Eipä ollut Harri Nykäsen Mullasta maan kummoinen, kävi mielessä sata sivua luettuani jotta josko tämän jättäisi kesken. Kirjan tapahtumat sijoittuivat pohjoiseen jonnekkin Ivalon/Inarin korkeudelle pieneen kyläpahaseen. Mielestäni kirjailija ei ollut lähelläkään omaa osaamisaluettaan, esim. lappilaisen elämän kuvaaminen meni metsään aikalailla.
No, tietty hyvä että kaverilta tulee vähän erinlaistakin tuotantoa.
Piti tässä taannoin roudata pino kirjoja keräykseen, ja vanhoja tietokirjoja ei sinne oteta vastaan, joten jätin pari jemmaan loppukäyttöä vartenEnsimmäisellä värkkäämisellä syntyi tällainen piilokätkö.
kirja.jpgkirja_auki.jpg
No, repimisen lisäksi olen lukenut kirjoja. Kesällä kuluu kauhua ja jännitystä, jostain syystä nämä kuuluvat yhteen. Eilen lopetin Gillian Flynnin Paha paikka -romaanin, ja tykkäsin, joskin Kiltti tyttö oli parempi. Seuraavaksi lähtee ehkä Marko Hautalan Käärinliinat. Marko Hautalan kaikki teokset olen lukenut, joita olen käsiini saanut, ja pidän niistä kovasti. Ne ovat sellaista aika omalaatuista lajia, kauhua kai lähinnä, mutta vaikea kategorisoida.
Ovelaa! Olet jatkokehitellyt saksalainen metalliduunarin Gutenberg-vainaan keksinnöstä nokkelan troijalaisen. Se näyttää pitävän sisällään lymypaikan turmiolliselle myrkylle, jolla tuhotaan hitaasti, mutta varmasti Suomen viattomat nuoret ja huumeriippuvaiset aikuiset ja Virosta chilintaimiin pesiytyneet kirvalaumat. Saamme kai vapaasti kloonata keksintöäsi? Minulta saisi 24-osaisen tietosanakirjan + täydennysosat, mutta tuskin ne yhdenkään foorumilaisen jemmaksi riittävät.
Ei ole oma keksintö, netistä löytyy ohjeita. Ollut mielessä kokeilla tuota jo pitkään ja nyt oli aikaa leikkiä mattoveitsen ja liiman kanssa. Perinteisesti sisältönä olisi kai litteä pullo mutta ei nyt tähän hätään löytynyt. Sen verran kovaa hommaa oli tuo tuhertaminen että sarjatuotanto tuottaisi luultavasti sairausloman.Alkuperäinen postaaja Häkäfobia
En niin kauhukirjoista tai leffoista piittaa, mutta entisenä vaasalaisena minäkin olen Hautala-fani. Lapsuuteni muistoihin kuuluu Hautalan hyytävä Kuokkamummo. ”Suvilahdessa on taas nähty Kuokkamummo”, sanoi mutsi aina, kun ruusupenkki kaipasi perkaamista ja minä olin lähdössä Suvilahden nurkille uimaan.
Kesälukemisena juuri nyt Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista, rakenteeltaan palapelimäistä proosaa ja kirjeromaania sekoittava teos. Menettelee helteilläkin, kun juoni käyttää salapoliisiromaanin keinoja. Divarista kannoin pinon dekkareita – enimmäkseen pohjoismaista taattua tuotantoa - ja Monika Fagerlundin Lola ylösalaisin. Jos tällä kertaa pääsisin alkua pidemmälle.
Eikä! Luin vastikään Kuokkamummon ja sekö on oikea urbaanilegendaOli kyllä aika mieleenpainuva juttu.
Kirjaston vaihtopisteestä nappasin mukaan Kari Enqvistin Uskomaton matka uskovien maailmaan -teokseen ja sitä kanssa olen viime aikoina lueskellut. Ihan ok juttuja mutta näissä populaaritieteilijöissä (Valtaoja, Enqvist) on jotain, joka tökkii. Jonkinlainen ylimielisyys ja/tai näsäviisaus. Toki etenkin Valtaoja oli välillä lausuntoautomaatti joka asiaan, joten kyllähän sekin voi kyllästyttää.
Hiljattain vasta alkanu pääseen lukemisen makuun. Oikeen mukava lukea puhelimen näytöltä sängyssä kun taustavalo on musta ja teksti hieman kellertävä, ei tarvi edes yöpöydän valoa pitää päällä. Ennemmin pidän puhelinta kädessä kuin jotain yli 400 sivuista järkälettä.
Jokunen kirja jo alla tälle vuodelle: Kingiltä Hohto, Tohtori uni ja musta torni sarja menossa toista kirjaa yli puolenvälin.
Välikevennyksenä tuli luettua Kyröltä kaikki kolme Mielensäpahoittaja kirjaa.
"FEAR stands for fuck everything and run."
Tervetuloa hyvän harrastuksen pariin.
Enpä ole kokeillut e-kirjoja, tykkään pokkareista, koska ne ei paina niin paljon kuin kovakantiset. Enkä kyllä haluaisikaan oman pienen kännykän näytöltä tihrustaa "kirjaa", tabletista ehkä, mutta mieluiten siis pokkari. Eipä siinä, samaa tekstiähän se on, nautti sen missä muodossa tahansa...
"Not a bad life really"
Suosittelen kokeileen ainakin. Googlen play kaupasta saa ilmaiseks ladattua vissiin joka kirjasta näytepätkän.
Tykkään, kun saa fontin ja - koon mieleisekseen. Rivinvälit ja värit voi kans säätää. Ja ennen kaikkee kirja aina mukana
"FEAR stands for fuck everything and run."
Mä harrastan etupäässä nettidivareita kirjojen hankintakanavana. Mulla on olkapää ja niska kipeä, joten en jaksa pitää kirjaa pitkään kädessä tai lukea nojatuolissa. Revin ensin kirjan irtolehtipainokseksi, sitten lehti kerrallaan nuppineulalla vaantomuovista tehtyyn "lukutelineseen". A vot, hyvin sujuu! Miltei yhtä nopeasti kuin sidottu kirja. Paperinkeräykseen menee noin satakunta kirjaa vuodessa.
Äänikirjoja en juurikaan kuuntele. Kun jään miettimään jotakin kuulemaani asiaa, on lukija jo seuraavan luvun alussa. Tiettyjen lukijoiden äänet myös ärsyttävät teatraalisuudellaan. Ei kirjan tekstiä tarvitse värittää tai lausua ääntään värisyttäen kuten Ella Eronen Maamme-laulua tulkitessaan Tukholman stadionilla aikoinaan.
Minäkin käytän perinteistä formaattia. E-kirjoja voisi kyllä ajatella, mutta mielellään muulla laitteella kuin puhelimella, josta pitäisi ensin kytkeä kaikki hälyt pois, säätää kirkkaus jne. Nukkumaanmennessä ei pidä olla mitään lisävirikkeitä ja silloin ainakin luen. Äänikirjojakin voisi kokeilla mutta käytännössä käyttötilanteita on niille aika vähän, kun en esim. autossa istu pitkiä aikoja. Ehkä käsitöitä tehdessä.
Kirjastostahan minä hommaan lukemiseni enimmäkseen. Kirjojen ostamista olen rajoittanut viime muuton jälkeen mutta on niitä silti jonkun verran. Siinä on vaan tiukka sääntö, että tietty hyllytmetrimäärä pitää riittää, ja jos uutta tulee, jonkin täytyy mennä. Reissuille joskus hemmottelen itseäni ja ihan ostan jonkun pokkarin, joka menee sitten kiertoon. Useimmiten kyllä kaivan kirjahyllystä jonkun soveltuvan matkalukemisen. Tällä hetkellä matkalukemisena on Douglas Adamsin Linnunrata-"trilogia", josta riittää vielä neljä osaa kerrattavaksi
Varastoa pöyhiessä löytyi Waltarin Sinuhe. Edellisestä lukemisesta vierähtänyt jotakin 30 vuotta. Tuli tuo ahmittua kahdessa päivässä. On se hyvä.
Seitsemännen portaan enkeli on odottanut tuossa tietokonepöydän laatikossa jo monta kuukautta. Pitäisi saada aikaiseksi, koska tämä kirja on aina kiinnostanut. Löysin sattumalta Kampin suutaria vastapäätä olevasta hyllystä.
^ Lue ihmeessä! Vaikka omaelämäkerrallisen kirjan päähenkilön elämänolot ovat tosi ankeat, kirjailija onnistuu sukkelasanaisessa kerronnassaan luomaan sympaattisen ja hauskankin kirjan. Jatko-osista pidin vielä Amerikan ihmemaasta, mutta opettajan elämää kuvaava Liitupölyä ei enää mielestäni yltänyt edellisten tasolle.
Kirjan pohjalta on tehty elokuva. Usein käy niin, että elokuvan henkilöt tai tapahtumapaikat eivät vastaa sitä mielikuvaa, jonka itse olen kirjasta saanut, jolloin leffaa katsoessa ärhentelen ja ilmituon haisevia vastalauseita eli pilaan koko elokuvanautinnon kanssakumppanilta, joka ei ole kirjaa lukenut.
Leffan olenkin nähnyt joskus vuosia sitten ja muistaakseni tykkäsin siitä todella paljon. Elokuva oli tragikoominen muistaakseni, joten eiköhän kirja ole vielä parempi.
On se.
Aloitin varmaan kolme kertaa ennenkuin totuin ilmaisutyyliin. Ekasta pojasta kun olin isyyslomalla luin kannesta kanteen. Siinä välissä vaipanvaihtoa ja hyssyttelyä ja taas asiaan...Tarttes ottaa uusiksi, on se tua hyllys.
Halt who goes there?
Death
Approach........ friend
Ah, olen päässyt lukemisen makuun taas höyryttelyn myötä. Mukavaa kun voi istua terassille kirjan, kahvikupin ja jonkun äitelän pullamaun kanssa.
Tällä hetkellä menossa Patricia Cornwellia kolmas kirja putkeen, vaikkei kerronta olekaan niin paljoa mun makuun. Uppoaa paremmin enemmän kerronnallinen kuin vuoropuhelu tyylinen.
S.K.Tremayne: Jääkaksoset. Aikamoisen loistava trilleri.
Oikeasti kirjailija on nimeltään Sean Thomas, kirjoittaa myös "salanimillä": Tom Knox ja S.K.Tremayne.
Myös pari, minulle uutta, hyvää kirjailijaa löydetty; Peter James ja Jo Nesbo. Taas on useita loistavia lukuhetkiä tiedossa.
"Not a bad life really"
Kateeksi käy. Sulla Pottula, on Nesbøn kanssa tosiaan monta nautinnollista lukuhetkeä edessä.
Norjalainen taituri on mun suosikkilistalla top kolmen joukossa. Jalkapalloilija, muusikko, meklari, rikoskirjailija, lastenkirjailija, kertoo Wikipedia.
Harry Holen inhimilliset juoppokohtaukset ovat silkkaa psykedeliaa ja selviämisen jälkeinen morkkis tuttua kumaraharteista katumusta. Toisaalta Hole on tarvittaessa super cool kuumissa tai älyä vaativissa tilanteissa. Nesbø on mielestäni todellinen kirjallinen lahjakkuus, jonka teosten teho ei perustu ainoastaan juoneen ja toimintaan, vaan ihmiskuvaukseen ja elämänmakuiseen kerrontaan. Helppolukuista korkeakirjallisuutta - se on osaamisen taidetta.
Mulla on menossa Yö ikuinen, joka on Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin trilogian viimeinen osa. Edelliset osat Vitsaus ja Lankeemus. Kyseessä on ihan viihdyttävä "vampyyrivirus valtaa maailman" -tarina. Viime vuonna tuli suunnilleen eka kirjasta tehty tv-sarja The Strain. Näissä on sentään sellaista maailmanloppumeininkiä eikä kiusallisia teinivampyyrisutinoita. I'm a sucker for vampires (pun intended).
Yleinen keskustelu
Lainaa
