On asioita johon pystyt vaikuttamaan, mutta tämä taitaa olla sellainen, jota ei pysty ohjailemaan. Jos olet tehnyt kaikkesi asiaan eteen niin enempää et pysty tekemään. Se, mitä teikäläinen tarttis olis äijien kanssa sauna+olut, jossa asiat puidaan lopullisesti. Tsemppiä!Alkuperäinen postaaja Tonic
Vape since 30/05/2011
Westcoast Vape Squad still rollin'
Olutta/viinaa en enää juo.. mut hyvä kun pääsee festeille tuulettaan aivoja.
Kyl tämä tästä.
Tsemppiä täältäkin, kyllä Se äijjäseura saunanlauteilla jaffa kädessäkin tehoaa
Jaksamista Tonicille. Älä kuitenkaan murheen maille vaivu, kyllä se aurinko vielä nousee!
Forssia täältäkin Tonicille. Parempi vaikka yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Ja juomaksi voit ottaa tonicia, se maistuu pahalle ilman viinaakin.
Halt who goes there?
Death
Approach........ friend
Naulan kantaan ja päin harmaata kiveä. Öitä.
Pikkironkeloija
Tätä lausetta on tullut mietittyä viime aikoina todella paljon.
Viimeksi tänään kun vietin tunnin juoksumatolla oli tämä ajatus vahvasti mielessä.
Ei sen juoksumaton takia, se on vapaaehtoista vaan tämän elämän.
Tuntuu että alkaa äijä oleen aika loppu henkisesti. Kello on 04:00 yöllä ja hereillä ollaan kun asiat vain pyörii mielessä.
Huomasin tuossa että en oo aikoihin enää ollu iloinen.
Oikeastaan ainoat hetket ku oon iloinen on se kun saan kuntoilla, unohtaa vain kaiken ja painaa täysiä.
Alkanu miettimään että miten pitkälle pelkkä rakkaus riittää?
Olisiko se viisain teko toista kohtaan kun näkee toisenkin kärsivän jos vain ottaisi taksin alle ja lähtisi?
Vähän kuin viimeinen hyvä työ.
Nää on näitä öisiä mietelmiä..
Kuitenkin yhdeksään vuoteen mahtuu paljon kaikkea ja yksi lapsikin muttakun ne solmut ei sitten vittu aukea.
Ja samalla jumala vittuilee kaatamalla paskaa niskaan.
Tulis tänne sieltä pilvistä niin näyttäisin mitä mieltä olen hänen kehittämistä käänteistään elämässä..
"Naamapeikko: Onks sulla jotenkin pieni pippeli vai mistä tämä tasaisin väliajoin johtuva väliintulo vetää juurensa?"
Elämähän on yhtä sopeutumista, ja jos joku on saanut kaiken mitä haluaa, on todennäköisesti psykopaatti joka ei koe eikä kaipaa rakkautta ja siinä sivussa syntyi vähintään kolme kultalusikkaa perseessä ja nätit kulissit valmiina ilman huolenhäivää huomisesta, elämän reaaliteeteista tai arjen pikku ongelmista.
Se nyt vaan on niin, että on sopeuduttava ja tyydyttävä johonkin. Musta piti tulla lääkäri, insinööri, tai lakimies. Ihan sain valita. Olin kuuden vanha, kun tiesin että meen lukioon tai itken ja meen lukioon. Mut kasvatettiin tynnyrissä ja rikkomuksista rankaistiin läpi alaikäisen elämän kovalla kädellä. Sain osakseni isän joka löi meitä, useimmiten mua, ja äitiä. Nykyään kun ollaan kaikki lapset aikuisia ja sillä on jo toinen vaimo meidän äidin jälkeen kierroksessa, tullaan taas suurimmaksi osaksi hyvin juttuun. Äiti on jäärä, joka rakastaa meitä yli kaiken, ja antoi meille kaiken mitä pystyi.
Näistä lähtökohdista ponnistin, ja kävin lukion. Sivariajatukset karistin nopsaan ja tempaisin itteni aliupseeriksi vaikka pullamössöhommat olis aluksi kiinnostanu enemmän. Sitten AMK, ja insinööriksi lukemaan. Sitä kesti 1,5 vuotta ennenkö kaikki, aivan kaikki, meni säpäleiksi ja alkoi tolkuton ryyppääminen joka johti sittemmin jatkuvaan humalaan ja pilleripöhnään, ja mitä nyt käsiinsä sattui saamaan. Silloinen "tyttöystävä" tappo ittensä Subutexilla. Muutama kaverikin oli jo tehny itsarin tuossa vaiheessa. AMK jäi kesken. Kotona kaikki meni päin vittua, pikkuveljet nostelin seinälle milloin minkäkin perseilyn takia, koska äidille ei vittuilla.
Ja kuitenkin, kun selkäranka meinas napsahtaa, rutistin siitä vielä sen verran että lähdin vittuun niistä maisemista. Toiselle puolelle maata. Ensin työttömänä ja keikkahommissa, ja siinä sivussa otin itelleni emännän ja tehtiin mukelo. Siinä vaiheessa olin jo uudessa koulussa. Amiksessa. Pieni "arvonalennus" ja jäätävä tunne perseessä että oon pettäny perheeni aina lähisukulaisia myöden kun musta ei tullutkaan mitään suurta vaikka potentiaalia oli. Nyt musta tulee lähihoitaja. Jos selkäranka jaksaa eikä tuu uutta romahdusta tämän masennuksen kanssa, mä valmistun tammikuussa. Pääsen niihin hommiin mitä vannoin jo 8 vuotta sitten etten enää ikinä tekisi.
Jeps, musta ei tullut hyvin tienaavaa insinööriä, mulla ei oo ehkä just se palkintovaimo, mutta meillä on koti, me rakastamma toisiamma hetkellisistä räjähtävistä riidoista huolimatta. Meillä on maailman paras lapsi. Meillä on koira joka vituttaa ja naurattaa yhtä aikaa. Ja jota me rakastamma niin että kipiää teköö. Autolainan saimma jo maksettua (!) ja omistusasunnossa on vuokralaiset niin helpottaa emännän maksutaakkaa. Mitä vittua tässä voi valittaa? Musta ei tullut sitä, mitä ite kuvittelin ja mihin muut painosti, vaikkakin hyvää hyvyyttään. Musta tuli alisuoriutuja, jolla on rakas perhe, kohtapuoliin ammatti jota pystyn toteuttamaan rautaisella ammattitaidolla kiitos koulutuksen, kokemuksen ja kiinnostuksen. Mä tyydyin ja sopeuduin, ja nyt mä oon onnellinen. Olisinko mä, jos olisin tälle kevättä valmistunu vesitekniikan inssiksi ja odottelisin kortistossa koulutusta vastaavia töitä, palkintovaimokkeen kanssa, tai mahollisesti uraputkessa odottelemassa burnouttia kun siihen on kaikki edellytykset?
Se onnellisen elämän salaisuus ei oo siinä mitä sä olisit voinu saada. Vaan siinä mitä sulla on. En nyt meinaa sitä kliseistä "afrikkalaisilla kenkälankkilapsilla on vähemmän" vaan ihan sitä, että ei perkele pidä jossitella ja kuvitella että toisenlainen elämä vois olla parempaa. Se elämä jota sä elät, on just niin onnellista kun sä siitä teet. Jos siihen kuuluu jotain joka vähentää onnellisuutta, siitä pitää hankkiutua eroon. Mä olin perkele onnellinen silloin lääkehuuruissakin hirveessä humalassa, kun liki kuset housussa odottelin eukon sohvalla kirves kourassa notta tulooko paha setä kylään kun haukuin sen niin hyvin ku osasin. Mä olin onnellinen penskana kun olin 16v ja pesin mummojen perseitä ja vaihtelin vaippoja ja niillä rahoilla hankin mopon. Mä oon onnellinen nyt, kun lauantaina pääsee saunaan ja ottaa muutaman kaljan ja nukahtaa autuaana omaan sänkyyn, oman emännän viereen ja muistelee että 5 vuotta takaperin ne parit saunakaljat olis ollu kontti kaljaa ja pullo viinaa. Ei sekään huonoa aikaa ollu.
Aika on kullannu jo tässä vaiheessa monet muistot, mutta kaikki asiat, hyvät ja pahat, on tehny musta ja teistä yhtälailla sen mitä ollaan tänä päivänä. Mä nautin elämästäni, vaikka joku jättikin vitulliset okaat niihin ruusuihin joilla tanssitahan. Nautittako te?
edit. Mainittakoon vielä kaikille niille siisteysfanaatikoille jotka menee paniikkiin kun kaitaliina on 3 astetta vinossa; kuka tahansa pystyy elämään siististi, mutta ainoastaan nero hallitsee kaaoksen.
Do or do not, there is no Barole.
Tossahan sitä on jo paljon.
Tämä elämänohje ei kait ikinä vanhene:
http://youtu.be/PzltdlWWQJs
Eipä tuo paljoa lupaa, mutta kuiteskin riittävästi, että jää se köysi rautakauppaan.
KGO & Twist
Elämä... Haist paska. Olet antanut paljon ja vienyt runsaasti. Luuletko että käyn polvilleni? loppuun asti tämä matsi katotaan, eikä viimeinen erä ole lähelläkään.
Barole kävi minunkin elämää lähellä mutta eri kantilta ja eri alalta. Paskaa niskaan penikkana ja ei niin hyvä elämä. Ei todellakaan mikän kultalusikka suussa. Kintasta tuli naamaan isältä samalla kun hakkas äitiä ja yritin mennä väliin...ei ole ikinä puhunut asiasta tai ottanut puheeksi mutta minä muistan kuinka pyöritteli ja pahoinpiteli äitiä aikanaan. Enkä tule arvostamaan kyseistä ihmistä milläänlailla vaikka väleissä ollaankin... ikinä. Ovat yhdessä vieläkin ja muka onnellisia who knows?? Juovat vieläkin välissä viikkoja ja äiti mua yrittää patistaa soittamaan tai käymään...ei vittu kiinnosta jos ihmiset valitsee tuon tien mulle ok. Kumpikin ehkä hukanneet elämänsä ja päädytty yhteen vain minun ja veljen vuoksi..Ja silloin ko ne vetelee sitä viinaa reippaanlaisesti en todellakaan halua sekaantua tai olla mukana siinä setissä...Isä selvinpäin ok mutta nuorempana oli täys humuveikko ja....repi äidin mukaan. Velipojan kanssa en ole puhunut kahteen vuoteen ja silleen...Näinhän se menee....Velipoika kans yksin taas ja homma jatkuu...En todellakaan pyydä sääliä vaan päättänyt omasta elämästä aikoja sitten..lapsiakin on (15-17v) tyttöjä...Ihan loistavia ihmisiä ja tullaan hyvin toimeen eikä ongelmia heidän kanssaan..Näillä mennään ja toivottavasti saan kasvatetua lapset onnellisiksi siihen asti kun lähtevät maailmalle
Mulla ollu periaatteessa ihan paska lapsuus ja koko lapsuusaika??? Jos suoraan puhutaan vanhemmat teki "kiljuja" ym...vaikka luuli ettei me muka tietty...mutta alkoholiongelmaisia kumpikin kautta iän...Piti sen verran huolen että kumpikin käytiin amattikoulu läpi ja sen jälkeen...olin vähän aikaa töissä ja sitten armeijaan. Muijia oli mutta armeijasta päästyä rakastuin yhteen josta en ole päässyt eroon..vieläkään. Vaimo 15 ja minä 21...katastrofi tietenkin tytön perheessä...Hyväksikäyttäjä tai jotain....No vielä ollaan yhdessä ja rakastan ylikaiken vaimoani ja tyttöjäni. 22-vuotta jo yhdessä ja...omakotitalo hankittu aikoja sitten...enkä parempaa todennäköisesti voisi löytää..
Ompas täällä jo rankkaa. Itellekki joku joskus tullu sanomaan että sinulla taisi olla rankka lapsuus. Ei ollut. Ennemmin realistinen. Ei kait kukaan kolhuitta vartu, eri asia kuinka paljon lapset säästetään kolhuilta. Suurin riesa meillä tuntuu olevan kotiväkivalta. Tai ainakin oli meitä edeltävänä sukupolvena. Entä sitten kun se jää ja ryyppääminen jää. Sitten tulee uudet ongelmat. Lapset ei keskity koulussa ja niille täytyy antaa pillereitä että keskittyvät opiskeluun. Seuraava sukupolvi varmaan vaahtoaa siitä että oli rankka lapsuus kun piti pillereitä vetää että sai käytyä ala-astetta. Omasta lapsuudesta on hyvä ottaa oppia juu. Mutta tehdäänkö sitä itsekkään kaikki oikein jos aikojen päästä katsellaan. Sanooko omat muksut kuinka oli rankka lapsuus. Ennen isä oli helppo syntipukki. Nyt on kaikki vapaampaa ja vanhempien rooli on tasapuolisempi.
Paha sanoa, täytyisi miettiä täydellinen sivistynyt kasvatus. Ilman paheita. Ja katsoa olisiko silloin kaikki paremmin. Ehkäpä se nykyään on että kantapään kautta opitaan oma paikka yhteiskunnassa. On se sitten toisten hoitaminen ketkä apua tarvitsee tai kaupungin vesijohtoverkoston ylläpito.
Onnellisuus taas on asia erikseen. Sitä on onnellinen ellei paremmasta tiedä tai tietää "paremmasta" mutta haluaa elää ennemmin ns normaalia elämää. Kaikki on hyvin suhteellista mitä pitää edellytyksenä onnelle. Hakkaaminen ja väkivalta on selkeitä, onhan se kivempaa ellei hakata. No entä työ. Onhan se kiva jos on töitä. Onko meillä nyt paska yhteiskunta kun monella ei ole töitä. Oisko parempi ku joku läppäis silloin tällöin päähän mutta olis töitä.
Noh, kaikki on epävarmaa paitsi muutos.
Spoileri!
Onnellisuuden paras määritelmä ikinä on se, että ei jatkuvasti vituta ihan niin paljoa. Sopii ku nyrkki perseeseen, varsinkin tämän melankolisen kansan parissa.
Do or do not, there is no Barole.
Täytyy muuten sen verran sanoa tähän ketjuun pohjautuen, että vitun hyvin tuntuis menevän? Vetelin tuossa nokkelan johtopäätöksen, että höyryilyn alotuksesta 6kk eli römpsästä ~5kk. Ei tunnu missään, koska terveet kädet. smiley-computer012.gif
Niin kauan, kun tuota "kuivaa kautta" laskee, se vaivaa. Itse en enää edes muista, joten asia ei enää vaivaa.
Pitkään yksinolleella on varaa olla nirso.
KGO & Twist
Niin tuo vaan oli oivallus näiden elämän kiintopisteiden mukaan, mutta aikasemmin ollut pidempikin vaihe.
Lapsuus ja nuoruus ei ole määritellyt nykyistä minua. Vaihtoehtoja oli vähän, koska kaikki sillat poltetaan ja nöyryyttä ei haluttu osoittaa. Suur kiitos armeijalle, jossa sain rakennettua elämälle uuden pohjan ja sain rauhassa miettiä asioita. Ei näistä halua puhua yleisesti, koska ne ovat mennyttä aikaa, enkä halua tuota negatiivisuutta takaisin elämääni. Toisaalta oppirahat on maksettu ja elämän absurdisuus koettu. Mitään ei ole ennalta määrätty, mutta vääärät valinnat saavat toisinaan isot mittasuhteet. Niitä on helvetin vaikea perua, mutta eteenpäin on mentävä.
Vape since 30/05/2011
Westcoast Vape Squad still rollin'
Jaa, taas oon ihan kamala ihminen. Eilisillasta asti emäntä ollu ku purkautumaan valmistautuva tulivuori. Sihissy, sähissy ja välillä vähä ryöpsäytelly. Oon huono isä, huono mies ja itsekäs ihminen. Vittu, kuinka kävisi jos alkaisi tosissaan käyttäytyä niinku tuo kuvailee? Tuliskohan sellanen ahaa-elämys että ei tuo ehkä niin paha ollukaan?
Do or do not, there is no Barole.
Yleinen keskustelu
Kirjoitusoikeudet
Lainaa
