No tiettävästi sä kumminkin oot nainen..
No tiettävästi sä kumminkin oot nainen..
Do or do not, there is no Barole.
#¤TUN Zyban! Duunilääkäri aikoinaan kirjotti satsin sitä röökinpolton lopettamiseksi. Siitähän riemu ratkes. Jos siihen asti tupakoin aika paljon (1 1/2 isoa askia päivässä) ja tupakalla käydessä poltin aina kaks röökiä putkeen, ni sen myrkyn alottamisen jälkeen meni neljä putkeen, että heilahti. Ja ku viimein röökikopilta pääs pois, ni kymmenen metriä sieltä ja tuli ihan pakottava tarve mennä vetämään lisää. Sitä aivan hirveetä hinkua vastaan sit taisteli joskus jopa puol tuntia ja eiku taas neljä röökiä putkeen. Alko nimittäin tupakkaa kulumaan aski poikineen. Mustahan tuli ihan röökinarkki, meinas seinille kiipeillä ja pureskella pöydät ja potkia tuolit, ku ei päässy aina heti uudestaan. Ja ne muut oireet... Ihan karseita raivareita, joita piti sit duunissa pidättää ja mennä aina johonki purkamaan, ja itkukohtauksia, joita ei myöskään voinu näyttää, ja mieliala heitteli katosta lattiaan ja kuperkeikkaa alpeilla senku kerkes. Kahden viikon jälkeen lopetin ne. Totesin, ettei homma oo sen arvoista, varsinkaan kun ei auta siihen mihin pitäis. Et kaikkia myrkkyjä syötetään yleispätevinä kaikille.Alkuperäinen postaaja tuittu
Editin edittii. Nythän mä sen tajusin, ei ihme että tää toimii eri tavalla. Viimeks kun testasin niin määhän tupakoin sillon. Ja tää Voxra on sama tuote eri nimellä kuin Zyban, jota käytetään tupakasta vierottamiseen (hinta vaan moninkertanen että saadaan röökaajilta loputki rahat). Tupakassa on niitä joitain juttuja (ei nikotiini) jotka hajottaa dopamiinia, tää lääke taas estää dopamiinia hajoomasta tai ottamasta takasin. Ja lopputulos on... En tiedä.
Vielä viimeksi kun tarkistinNo tiettävästi sä kumminkin oot nainen..
Auts.Mä oon imeny tota noitapilliä ihan vanhaan tahtiin, että siihen ei mitään vaikutusta. Mutta noi raivarit, kuinkas sattuikaan, tänään oli "pieni" konflikti ja mun reaktio säikytti mut itsenikin. Mä meinaan ajattelin hetken, että mä joko tapan sen toisen tai itseni.
Mutta se meni ohi viidessä sekunnissa, sen jälkeen tirahti pari kyyneltä ja sitten kokosin itseni. Ajattelin että katson sen maagiset kaksi viikkoa koska tossa ohjeessakin lukee että sen aikaa menee että vaikutus alkaa kunnolla tuntua, ja sitä ennen voi olla sekaisin ku seinäkello. Mutta ei kyllä hyvältä vaikuta... En tajua, viimeksi kokeilu kesti pari viikkoa ja silloin vaikutus oli lähinnä se että olin vain turboahdettu versio itsestäni, ja tosiaan lopetin ihan sen takia etten pystyny nukkumaan. Nyt on jokin toisin.
Mä tahtoisin vieläkin muistuttaa kilpirauhasarvoista... Itellä oli niin räjähdysaltis meininki ja semmonen väsynyt ja melkeimpä masentunut olo ennenku löydettiin vika kilpparista. Siihen oloon ei auta sit mitkään masennuslääkkeet eikä semmoset. Onneks sattu kohalle semmonen terkkari joka halus eka ne kilppariarvot testata ennenku mitää mielialalääkitystä ees ajatellaan
Nyrkkeilysäkki ja kontillinen nenäliinoja. Jätä ne pillerit väliin, vähemmästäkin kuula sekoaa, kaikki ei sovi kaikille.
Mä oon fyysisesti vielä kipeämpi kuin päästäni, että oon sen verran tarkassa seurannassa että kyllä ne varmaan olis huomanneet jos kilpparissa jotain vikaa olis... :/
Edit. Mä alan vähän kallistua kanssa siihen nyrkkeilysäkkiin ja nenäliinoihin... Tosin luomutilassa pelkät nenäliinat riittää, tää suora raivo on tullu nyt tästä lääkkeestä luulisin...
mie en ees ala purkaan et mitä kaikkee sit pääkopassa tapahtuu
Mustakin tuntuu että parasta olla kajoomatta liikaa niihin asioihin mitä päässä liikkuu, pahentaa vaan tilannetta kun kaivaa luurangot esiin. Puhuminen muka auttaa, no ei auta. Mullakin ollut vakava masennus, enää muutamaan vuoteen en oo itseeni masentuneeks kokenut. Enemmänkin ahdistuneeksi. Tää keskitalvi on mulle aina raskasta.mie en ees ala purkaan et mitä kaikkee sit pääkopassa tapahtuu
Masennus ei minusta ole mielenterveysongelma. Se on diagnoosi jonka varjolla voidaan kaupata lääkkeitä. Joskus ne vois sitten olla ihan vääriä, eikä mielentila muutu mihinkään, mutta purkautuu esim. väkivaltaisuutena. Moisista aivotoiminnan sotkijoista eroon päästyäni oon melko vakaasti uskonu jotta eihän sitä tiedä elävänsäkään jos ei sopivasti vituta. Ja jos joku väittää olevansa elämässään kaikinpuolin täydellisen onnellinen, niin valehtelee.
Joko minä taas tilasin sähkötupakkaroinaa yli varojeni?
Deppressiolääkkeet toimii käytännössä vain erittäin vaikeasti masentuneilla yhdistettynä toiminnalliseen ja/tai puheterapiaan. Muuten ne ovat hyvin pitkälti vain nönnönnöötä.
Eikös toi ole naisilla ihan vaan sisäänrakennettu ominaisuus..?
Mussa taitaa olla sit valuvika tai multa puuttuu se mies joka vetää hermot niin kireelleEikös toi ole naisilla ihan vaan sisäänrakennettu ominaisuus..?
Kyllä nyt tuli sellasta paskapuhetta ettei toista päätä.
Edit. Ylipäätään tää möyskääminen siitä miten elämä on parempaa ku jättää lääkkeet, ja lääkkeet on turhaa paskaa, mitä vittua nyt? Se, että joku pärjää ilman lääkkeitä ja kokee että elämä on parempaa pätee tasan siihen yhteen yksilöön. Jos lääkkeet ei tee mitä pitää, ne on väärät, annostus on väärä, diagnoosi on väärä, potilas käyttää niitä väärin tai sitten on se viimeinen vaihtoehto että ne ei vaan sovi.
Do or do not, there is no Barole.
Sä saat uskoa vaikka depislääkkeisiin tai joulupukkiin, mutta vakaa tutkimusnäyttö puoltaa väitettäni. Depressiolääkkeet eivät kestä kovin paljoa pintapuolista katsastelua suurempaa tarkastelua kestä, mutta ovat täysin omiaan placebokentällä. Minkä takia sä kuvittelet että niitä oikeasti määrätään kuin karkkia joka helvetin vaivaan?
Jotta lääkeyhtiöt saa rohmuttua rahaa itselleen?
Nimenomaan, ja siksi koska niitä voi huoletta määrätä koska niitten vaikutukset ei ole placeboa ihmeellisemmät.
Laitetaas ihan hiukan vaan lusikkaa soppaan. Suljetulla kun olin töissä niin vieraana oli muutama masennuspotilas. Joutuivat erityiseen tarkkailuun kun saatiin lääkitys kohdilleen. Tämä sen takia, koska nämä potilaat olivat niin vaikeasti masentuneita, että itsemurhan riski nousi kohisten kun saivat lääkkeet kohdilleen. Masennusta se ei heiltä vienyt, mutta olivat huomattavasti energisempiä. Aikaisemmin olivat liian väsyneitä tekemään itselleen mitään, mutta lääkkeiden vaikutuksenalaisena saivat uutta virtaa kroppaan. Meni hetki ennen kuin ajatukset itsetuhoisuudesta siirtyivät taka-alalle.
Muutama tyyppi otti sähköhoitoa, jonka jälkeen olivat taas valmiita kohtaamaan arkisen pakerruksen. Näiden henkilöiden ei olisi pitänyt olla edes suljetulla, mutta muuta paikkaa ei lähialueella ollut. Ikävä kyllä heitä koski samat säännöt kun naapurihuoneen "Penttiä", joka oli tullut suoraan Kakolasta pakkohoitoon.
Vape since 30/05/2011
Westcoast Vape Squad still rollin'
1. Näyttöä on paljon. Alunperin depislääkkeiden tutkimukset teki yksinomaan depislääkkeitä valmistavat yritykset. Jälkikäteen kun riippumattomat tutkimukset ottivat asiat uudelleen auki, selvisi ettei niistä ole oleellista hyötyä eritoten lievissä ja keskitason depiksissä. 2. Nykyajan lääke-etiikka? Nykyaikanahan se vasitoten on rahasta kiinni, ei etiikasta. 3. Jos on vakaasti päättänyt maalata seinät aivoillaan, sen myös tekee. Siitä erottaa ne oikeasti itsetuhoiset vs "vasta asiaa harkitsevat, huomiota/apua kaipaavat". Tehokasta lääkehoitoa löytyy, mutta sitä ei saa ihan tavan lekurilta ja usein siinä yhdistetään sitten muita hoitomuotoja samaan, eritoten näissä vakavissa tapauksissa.
Omaan myös henkilökohtaista kokemusta masennuslääkkeistä ja kuten sanoit, se todellisuus vaanii nurkan takana oli pillerit tai ei. Haittavaikutukset on usein jopa pahemmat kuin hyödyt, eikä osa edes tarvitsisi niitä pillereitä vaan aivan muunlaista toimintamallia.
e. Hassu että ei osata tässä asiassa olla kriittisiä, mutta taas sähkökessututkimukset tyrmätään heti. Suomessakin jotain 400k (enemmänkin?) vetää masennuslääkkeitä, miettikää mitkä markkinat. Yli kymmenkertaistunut määrä 20 vuodessa.
Sen mä myönnän, että en oo tutkimuksiin perehtyny vaan vetoan siihen mihin höyryttelynkin kanssa, subjektiivisiin kokemuksiin. Se miten paljon mun ja kanssahullujen olon helpottumisesta on plaseboa on arvoitus, mutta koska tavoite saavutetaan olon parantuessa ja vastaavasti se pahenee ilman lääkitystä niin missä tässä yhtälössä on ongelma? Mä en syö varsinaisia masennus- vaan mielialalääkkeitä, mutta masennukseen yhtä kaikki. Toimintakyky parani valtavasti kuukausi sen jälkeen kun lääkkeet aloitettiin, eli hoitovaste saatiin.
Do or do not, there is no Barole.
Oon aivan liian kipee ja näin ollen laiska edelleen että jaksan mitään lajiteltua linkkikokoelmaa etsiä nyt mutta googlella löydätte taatusti tutkimuksia puolesta ja vastaan. Etin kunhan jaksan.
1. Ei, ymmärsit väärin. Erittäin vaikean deppression hoitoon on saatu parempaa vastetta juuri yhdistämällä yksilölliset lääkkeet (eri taudinkuvat) toiminnalliseen terapiaan, kuten laitoshoito, puheterapia. Lisäksi erittäin vaikeissa masennustapauksissa HARVOIN on vaan "no kun mua masentaa", taustalla on rajuja tekijöitä ja/tai mahdollisesti muitakin mielenterveysongelmia. Lievän ja keskitason masennuksen kanssa ongelmaksi tulee se, että lääkkeiden määräämisen jälkeen potilas kotiutetaan ja usein ei edes kontrollia määrätä, tai jos määrätään se on hyvin pintapuolinen tarkastelu. Nimenomaan luotetaan siihen placebon vaikutukseen, eli potilas luulee saavansa täyden hyödyn ja näinollen "paranee". Usein asia jää sitten siihen, että potilas passivoituu ja ei pääse oikeasti tehokkaan hoidon piiriin jota saattaisi tarvita, jota esimerkiksi puheterapia (henkiset lukot yms) tai toiminnallinen terapia (yhteisöterapia) saattaisi auttaa. Itselleni tarjottiin alkuun tätä toiminnallista terapiaa deppressioon, joka olikin ihan hyvä idea; pääsin aamuisin sängystä ylös, kävin urheilukeskuksella missä porukka kokoontui ja kimpassa pelattiin/urheiltiin sen mukaan mikä kenenkin fiilis oli. Pidin tuota koko hommaa ihan dorkana pitkän aikaa, mutta tajusin lopulta että se paransi mielenlaatua 500% enempi kuin jäädä himaan vollottamaan keskustelufoorumeille lääkepurkki kourassa. Tästä on jo vuosia, ja olen kuullut että kyseistä terapiamuotoa aika harvoin enää tarjotaan tehosta huolimatta - koulutettujen ohjaajien sekä hallivuorojen hinta oli liian korkea ja kunta sulki palvelun. Lääkkeet kuulemma saa kelvata vain. Nykyäänkin kun tunnistan itsessäni deppression piirteitä, pidän mielessä periaatteen "perse penkistä ja salille penkkaan enemmän kuin perse painaa". Lyhykäisyydessään - pois ympäristöstä joka masentaa ja tekemään jotain sellaista joka vie ajatukset masennuksesta.
2. Ei kaikki deppressiolääkkeet ole pelkkää placeboa, mutta niiden hoitovaste on vähintään kyseenalainen. Onnellisuuspilleriä ei ole olemassakaan, mutta oikea mielialalääkitys saattaa nostaa aktiivisuustasoa, jolloin ohjauksen avulla saadaan potilas mahdollisesti parempaan elämäntilanteeseen. Samaa tosin tekee vaikkapa efedriini
Jos tässä aletaan vertailemaan sitten näitä "empiirisiä omakohtaisia kokemuksia", niin omalla kohdalla useat eri lääkkeet tekivät alun pikku piristyksen jälkeen (uskoin TODELLA paljon että tää pilleri ratkaisee mun elämän ongelmat) vain entistä kauheamman olon. Aloin paranemaan vasta kun jätin lääkkeet ja pääsin oikean hoidon pariin; kävin siellä ryhmäporukassa alkuun ja siihen päälle 6kk puheterapiaa yhden Suomen johtavan psykoterapeutin kanssa (jotain hyötyä porvarisuvusta ja heidän kontakteistaan). Sekä paikallinen ylilääkäri että psykoterapeutti kannattivat lääkkeiden poisjättöä, juurikin mainituista syistä.
Siskoni myös sai masikseen lääkityksen vuosia oman episodin jälkeen, ja sanoi samaa; pienen piristymisen jälkeen kun ei päässyt mihinkään järkevään hoitomuotoon kiinni, jäi himan ja duunin väliin depistelemään. Joka toinen ilta roudasin sen puistoon pelaan tai salille treenaa ja samalla juteltiin joko niistänäistä tai rankemmista aiheista. Ei ole mun hommani leikkiä terapeuttia mutta koska hän asui paljon pienemmällä paikkakunnalla jossa resursseja ei ollut, niin aloin sitten ns. PT:ksi hänelle. Lääkkeiden syömiseen en antanut hänelle omaa kantaani, vaan annoin tehdä kuten halusi ja miten lääkäri määräsi. Toiminnallinen tekeminen kohensi mielialaa ja lopulta lääkkeet jäivät pois -> mieli korjaantui ennätysvauhtia. Hänellä on aina ollut paljon vaikeuksia deppression kanssa ja on edelleen, mutta handlaa ne helvetin paljon paremmin nykyään kuin aikaisemmin.
Mutta nää kokemukset nyt on muutama ja ei niistä voi vetää mitään sen suurempaa johtopäätöstä. Depis on niin muotisairaus ja siitä joutuu niin monet nuoretkin jo työkyvyttömyyseläkkeelle, että jengille on tahkottu kalloon ihan väärä kuva koko sairaudesta ja sen hoidosta. Syy ei sinänsä aina ole lääkkeissä tai lääkäreissä, vaan niissä resursseissa. Taustalla usein ne syrjäytymiset ja työttömyys esimerkiksi. Ei sillä Efexor Depotilla duunia tai kavereita saa taikaiskusta.
Yleinen keskustelu
Kirjoitusoikeudet
Lainaa
