Vaimo, äitee ja anoppi kaikki 3 jankuttaa että kesäksi pitäis mennä töihin, niinkuin en sitä itte tietääs ja yrittäis. Ei se oo perkule mun vika jos hakemuksia on lähetetty vaikka ja minne ja ainoa vastaus on ollut 1 kieltävä vastaus.
Vaimo, äitee ja anoppi kaikki 3 jankuttaa että kesäksi pitäis mennä töihin, niinkuin en sitä itte tietääs ja yrittäis. Ei se oo perkule mun vika jos hakemuksia on lähetetty vaikka ja minne ja ainoa vastaus on ollut 1 kieltävä vastaus.
Vähän sitä alkaa masennusta pukkaamaan vissiin, tai no aika paljonkin. Huomenna terkalle jos sais lähetteen lekuriin. Empä oo uskaltanu kellekkään sanoa vielä, edes naiselle. Pelottaa miten ne suhtautuu.. :/ Ollut pitkään tosi perse olo ja näyttäis nuo testitkin heittävän täysiä tuloksia...
Tiedän tunteen erittäin hyvin. Jaksamista!Alkuperäinen postaaja sipsipussi
Laitetta tulee ja menee. Enpä taida enää päivitellä kalustoa tänne
Kiitos. Oon venyttäny tätäkin niin pitkään sen takia ettei kehtaa sanoa kenellekkään tai hakea apua.. Huomenna on vaan pakko, alkaa olemaan niin tukala olo että ei tiedä mitenpäin olis.
Tsemppiä sulle sipsipussi! Itse jouduin aikanaan käymään sairaalahoidossa moisesta. SE KANNATTAA HOITAA HYVISSÄ AJOIN, sanon minä. Elämä voittaa aina lopulta
Tiedän tunteen, nimimerkillä 7 vuotta lääkkeitä syönyt (ja syön vieläkin). Siinä ei ole mitään hävettävää ja suosittelen erittäin vahvasti kertomaan olostasi läheisille. Paikkakunnasta riippuen saattaa olla kuukausien ellei jopa vuosien jonot psykiatrian polille, mutta ihan terveyskeskuslääkärikin osaa perusasiat (ts. lääkkeet). Terapian aloittamisessa saattaa toki kestää ellet kaiva kuvetta ja mene yksityiselle.
Hienoa että olet tervehtynyt!Tsemppiä sulle sipsipussi! Itse jouduin aikanaan käymään sairaalahoidossa moisesta. SE KANNATTAA HOITAA HYVISSÄ AJOIN, sanon minä. Elämä voittaa aina lopultaAuttaa uskomaan että huominen on parempi kun kuulee kanssa ihmisiä
Sama homma täällä, marraskuusta asti ollaan oltu sairaslomalla ja nyt alustavasti kirjoitettu elokuun loppuun. Itse olen usein päivitellyt että "voi kunpa tähän oltaisiin puututtu aikaisemmin niin en olis saanu niin paljon vahinkoa aikaan". Mutta se siitä avautumisesta, hyvä että haet apua. Voimia
"Seksin ja kuoleman välinen ero on siinä, että kuolla voi yksinään, eikä kukaan tee siitä pilaa."
Höyryttelyyn käytetty 767€ (11.3.2015-20.2.2016)
Ladattavana tässä on oltu itsekin. Jos lääkkeitä joutuu ottamaan niin niiden kanssa voi mennä aikaa hakea sitten oikeat, kun kaikki ollaan erilaisia. Ja jos ei ole oikeat niin lääkärille pitää se sanoa kanssa.
Samat sinne!Sama homma täällä, marraskuusta asti ollaan oltu sairaslomalla ja nyt alustavasti kirjoitettu elokuun loppuun. Itse olen usein päivitellyt että "voi kunpa tähän oltaisiin puututtu aikaisemmin niin en olis saanu niin paljon vahinkoa aikaan". Mutta se siitä avautumisesta, hyvä että haet apua. Voimia
Tämähän tässä vähän jännittää, kun miettii muuttaako ne lääkkeet luonnetta tms..
Riippuu lääkkeestä. Osa lihottaa, osasta lähtee libido, saattaa mennä unet tai sitten nukuttaa jatkuvasti, yms yms yms. Kokeilemalla se paras löytyy.
Jos lääkäri tarjoaa sen nimistä kuin Efexor, niin kieltäydy. Vierotusoireet on pahimmasta päästä.
Puhuminen kannattaa, vaikka itselläkin oli äärimmäisen vaikea, lähes mahdoton saada kakistettua ulos huonoa oloa kenellekkään. Mutta kun saat kerättyä ne itsetunnon rippeet ja kerrottua tilanteestasi esimerkiksi juuri naisellesi, huomaat että ei sinua hylätä sen vuoksi, päinvastoin. Apua irtoaa enemmän kuin lopulta tahtoisikaan, ja se oli ainakin omalla kohdalla tärkeintä että muut osaa suhtautua kaikkeen sinun näkökulmasta katsottuna eritoten. Kaikkein paras lääke on se mitä olet itse valmis itsesi hyväksi tekemäänHienoa että olet tervehtynyt!
Huomenna taas mentävä psykologin juttusille. Masennusta ollut niin kauan kuin muistan ja kokeiltu eri lääkkeitä, ei vaan oo ainakaan vielä tullut vastaan sopivaa. Psyka oli sitä mieltä, ettei suosittele alottamaan opiskelua. Tiedän kyllä, että pää on vähän heikossa hapessa ja helposti poltan itteni loppuun, mutta alkaa epäilyttää onko mun pää ikinä siinä kunnossa, että pystyisin normaaliin elämään.
Kiitos temoselle heti tuntuu vähän toivekkaammalta
Mäkin yritin nyt palata kouluun, tuloksena se että viimeisen viikon maannut kotona tekemättä mitään.. Eivaan jaksa.Huomenna taas mentävä psykologin juttusille. Masennusta ollut niin kauan kuin muistan ja kokeiltu eri lääkkeitä, ei vaan oo ainakaan vielä tullut vastaan sopivaa. Psyka oli sitä mieltä, ettei suosittele alottamaan opiskelua. Tiedän kyllä, että pää on vähän heikossa hapessa ja helposti poltan itteni loppuun, mutta alkaa epäilyttää onko mun pää ikinä siinä kunnossa, että pystyisin normaaliin elämään.
.
Viimeksi muokannut Twisted; 12.04.20 kello 21:05.
Efexor on valitettavasti ainoo mikä mulle toimii. Silti en sitä uskalla kenellekään suositella, enkä olisi itsekään aloittanut jos vieroitusoireista olisi kerrottu. Tosin sitten saattaisi olla aivot pellolla eli ehkä tästä voi olla ihan tyytyväinen
Täällähän on paljon kanssa kärsijöitä.. Valitettavasti.. Tsemiä sinne!
Itse asiassa sopii aiheeseen ja muutenkin ärsytysketjuun, juuri kävin pitkästä aikaa psykiatrille juttelemassa, pyysin aikaa kun edellisestä kerrasta vierähtänyt jo tovi ja halusin lähetteen että voin muutonkin jälkeen käydä juttelemassa jossain. Oon hankkiutunut jo aikaa sitten eroon mielialalääkkeistä koska uskon enemmän terapian voimaan, mutta eihän sitä terapiaa meinaa saada vaikka pyytäisi! Varttin siellä ehdin olla ja täyttää sen masennustestin ja sitten seisoinkin ovesta ulkona Cymbaltan e-reseptin ohjelappunen kädessä ja ajatus "ei sen näin pitänyt mennä". Lappu on nyt siellä missä sen paikka on, eli roskiksessa.
Yleinen keskustelu
Kirjoitusoikeudet
Lainaa
