Tästä tuskin tulee aktiivinen blogi/päiväkirja. Tässä on enemmänkin havaintoja omista vaiheista höyryttelyyn siirtymisen saralla. Aloittelevalle höyrypäälle tämä voi olla höydyllinen tai kannustavakin kasa kirjaimia.
Meikäläisellä on viikko höyryttelyä nyt takana ja analogista ei ole tuona aikana vedelty. Yllättäen höyryttelykokemuksia löytyy kolmisen kuukauden verran viimevuoden alkupuolelta, eli olen ihan ihka-aito höyrylandian paluumuuttaja. Onnistuin siis siirtymään jo kertaalleen höyryttelyyn ja lisäksi ehdin jo lopettamaan höyryttelynkin, kunnes ratkesin...analogisiin.
Mutta ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. Aloitetaan ihan alusta, eli maaliskuusta 2012..
Oli synkkä ja myrskyinen yö.. Nojoo, synkkää oli varmasti, myrskystä en olisi niinkään varma. Ajankohtakin taisi olla lähempänä alkuiltaa kuin yötä. Mutta mitä sitä pikkuseikkoihin takertumaan.
Tuolloin kuitenkin tein pari viikkoa intensiivistä taustatutkimusta, postailin tyhmiä kysymyksiä tämän(kin) foorumin pullolleen ja tilasin Liberty-Flightsilta ensimmäisen sähkösavukkeeni, kera nesteiden ja muiden tarvikkeiden. Aloituspakettina toimi Riva 510 Cartomizer, eli parit Rivan 650mah akut kartoilla. Nesteitä oli ensitilauksessa likemmäs kaksikymmentä eri makua ja pakettia odoteltiin kieli pitkällä viikon verran.
Odotukset oli korkealla.
No mikäs siinä sitten, paketti postista ja näpräily alkakoon. Puolet liemivalikoimasta kartoihin muhimaan, akut lataukseen ja malttamattomana odottelemaan. Siitä sitten suurin elkein pihalle maistelemaan ensihöyryjä ja....
"Tässäkö se sitten olikin?"
100€ köyhempänä, viikon malttamattomasti odottaneena, kuukausitolkulla asiaa pohtineena koko homma kärjistyi tähän hetkeen jolloin yritin imeä epätoivoisesti ja toiveikkaana sitä kirottua pötkylää todetakseni, että ei tämä maistu oikein miltään, paljon puhuttu kurkkutuntuma tuntuu aivan hirveältä, koko suuta kirvelee ja pakottaa ja olo on muutenkin kaikinpuolin epämukava.
Seuraavaa kartoa nokkaan ja toivomaan, että se oli vaan nesteestä kiinni. Ei.. Ihan sama minkä maun siihen ruuvaa kiinni, ei tuu makua. Höyryä tulee, mut kieltä ja kitalakea kirvelee, yskittää ja henkoset tuntuu muutenkin pahalta.
Toiveikkaana tuli kokeiltua koko nestevalikoima läpi ja ajateltua, että makuaistihan se vain on joka temppuilee näin tupakoinnin jälkeen. Kamat ei lentäneet siis kuitenkaan roskiin eikä analogisiin turvauduttu. Foorumillekkin tuli tarinoitua toiveikkaana kuinka tämä tästä varmaan vielä lähtee nätisti käyntiin kun vähän pitempään höyryttelee.
Ja kyllähän se höyryttely jatkui, analogiset jäi (todella pitkin hampain) ja kokemukset hivenen paranivat, mutta ei, höyryttely ei missään vaiheessa ollut mitenkään nautinnollista. Se oli vain tapa hankkia pakollinen nikotiiniannos ja antaa käsille tekemistä kun pahimmat himot olivat valloillaan.
En pitänyt tuolta ajalta mitään tarkkaa kalenteria, mutta höyryttelin reilut kaksi kuukautta ja tämän jälkeen olin ainakin kuukauden käytännössä ilman höyryjä ja analogisia.
Moni tupakoinnin lopettanut jaksaa hehkuttaa kuinka tupakoinnin lopettaminen muutti elämän: ruoka maistuu, hajuaisti paranee, kunto nousee, on virkeä ja toimelias ja mitä kaikkea muutakin. Minä taas en henkilökohtaisesti huomannut minkäänlaisia muutoksia elämässäni. Astmalääkkeitä vedettiin kuten enennenkin, kunto ei mihinkään muuttunut, olo ei ollut sen virkeämpi tai mitään muutakaan. Ruoka maistui samalta kuin ennenkin eikä nenäontelotkaan räjähtäneet uusien tuoksujen tulvasta. Ainut ero oli siinä, että tupakan tuntui haistavan kilometrien päästä ja ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen tajusin kuinka pahalta vaatteet haisivat.
Mutta ei, ei tullut mitään "wohoo"-elämyksiä.
Tuon kolmen kuukauden aikana ehdin hukata toisen akun ja toinen akku riittikin loppuhöyryttleyihin mainiosti. Kunnes tuli se päivä jolloin tartuin pitkästä aikaa sähkötupakkiin ihan muuten vaan. Ei se sen kummempi kokemus ollut vieläkään, mutta jos tuota sähkötupakkia ei olisi ollut, olisin varmaan polttanut tuossa vaiheessa analogisen. Päivä eteni pitemmälti reisille vähän kaikinpuolin ja kun vitutus oli suurimmillaan ja tarve sähötupakille suurin, akku otti ja simahti. Kiroilin puoli minuuttia, viskasin rivan pöpelikköön ja pummasin tupakin. Vajaan tunnin päästä olin siwan kassalla maksamassa Pall Mallin keskivihreää joka käryteltiin illan mittaan pois olutta kitaten.
Ja siitä se lähti.
Ensin ostin askin aina kun juopottelin. Sen jälkeen mentiin 1-3 savuketta päivässä jonkun aikaa. Sitten 5-10.. Ja hups.. 5-6 maxiaskia viikossa.
Sähkötupakki piti tilailla moneen otteeseen, mutta eipä tullut tilattua. Ostoskorikin oli valmiina useampaan otteeseen, mutta eipä tullut tilattua.
Miksi?
Höyryttely ei oikeasti tuon reilun kahden kuukauden aikana onnistunut kertaakaan antamaan minulle varsinaista nautintoa. Nesteet maistui miltä maistui, akut sai olla kokoajan laturissa, kartojen kanssa näplääminen pisti vituttamaan ja tämän kaiken vaivan jälkeen en huomannut itsessäni tai elämässäni minkäänlaisia muutoksia verrattuna aikaan, jolloin tupakoin. Rahat tuntui menneen kuin "kankkulan kaivoon" ja rivan alotuskitti jätti pysymättömän mielikuvan siitä, miten ne laitteet kumminkin taas hajoaa. Olkoot.
Mutta palataan nykyhetkeen. Tai ainakin melkein. Nimittäin tuohon parin viikon takaiseen hetkeen.
Kipinän aiheutti työkaveri jonkun aikaa sitten. Ilmestyi siihen työmaan pihalle pössyttelemään eGollaan, varsin tyytyväisen oloisena. Ei siinä edes sähkötupakista mitenkään keskusteltu, mutta siinähän katselin ja mietiskelin, että kokeilisinko uudestaan. Ja vaikka äsken sanoin, että tämä olisi parin viikon takainen hetki, niin tämä oli noin kuukauden takainen hetki. Mutta nyt tulee se parin viikon takainen hetki.
Jolloin laitoin tilaukset vetämään. Ja tällä kertaa ei valittu sitä eniten tupakkia muistuttavaa ja edullisimman pään startterkittiä. Vaan päätettiin heti alkuunsa, että laitteissa on volttisäädöt, kylkeen napataan tankit ja nesteiksi pelkkiä "laatunesteitä".
Mini Lamboa, twistiä, akkuja, laturia, kartoja, tankkeja, drip-tippejä, drippailuatoa ja Vermillion Riveriä tilaukseen. Laakista 200€ pöytään ja uusi yritys, uusilla laitteilla. Kalliit postit ja kamat parissa päivässä kouraan ja eikun kokeilemaan.
Ja kappas.. Nyt ne nesteet maistuukin joltain. Höyry on lämmintä ja sakeaa ja samointein niksaöverit korvatinnityksiä myöten kun nestevalikoima pitää maistella huolella ja perusteellisesti läpi. Valinnan vaikeus kun pitäisi saada osa nesteistä tankkeihin, eihän niitä pirulaisia piheyttään viittinyt kuitenkaan tilata kuin neljä. Mutta joo, nyt ymmärrän porukkaa tällä foorumilla paljon paremmin.
Viikko ja toiset 200€ myöhemmin laitehinku on vieläkin päällä. Nesteitä olisi hirveä hinku tilailla lisää vaikkei nykyisetkään ole vielä edes puolessa. Pari makua ei ole vielä edes ehtinyt tankkiin. Sähkötupakkia tekisi mieli imeskellä vähän liikaakin. Silti havahdun välillä ajattelevani, että tämän jäkeen voisi mennä röökille.. Siis häh? Imen sähkötupakkia ja ajattelen meneväni tämän jälkeen röökille. Ei kai sentään.
Kotona on kolme ja puoli maxia tuota aiemminkin mainittua Pall Mallin keskivihreää. Töissä on 1,5 maxiaskillista samaa tavaraa. Sytkäri on hukassa. Aionko polttaa vielä analogisia? En. Aionko jatkaa höyryttelyä? Kyllä. Säästänkö huimat summat rahaa kun rahaa ei mene enää röökiin? En. Löydänkö jatkuvasti itseni selaimassa nettikauppoja ja foorumin myyntiosiota? Kyllä.
Niin onnettomat kuin ensikokemukseni olivatkin, olen tällä hetkellä aivan totaalisen koukussa höyryttelyyn. Nikotiiniin tietysti myös, mutta höyryttelyn muodossa - jos se minusta on kiinni.
Olen myös jotenkin pystynyt sisäistämään sen, että vaikka tuskin tulen nytkään huomaamaan mitään suuria eroja itsessäni tupakoinnin lopettamisen myötä, minulla ei oikeasti ole enää aihetta eikä varaa lähteä takaisin analoogisten pariin. Astmaatikko joka ylipäätään on aloittanut tupakoinnin ja jatkanut sitä vuodesta toiseen kaikista lopettamiskehotuksista huolimatta on ollut alunalkaeenkin tyhmä. Mutta astmaatikko joka ei tajua lopettaa kun lääkitys alkaa hipomaan kattoa pitkähkön kohtuu oireettoman kauden jälkeen ei ole enää vain tyhmä vaan myös helvetin uhkarohkea. Epäilen vahvasti, ettei lopettaminen tulee antamaan mitään konkreettista iloa astman suhteen vuosiin, mutta en ainakaan epäile sitä, etteikö lopettaminen tässä vaiheessa olisi ollut viimeisiä hetkiä tehdä oikeita päätöksiä asian suhteen. Tyhmäkin oppii kun on hakannut päätään tarpeeksi pitkään tilliseinään.
Mutta..
Höyryttely on hienoo. Kun on vähän paremmat vehkeet ja kunnon nesteet. Ja vaikkei se terveys nyt mitään palautetta antaiskaan, niin eiköhän se anna palautetta sitten joskus myöhemmin. Ehkä siihen menee puoli vuotta, vuosi tai kymmenen, mutta sitä odotellessa
Elkää alottelijat luovuttako. Älkääkä pihtailko. Kyllä se eGokin asiansa ajaa, mutta moni muu laite tekee saman asian vielä paremmin. Vaikka rahaa meneekin niin maksaa se itsensä joskus takaisin. Ja kyllä se tupakkakin maksaa.
Tähän on hyvä lopettaa... Ja ottaa pitkät imut VR:n Summer Breezeä ja painella pikkuhiljaa pehkuihin.. Näkemään unia postissa tulevasta Piccolosta.. Ja Griffinistä... Ja Spheroidista.. Ja... Kauniista naisista.. Mutta se ei kuulu tälle palstalle.
Höyryttelemisiin!