akka mäkättää ja kalia maistuu
Kaksi ensimmäistä lausetta kuulostaa melko pahalta. Melkein kuin isoisoäidin naittaminen kylän vanhalle ukolle. Onneksi nykyään itse kukin voi sentään jo itse tehdä päätöksiä minkälaisessa seurassa liikkuu.
Hyvissä ystävyyssuhteissa ei tarvitse taistella koskaan, parisuhteissa ehkä joskus. Loppu on turhaa draamaa
Do or do not, there is no Barole.
Palautetta : "Eli Luuponenhan sun käyttäjänimi oli/on millä f....ing ilveellä voit väittää noin oikeesti tekisi mieleni itse vääntää jostain paikasta eli korjaa virheesi ja myönnä että olet väärässä."
No joo...kohta 20 vuotta on kelattu välillä ylä- ja välillä alamäkeen..kyllä vanhempien lasten on hyvä tietää missä mennään ja mitä todellisuus on... muuten elämän vittumaisuudet tulee vielä joskus yllärinä vastaan.
”...kädet eivät kutsu meitä, vaan halu...”
16 vuotta täälläkin taaplattu(on muuten aika menny nopeesti kun asiaa rupes funtsiin) eka oli muksut pieniä ja milloin mitäkin korvatulehdusta ja unettomia öitä vietettiin kun niittenkaa valvottiin nyt ne pirut on murrosiässä ja tuntuu että eihän niidenkaa pärjää ollenkaan. Onneks toi eukko on mukava ei turhista naputa, ja onhan noi muksutkin mukavia, me kuulemma ollaan vaan kalkkiksia kun ei niiden vinkeitä ymmärrä. Monesti miettinyt jotta lapsiraukat kun tietäisitte minkälainen isänne oli silloin kun teidän ikäinen oli, toivottavasti eivät koskaan saa tietääkkään.
Ylä- alamäet vaan kuuluu parisuhteeseen ja niistä selviäminen onnistuu taas toisilta se ei onnistu ja niistä ikävistä asioista saa melkeimpä päivittäin lukea lehdestä, se on se rakkaus ja halit ja pusut niin lapsille kuin eukolle, siitä se hyvä perhe elämä rakentuu.
Poika meinaa vetää isiä kupoliin kun illalla sille pusun annan ennen nukkumaan menoa, mutta huomaan kyllä että kuinka onnellinen se on kun saa aitoa rakkautta.
Hyvän ja keskinkertaisen parisuhteen ero on siinä että joka päivä jätetään pari, kolme asiaa sanomatta.
22 vuotta on tässä menty ja välillä on olemista ollu. Puolisolla bipolaari, fibro, diabetes ja mitä kaikkee enkä itsekään taida ihan täysillä valoilla ajella. Mutta kun tykkää.niin tykkää, ja jos joskus ei jaksaiskaan sanoo jees niin pitää muistaa että ainakaan ei oo tylsää.
Samaa vikaa. Just sain huutia siitä että karsastan vierailuja anoppilaan ja ku oon niin saamaton vätys. Ei keskustelu auttanu, niin siivosin keittiön ja tulin höyrykammioon odottamaan anteeksipyyntöä. Voipi olla että nälkäkuolema iskee ensin.Alkuperäinen postaaja Kaiho
Do or do not, there is no Barole.
Tässä on nyt oltu Vaimon kanssa yhdessä 8 vuotta, joista kaksi ollaan oltu naimisissa. Poika syntyi viime vuonna ja ens viikolla täyttää vuoden. Noh, se mitä parisuhteesta olen oppinut...tärkeää olisi tuo romantiikka, mutta itse kun on niin jäyhä ja itkekin kädet nyrkkiin puristettuna on tosi vaikeaa tehdä elokuvamaisia romanttisia eleitä...ei ne vaan tule luonnostaan. Se, miten itse käsitän romantiikan on täysin erilainen kuin hollywood sen esittää...se, miten iso mies osaisi puhua rakkaudesta. Rakkaus ja romantiikka on sitä, että pyytämättä töihin lähtiessäsi olet skrapannut myös vaimonkin/tyttöystävän autonlasit...sitä, että viet hänelle kupillisen kahvia ilman, että hän sitä pyysi. Pieniä asioita...toisinaan nämäkin asiat on vaikeita...
Vape since 30/05/2011
Westcoast Vape Squad still rollin'
Samaa vikaa, tuota jäyhyyttä. Heimotaustakin siinä varmaan kummittelee.
Puhumattomuus on paha vika. Mutta kun toisilla vaan ei ole suoraa yhteyttä pääkopan ja suun välillä. Kauhee työ suunnitella miten mahdollisen ajatuksen saisi väännettyä ulosannilliseen muotoon. Siinä sitten yrität kakistaa ja sillä välillä keskustelu jo onkin ohi. 'Taaskaan et sano mitään'.