi. Myöskään en alan yrittäjänä antaisi mitään lupauksia riittävästä hygieniasta; kestääkö se pinnoite muuttuvat lämpötilat ja nesteet ilman että niitä väriaineita irtoaa sähkötupakoitsijan keuhkoon.