Kyllä taas nettimuna keulii täällä
Kyllä taas nettimuna keulii täällä
Itsehän panen vähän mutta huonosti.
"Civil disobedience becomes a sacred duty when the state becomes lawless and corrupt" ~Gandhi~
Ei meilläkään seksin jälkeen juurikaan siirappisia keskustella. Ei kyllä siirappisia keskustella muutenkaan. Kommunikoidaan lähinnä puhuen asiaa, jos asiaa on ja vitsaillen jos siltä tuntuu. Siirappisuus lähinnä ällöttää. Yhdessä ollaan oltu nyt 12 vuotta eikä alkuaikoinakaan kauheesti siirappisia juteltua, kun tämän piti olla lähinnä yhen illan juttu. Pitkään on yhtä iltaa kestänyt.
Reilut 2v on tullut seurusteltua, mikä tuntuu iäisyydeltä näin nuorelle. Pari kuukautta jopa saman katon alla. Vaikea kuvitella että kahdenkymmenen vuoden päästä peitto heiluis viidesti viikossa, hyvä kun tekee sitä nyt. Eipä kyllä tarvettakaan enemmälle, ei sitä joka päivä jaksa panna. On muutakin tekemistä.
Tommoset paneskelu kehut on ihmisille joilla on jonkinlainen tarve päteä/tulla hyväksytyksi. Ei näissä asioissa ole mitään mittapuuta! Tarpeet on monet
Reilut neljä vuotta yhdessä ja nyt sit vuos rinkelit sormissa (silloin kun on "pakko" pitää, en pidä sormuksista sormissani). Välillä ala- ja välillä ylämäkiä, mutta homma toimii ja lakanat heiluu molempien mielestä tarpeeksi (viikosta riippuen 0 kerrasta/viikko jopa parhaimmillaan useampaan kertaan päivässä, tosin molemmilla ikää vasta se 23). Parasta tässä hommassa taitaa olla se, että molemmat tietävät toistensa tarpeet ja nalkutus on vähäistä kumpaankin suuntaan (paitsi raha asioissa). Huonointa taas elokuvamaut, vaimoke haluaa katsoa hömppäromantiikkaa, jota minä voi nkatsoa vain pizzalaatikon kannen läpi kaljakoppa vieressä, ja minä taas nautin toiminnasta ja kauhusta, joista jälkimmäistä vaimoke taas ei kestä katsoa yhtään ja edeltävästäkin vain harvoja klassikoita, joissa ei ole oikeastaan mitään toimintaa (esim. Rambo). Ja ehkä yhtenä suhdetta lujittavana asiana on se, että vaimoke tykkää käydä vanhempiensa luona (Keski-Suomessa) aika usein ja saadaan sitä niin harvinaista omaa aikaa (itse olen paljas jalkainen turkulainen ja täält en kyl mieluust pois lähre).
Mitään muutosta kummankaan libidoissa en oo kyl huomannu, mut omat baari-illat on vähentyneet dramaattisesti. Analogista vetäasse se oli aika standardi pari miesteniltaa kuukaudessa ja nyt sit ei vaan jaksa, ku voi yhtä hyvin istua kotona, kuunnella sellaista musiikkia kuin sillä hetkellä haluaa, ottaa pari bisseä ja välillä herkutella hyvällä viskillä (skotit ja irkut, muita hyviä ei ole) ja vähän ottaa nikotiinia (yleiskäytössä on nikotiinittomat). Ja vaimoke kiittää, kun en tule änkyrässä kotiin, kun kumminkin joku alkaa tarjoilemaan ja sit se pari muuttuu muutamaksi ja sit onkin jo tyyneis kadonnu.
No joo se on tietysti parisuhdekohtainen asia miten asiat hoituu. Eihän sitä voi kukaan käskemällä sanoa että miten tulee olla.
Meillä vain tuo seksin jälkeinen hellyydenosoitustapa on kääntynyt tuolle tasolle, ja mun mielestä hyvä niin. Se on kiva kun oma lause jää viimeiseksi ja nainen nukahtaa ensin, silloin tulee sellainen onnistumisen tunne :
Nyt juuri tulimme baarista ja peittelin kauniimman osapuolen sohvalle nukkumaan, näin se meillä toimii. Kumpikin pitää huolta toisesta, puhumalla ja tekemällä.
Se on jokaisen oma asia miten homman saa toimimaan mutta itse nostan tärkeimmäksi tekijäksi puhumisen.
Puhuminen on toki tärkeää parisuhteessa, mutta tarvitseeko sen olla siirappia? Mielestäni ei. Teot kertoo enemmän. Tuskin kukaan olisi 12 vuotta yhdessä, jos ei toisesta välittäisi. On nimittäin helppo jaaritella rakkaudesta, vaikka ei mitään toista kohtaan tuntisi. Sanat on sanoja ja vasta teot on tärkeitä. Esimerkiksi mun mies lähti tänä aamuna anoppilaan lasten kanssa ja koska tiesi mun ottaneen eilenillalla, oli yöpöydällä pari buranaa ja vesilasi. Minä taas osoitan rakkautta tekemällä ukon lempiruokia, tänään mies saa ruoaksi nakkikastiketta, kunhan kotiutuu anopilta. Pieniä tekoja, mutta tärkeitä.
Ei tartte siirappia olla, välistä toki olis kiva jotain nättiäkin kuulla. Ja tieten ne teotkin merkkaa (hyvinkin paljon), mutta jos sanallinen kommunikaatio on lähinnä pinnallista niin onko sekään hyvä?Toki tarpeita on erilaisia, onkin mukava lukea muiden mielipiteitä asioista. Jotenkin tunnun olevan välillä aika ulalla siitä että mitä voi pyytää/vaatia/odottaa.
PS. Mykkäkoulu ja mököttäminen on niin ahterista ettei mikään.
Minä olen katkera kusipää, kuka teki musta tällaisen?
Tunteista puhumisen ei tarvitse olla siirappia ja asialinjan pinnallista. Sitä voi tokaista suoraan, että rakastan sua eikä lässyttää, että voi ihana suloinen pupuliini kuinka rakastankaan sinua. Lässytys aiheuttaa ainakin mussa välittömän inhoreaktion, vaikka se kuinka tapahtuisi herkkänä hetkenä. Tai sitten oon vaan jäänyt johonkin teiniasteelle tunteiden ilmasun kanssa.
Mykkäkoulu ja mökötys on kyllä perseestä. Niistä negatiivisistakin asioista on osattava puhua. Luulenkin ihan näin mutuna, että siihen kaatuu aika moni suhde, kun paskoja juttuja ei osata käsitellä, vaan mökötetään ja jutut vaan kasaantuu, kunnes koko suhde leviää käsiin.
Täällä ollaan 23 ja 22, ja enempi tai vähempi yhdes viimeset 10 vuotta. Pitkä paussi oli tuossa välissä, mutta nyt kihloissa, 1,5 vuotta saman katon alla ja 11 kuukauden ikänen mukelo. Aluksi se peitto heilu jopa 7 kertaa viikos, mutta tää lapsen syntymä harvensi sitä uskomattoman rankalla kädellä.
Mököttäminen on perseestä. Emäntä tekee sitä välillä ja kirkkain silmin väittää ettei mitään hätää. Meikäläinen kyllä kertoo mikä vituttaa ja oon vittupäinen siihen asti jos asia selviää. Jos ei selviä, räjähdetään molemmat välillä ihan kunnolla. Puhdistaa ilmaa tehokkaasti! Oon kumminki sillee sisäänpäin lämpiävä, että ei välttämättä huomaa mitään ennenkö sitte paine käy sietämättömäksi..
Mutta kukin tyylillään. Meillä ei siirappia harrasteta, eikä oikein romantiikkaakaan. Asioista puhutaan, ja tunteita ilmaistaan mutta ilman turhaa lällytystä.
Do or do not, there is no Barole.
Meillä se on tuo miehekkäämpi osapuoli joka harrastaa mökötystä, minä tahtosin puhua asiat tuoreina läpi.Joskus sorrun ihan vittuillakseni samaan (hyi miua).En tarvie siirappia, arjen romantiikkaa kyllä.Ja sillon tällön nättiä puhetta.Sekin olis jo kiva juttu jos kavereilleen ja sukulaisilleen miusta nätisti puhuis (niin että itse sen kuulisin?).
Nojuu, parisuhteet on kinkkisiä, kuten kaikki ihmisten väliset suhteet yleensäkin.
Minä olen katkera kusipää, kuka teki musta tällaisen?
Ite oon just sillä saanu emännältä hymyjä, kun asetan sen aina kaikkien muiden edelle. Mulle se on helppoa, ku en aseta ketään mihinkään asemaan sukulaisuuden takia; jos velipoika tjsp. on kusipää, se on kusipää, samaa verta eli ei. Usein tullu puhuttua emännästä nätisti muille sen kuullen, ja aina oon tarkottanu joka sanaa. ^^
ps. Meillä ei tosiaan seksin jälkeen hellitä eikä puhuta höpöjä. Emäntä ehkä tahtois, mutta mä en vaan taivu siihen.
Do or do not, there is no Barole.
parisuhde on perseestä. vittu mitä vääntöä joka ikinen päivä.
yli 20v takana, parisuhdetta. voitte kuvitella..
mutta ilman vääntöä ei tule pitkiä parisuhteita, homot ja tuulenviemät juoksee kukasta kukkaan,
koskaan ei parane. ilman työtä, ei tule kunnollista parisuhdetta. oli se sitten riitelyä, vittuilua tai
sopivaa kuittailua. kaunista se on kun se vaan jotenkin hämärällä selittämättömällä tavalla toimii.
vtu, yli 20 vuotta, kelatkaa ny.
Palautetta : "Eli Luuponenhan sun käyttäjänimi oli/on millä f....ing ilveellä voit väittää noin oikeesti tekisi mieleni itse vääntää jostain paikasta eli korjaa virheesi ja myönnä että olet väärässä."