Foorumilaisten lemmikit ja muut elukat

[Esa vuke]

Luopumisen hetki, kun joudut tekemään päätöksiä nopeasti, viimeiset retket ja hetket, olet urhea, rakastava, ajatteleva, arvostava, rikki, surullinen, jäähyväiset, tiedät että hän tietää, not a toy, ehdoton rakkaus! Ei korvattavissa, ei katumista.....

Velvollisuus, arvostus, vastuu, tee oikein, tuska, kyyneleet.......

Heikko, kokoa itsesi, romahda......

Kaikki nuo x100= luopuminen, voi tätä tuskan määrää, kiitollisuus, arvostus, muistot, hetket.....

Se hetki saapui taas, koira 11v poistui sateenkaari sillalle perjantai aamuna, ei tästä toivu, ikävä on hurja, tyhjä kolo sydämmessä. Vuoristorata.

[Kynä]

Mun ainut heikko kohta!

[masse]

Jaksamisia sinne

[Pottula]

Esa vuke, sanat ei riitä kertomaan.

Dog-Quotes-11.jpg

[Miru]

Voih...

[masse]

Saunassa käyty
20170311_184432.jpg

[Pottula]

Sullahan on aika karvainen saunakaveri.
Meidän koirat ei saunaan tule, vaikka muutamaan otteeseen yrittänyt houkutella. Takan edessä kyllä loikoilevat, eli lämmöstä tykkäävät.

[masse]

Sullahan on aika karvainen saunakaveri.

Mutta onneksi ei niin janoinen kuin meikäläinen

[beyonder]

Terrassani on harjoitettu insect actionia, part 2. Ottaisiko joku hämeenlinnalainen madagaskarin sihisijöitä? Noutamalla saa ja ilmaiseksi.

[HietsuP]

Wanaharouva vaanii.

15v tulee ikää täyteen ja toistaiseksi virtaa tuntuu vielä piisaavan.

[Silveri]

Tämmönen reilu 2,5 vuotias uros, karvanlevittäjä, löytyy kotosalta. Kevättä rinnassa ilmeisesti kun käytös aivan outo ollut viimeisen 2 viikon ajan jo. Ruoka ei tahdo kelvata (herkut kylläkin, muttei nappulat) ja pihalle pitäisi olla koko ajan pääsemässä. Eipä oo aiemmin ollut tämmöisiä ongelmia, et kai tää poikkeuskäyttäytyminen hormoneista johtuu. Tosin ei dietistä haittaakaan ole kun hieman ylimääräistä painoa tullut huomaamatta.
IMG_20170218_132954.jpg

[RiMa]

^Taitaa lähistöllä asustaa kiimainen narttu(koira).

[Silveri]

^Taitaa lähistöllä asustaa kiimainen narttu(koira).

Tähän päätökseen itsekin tulin. Vaikka tätä nykyistä ruokaa on syöty vasta reilu säkillinen niin kyllä ruoka on aina aiemmin maistunut. Kupille hyökätty samantien kun lupa saatu. Aamuruokaa kävi nuuskimassa, nirpisti nokkaansa ja meni eteiseen makaamaan. Pomppaa pystyyn ja alkaa venyttelemään kun liikahdan. Luulee kai ulos pääsevänsä. Pariin otteeseen käynyt vessassa nukkumassa vaikka tavallisesti ei mene sinne mielellään. Pelkää nimittäin, että pestään (opetin pentuaikana kiertämään lätäköt. Shamppoolla pestään keväisin kun hiekat teiltä siivottu ja joulukuussa kun pysyvä lumi tullut, muuten vaan tarpeen tullen huuhdotaan hiekat mahan alta / nivuset/kainalot).

[Silveri]

Edelleenkin ongelmana, ettei yläpää toimi ja alapäätä ei pääse käyttämään. Ulkona saa olla tarkkana ja komentaa jatkuvasti ettei kaikkia mehujäitä syö. Tympäsee kun niin tyytyväisen oloisena maiskuttelee pitkän aikaa jos ehtii nuoleskelemaan.
Ruokaongelmat jatkuu em. seurauksena myöskin. Saa houkutella syömään ja silloinkin riippuu tuurista kelpaako. Parina kertana ruoka kelpasi aktiviteettipallosta, kun sai sitä pyörittää. Noh se toimi tosin sen pari kertaa vain. Välillä piilottanut kinkkumakkaraa nappuloiden alle niin silloin passaa taas mutustaa, maanantaina ei kelvannut edes sekään. Tämä aamu on menty taas paastolla, et illalla luulis jälleen syövän.
Vituttaa vaan ku jättää syömättä, niin maha tahtoo mennä hieman sekaisin -> torttu saattaa olla löysää ja yökkäilee tyhjää mahaa.

[tuittu]

Elämää helpottais varmasti teidän kummankin kannalta jos siltä pallit pudottas

[Silveri]

Niihän toi olis, mutta ei kehtaisi. En minäkään haluaisi palleistani luopua. Ja tämä tosiaan eka kerta, että pää näin sekaisin hormoneista, että jospa seuraavat kerrat olisi helpompia. Ei ole kukaan kyllä kysellyt tätä siitoshommiin, mutta hyvät geenit niihin olisi. "Isällä" löytyy C.I.B eli Kansainvälisen muotovalion paperit.

Minähän tätä en oo näyttelyihin vienyt enkä vie. Mut kai geenitkin jotain meinais. Kaikki kuitenkin kaduilla kehuu, tänä aamuna viimeksi.

[tuittu]

Ai niin, miehet ja kastrointi, aina sama juttu

Voihan se olla että se on vaan tänä keväänä, tai sitten se on jatkossakin tuollainen. Mites nartuilla olikaan juoksut, 2-3 kertaa vuodessa? Ja jos leikitään että sillä astuttaisit joskus, niin sitten siitä vasta mahdoton voikin tulla.

[Mimoza]

Niihän toi olis, mutta ei kehtaisi. En minäkään haluaisi palleistani luopua. Ja tämä tosiaan eka kerta, että pää näin sekaisin hormoneista, että jospa seuraavat kerrat olisi helpompia. Ei ole kukaan kyllä kysellyt tätä siitoshommiin, mutta hyvät geenit niihin olisi. "Isällä" löytyy C.I.B eli Kansainvälisen muotovalion paperit.

Minähän tätä en oo näyttelyihin vienyt enkä vie. Mut kai geenitkin jotain meinais. Kaikki kuitenkin kaduilla kehuu, tänä aamuna viimeksi.

Se on vaan valitettava tosiasia, että se koira kärsii enemmän pallien kanssa kun ilman niitä. Eturauhastulehdukset ja jatkuva stressi ei oo kivoja.

Ja toivottavasti kukaan ei käytä jalostukseen pelkkien vanhempien titteleiden perusteella, ne ei nimittäin periydy. Sitten jos on terveystarkit tehtynä ja kaikki kunnossa, rodunomaisista lajeista tuloksia ja käyty se ulkomuotokin jonkun muunkin kun omistajan toimesta toteamassa hyväksi, niin eikun polkemaan vaan. Ei sillä kylläkään rikastu.

Astumisen jälkeen toiset urokset ymmärtää että nartut kannattaa astua vaan tärpeillä, toiset huutaa entistä enemmän kaiken naispuolisen perään.

Lähetetty minun SM-G920F laitteesta Tapatalkilla

[Silveri]

Sanotaanko näin, että oikeassa olette, mutta nykyinen taloudellinen tilanne ei oikein kestä leikkauttamista. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että työttömänä ollaan oltu jo 3½ vuotta ja ei tietoakaan koska pääsisi töihin. Haastattelut kaatunut kokemuksen puutteeseen, yms. Eipä siit sen enempää kyllä ainakaan tämän topicin alle.

Ja en ole edes yrittämässä rahastaa koiralla. Aatellut vaan ku muutamalla tutulla löytyy shelttejä myös niin ehkä joskus, jos kysyvät. Tarkoitus kyllä leikkauttaa, mutta kuten mainitsin niin en ajatellut, että se olisi näin ajankohtaista.

[ROS]

11 vuotias Tiibetinspanieli asuu vaimon ja minun kanssani. Vaimon koira, mutta yllättävästi tuo yhteishuoltajuus tuntuu minuakin kuormittavan