Salatut Höyryt by Beenari

[Beenari]

Jos ne siniset tai punaiset o-renkaat ärsyttävät esteettistä silmää, niin ei hätää apu löytyi lähempää kuin uskoinkaan. Oma varaosa laatikko. Ja siellä Kayfunin varaosapussukka. Ne isoimmat neljä mustaa o-rengasta on just passelit. Ja niitä tarvitaas siis kaksi kappaletta per ura.



Ja kannattaa harkita o-renkaiden vaihtoa vasta kun on varalasi käsillä. Tuo ensiasennuslasi on itse asiassa 1.6mm paksu, eikä 1.5mm kuten aikaisemmin hätäisesti mittasin. Eli sovitus on todella tiukka ja se lasi halkeaa palasiksi hyvin herkästi. Nimimerkillä kokemusta on.

[masse]

En nyt löytänyt täältä, mutta eikös sulla ollu joku tankkikotelo akkulasta?Siitä sen vertaa, jotta mahtuuko minisubit/kaiffarit siihen?

En uskaltanut yv:llä lähestyä, koska oisit kuitenkin postittanut sen

[Beenari]

Ei edes askartelemalla, mini-kaiffari ja nano-subi menee ihan kivasti.

Mutta jos laitan kuoreen yhden sellaisen mukaan niin voit sitten itse ihmetellä?

[masse]

Eiköhän nuo jo nyt saapuvat riitä

[esu]

WP_20160418_18_18_42_Pro.jpg
Laitetaanpa tännekin tämä. Upia on tuo punakoilla tiivisteillä varustettu lasitankki kaiffarissa. Kyllä nyt kelpaa ootella kf4:sen topcappiä.
Mulla muuten lähti tuo lasi ihan nätisti pois ja meni takaisinkin silleen pyörittämällä, en tosin vaihtanut tiivistettä, kun oli valmiiksi punainen.

[Beenari]

Salatut höyryt jatkuu. Episodin aiheena tutuksi tullut Kayfunin lasitankki. Tarkemmin sanottuna varalasit. Tilasin kokeeksi pari settiä laseja, jotka ainakin mittojen mukaan pitäisi olla käypäisiä. Lasin kokohan on 22mm ulkohalkaisijalla, 19mm sisähalkaisijalla ja 24mm pitkä. Jälleen kerran kaupaksi valikoitui FastTech.

Laseiksi valikoitui Orchid V4:n lasit sekä Melo 2:n lasit.


Lasit ovat juuri oikean pituiset noihin GearBestin häkkeihin, mutta.... Aina ei mene niinkuin elokuvissa. Lasien sisähalkaisija on pillumillin verran liian iso.





Noiden aiemmin mainitsemani Kayfunin vara o-renkaiden kanssa lasitankki tuntui asettuvan paikalleen huomattavasti tiukemmin. Ja koeajo sitten paljasti karun totuuden. GB:n häkin alkuperäiset o-renkaat ei toimi näiden lasien kanssa. Kurlaamista ja vuotoja on tiedossa. Kayfun o-renkailla ei ole ilmennyt mitään ongelmia.

Joten summa summarum. Varalasien kanssa kannattaa hankkia myös varatiivisteet.
https://www.fasttech.com/product/2019300
Näitä menee sitten neljä kappaletta per tankki.

Seuraavaan tilaukseen lähtee sitten mukaan vielä Lemo Dropin lasit testiin.

Ja noista alkuperäisistä tiivisteistä vielä. Ne on silikonia. Ja lasin sovitus on tiukka. Ajan saatossa silikoni puree tuohon lasiin kiinni kuin tauti, jolloin ainoa keino lasin irroittamiseen on sen rikkominen. Ei auttanut pakastinkäsittely eikä kuumavesi kylpy.

Mutta kaikesta vaivasta huolimatta, onhan tuo aika hienon näköinen sävy sävyyn...

[esu]

Aika style.

[Twisted]

Kaiffarin lasitankit saapui. GB alkaa oppimaan miten kauppaa tehdään, kamat tuli Viron kautta suomeen.

[Beenari]

Helatorstain ratoksi tehdään jotakin aivan erilaista. Viimeiselle talossa majailevalle Lemolle viimeinen voitelu. Pystycoilin muodossa. Ensin etsiskellään ilmarööriin naftisti istuva tappi, itsellä käytössä 3,2mm poranterä joka on aavistuksen liian pieni, mutta haitanneeko tuo ketään? Pöydällä lojuneesta 0,4mm kanthalista 6 kieppiä poranterän ympärille ja poranterä dekin ilmarööriin pystyyn. Tässävaiheessa kannattaa kiinnittää alempi lanka plussablokin ruuvin alle. Sitten kärkipihdeillä ylälangasta kiinni ja kiristelee käämin huolella poranterän ympärille. Kärkipihdeillä on myös hyvä taivutella tuota ylälankaa valmiiksi mallilleen miinusblokkiin kiinnittämistä varten. Itse tuuppasin langan reikään.



Noinikkää. Ei ehkä ihan missikisojen tasoinen suoritus, mutta eihän sitä kukaan loppujen lopuksi näe...



Tarkistellaan ohmit ja hehkutetaan ujosti. 1,02 muumia näytti itselläni lopputulos. Sitten se vaihe missä meinaa aina lähteä hiukset päästä. Varsinkin Lemon kanssa, eli wickaus. Tällä kertaa tehdään vähän taikoja ja rakennetaan hybridiwicki.

Paronin pimpulapussi oli lähempänä kuin Cotton Bacon V2. Molemmat on aika lailla samaa tavaraa, tuntuvat samalta ja käyttäytyvät samalla tavalla. Tässä vaiheessa vielä suuret kiitokset masselle Baconin näytepussukasta. Molemmat noista pumpuleista toimii omasta mielestäni parhaiten drippereissä, suuren nesteenvarauskykynsä ansiosta. Eli nuo pumpulit imee aivan tolkuttoman määrän nestettä itseensä. Joten otetaan Paronista hyvin ujo suikale.



Ja pujotellaan pumpulisuikale ylälangan alle. Ja sitten vaan varovasti kohtuullisen napakasti käämin ympärille sen muutaman kierroksen minkä se menee. Ei tarvitse, eikä kannata, hampaat irvessä vääntää tiukalle rullalle.



Kun tuo sekundääriwicki on paikallaan, mennään etsimään Rayon pussukkaa. Pussin löydyttyä nyhdetään siitäkin pari vähän ujon kokoista suikaletta. Kuten kuvasta huomaatte niin Paronin pimpula ei osallistu wickaukseen muuten kuin käämin kosteana pitämisessä. Rayon on omasta mielestäni taas parasta mahdollista tavaraa kuljettamaan nestettä dekiltä käämille mahdollisimman nopeasti. Tässä tapauksessa siis ideana on että rayon kuljettaa nesteen Paronille, joka taas toimii nestevarastona käämille.



Ja ennen kuin jatketaan kiristetään höyrykammion alaosa paikalleen ja etsitään nestepullo.



Sitten vaan reiskaa kammioon niin paljon kun sitä mahtuu, käämin ylätasolle saakka. Kannattaa laittaa molemmat reiskasuikaleet yhtäaikaa, siten että kummankin reiskasuikaleen päät lepäävät dekin pohjalla. Sitten vaan vähän kerrallaan varovasti kierittelemän ympäri. Välillä ruuvarilla tai pinsettien kärjillä ylhäältä painellen. Hommaa helpottaa huomattavasti jos tiputtaa dekin pohjalle tipan VG:tä, joka "liimaa" reiskasuikaleet paikalleen.



Kun reiskat on saatu nätisti paikalleen ja koko "tuppo" nätisti paineltu tiiviiksi kammioon, suoritetaan wickin kastutus. Ja siis lotrataan sen nesteen kanssa ihan hulluna. Pienellä ruuvarilla kammion reunasta, nestekanavan kohdalta, hellästi pakotetaan wickiä dekin seinää kohden, jotta saadaan korvausilmalle reitti tankin puolelle. Sitten kasataan ato ihan normaalisti, tankataan ja driptippiä ääntä kohti.


Kolmas tankillinen on tuolla menossa ja täytyy sanoa että vihdoinkin Lemo rokkaa kuin hirvi. 38 watilla tulee paksua, kosteata ja aavistuksen lämmintä höyryä. Ja makukin on kohdallaan, joten sweet-spot itselläni tässä. Ja kokeilijaluonne kun olen, niin pitihän sitä tehojakin kokeilla. Varmuuden vuoksi muovinen tippi ettei huulet pala. 60 watilla höyry oli jo niin kuumaa ettei keuhkot oikein enää tykännyt. Mutta wickaus ei pettänyt.

Harmi ettei kamera ehtinyt tarkentamaan hienoa ilmakuplajonoa...






HTH

[Beenari]

Jäi yksi kuva pois tuosta Kayfunin varalasipostauksesta. Nimittäin Vapesoonin esimerkillisestä tavasta pakata nuo lasit. Jokainen yksittäin omaan laatikkoonsa ja fyllien kanssa. Vähän oli paketti saanut runtua matkallaan mutta kaikki nuo Vapesoonin lasit ehjänä perille.

[Tycho]

Helatorstain ratoksi tehdään jotakin aivan erilaista. Viimeiselle talossa majailevalle Lemolle viimeinen voitelu.

Ihan sydäntä lämmittää nähdä käytössä raiskaamaton Lemo. Tai ainakaan en huomaa mitään kammion lovetusta tms.

[Beenari]

pssst. se on kirpparilla myynnissä

[Beenari]

iSubin raato on maannut lipaston kulmalla yksinäisenä häpeämässä. Hetkellinen mielenhäiriö sai taas tankkaamaan aton ja kokemaan taas sen pettymyksen. Maku on aivan mainio mutta tuo saatanan räkiminen on saatava loppumaan. Joten ato tyhjäksi ja pesun kautta pöydälle ja palasiksi.

Atopäätä tarkemmin tiiraillessa koin harvinaisen ahaa elämyksen ja ei kun työkalut esiin. Tarvitsemme kaksi erikokoista ruuvimeisseliä tai vastaavaa. Toisen halkaisija max.3,5mm ja toisen 2,5mm. Isompi meisseli wickireiästä läpi, toinen aton alapään ilmarööristä läpi.



Sitten joko hiljaa nitkuttamalla erisuuntiin tai kunnon miehinen ote meisseleistä ja voimaa kehiin. Atopää purkautuu kahtia.



Tämän jälkeen pienemmällä meisselillä saa painettua jännästi muotoillun plussapinnin pois pohjasta.



Yläpään osasta kumieriste pois ja vanhan käämin poisto. Nyt on atopää neljässä palasessa.



Alkuperäinen käämi on 0.4mm langasta väännetty ja todennäköisesti tähän kyseiseen atoon liian rajua lankaa, joten kääräisin parrallel käämin microna kehiin. Käämi ei ehkä ole nätti, mutta tämä onkin enemmän testi että se toimii sittenkin. Hienostelut sitten myöhemmin savun hälvettyä....

Kasaaminen ihan samalla tavalla kun suurin osa muistakin vaakacoili valmisatoista, joten eipä siitä enempää tarinaa. Keskitytään vain tämän aton erikoisuuksiin:



Miinuslanka kannattaa katkaista tuohon sylinterin tasalle. Ei tarvitse taivuttaa. Kumieriste lukitsee sen paikalleen, kunhan asentaa kumieristeen siten että ensimmäisenä painellaan juuri tuon miinuslangan kohdalta paikalleen.



Kumieristeen jälkeen plussapinni paikalleen. Kiinnitä huomiota plussapinnin oikeaan asentoon.



Tämän enempää ei käsivoimin saa atoa kasattua. Joten ato puupalasen päälle 510 liitin ylöspäin ja varovasti jo perinteiseksi muodostuneella Fiskarsin kirveellä napauttaen osat kiinni toisiinsa.

Ja mikä parasta tässä atopäässä itsessään on nuo 510 kierteet, joten pelkkä atopää kiinni modiin, ohmien tarkistus oikosulun varalta, pikainen hehkutus ja käämin puristelu kasaan. Sitten vain pimpulat kehiin, kostutus, itse atomisaattori täyteen nestettä, kasaus ja eikun ääntä kohti.



0,32 kantturasta väännettynä, oliko nyt 7 kieppiä parallelina tuotti 0.56 muumia. Nyt puskee usvaa ja ei saatana räi enää. Cotton baconilla pumpuloituna kesti rääkkiä 50W saakka, enempää ei iStick 50W lähdekkään tehoja. Maku jää jotenkin vajaaksi joten jatketaan harjoituksia.


HTH

[Beenari]

Nyt on takana jokunen tankillinen nestettä useammalla erilaisella setupilla, joten varmaan joitakin mietteitä voisi raapustella tänne.

Spaced coili: aivan sama minkä paksuisesta langasta väännetty, räkii. Tai ei välttämättä räi mutta höyry ei ole hienojakoista sumua, vaan seassa on ihan selkeitä pisaroita. Tehon säädöllä voi vähän kikkailla mutta vaikeata on. alemmilla tehoilla ei tuota tarpeeksi höyryä ja tehoa nostettaessa alkaa pisarointi. Rauhallinen imu vähentää pisarointia, mutta taas kovemmilla tehoilla kärähtää helposti.

Twisted coil: jo ihan rakenteestakin johtuen räkii. Tätä toki kokeillut vain valmiiksi twistatulla langalla (brittipuljun sample - ei tietoa langan paksuuksista ymv.).

Parallel coil: tuntuu toimivan näistä parhaiten. Mitä ohuempi lanka ja mitä enemmän kierroksia niin aina paranee, tai siis pisarointi vähenee. Tämä sitten taitaa paljastaa syyn tuohon pisarointiin:

Nopea ilmavirta irroitaa kosteasta pumpulista mukaansa nestepisaroita. Eli mitä enemmän pumpulia näkyvissä, sitä enemmän pisaroi. Taas imutekniikkaa muuttamalla rauhallisempaan suuntaan pisarointi vähenee, samalla vähenee ilmavirran käämiä jäähdyttävä vaikutus. Tähän yhtälöön kun yhdistetään kunnollisen höyryntuoton tarvitsema teho.... Puhutaan helposti sähkötupakasta, höyryttimen sijaan.

Ja tästäpä tulee sitten mieleeni miksi Starren atopää on niin loistava. Suoraahan ei näitä voi verrata jo ihan peruskonstruktion erojen takia, mutta. Starressahan on käämin ympärillä höttöstä pumpulia tiukahkossa paketissa. Pumpuli on vastaavaa kuin Paroni tai Bacon. Sitten itse atopään kuoressa wickireikien edessä on tiukempi "pumpulikangas". Vastaava kuin esim KGD:n pintakerros, joka selvästi hidastaa wickausta ja kun tuo "kangas" on saavuttanut saturaatiopisteensä wickaus loppuu. Eli Starren atopään pumpuli pysyy kosteana, mutta ei läpimärkänä. Kunpa Innokin tajuaisi tehdä iSubiin pystycoililliset atopäät vastaavalla tavalla....


Lisätään nyt tähän samaan hieman kommenttia wickimatskuista. Tämän tyyppisiin setuppeihin (pumpuli on jatkuvassa kosketuksessa nesteeseen) parhaat wickimatskut on Paroni ja Cotton Bacon 2.0. KGD ja Muji toimii tämän tyyppisissä setupeissa myös, varsinkin Scottish Roll menetelmällä, mutta näissä on mukana se pieni alkumaku. Rayonia on turha tunkea subohmisiin setuppeihin, varsinkin jos setuppi vaatii tehoa toimiakseen. Reiska on parhaimmillaan Kayfun-tyyppisissä laitteissa maltillisilla tehoilla. Native wicksiä Fibe Freaksia sain masselta muutaman näytepalan ja tuntuu vähän hankalalle käyttää (ohutta levyä, sitkeätä tavaraa).

[J-V]

Twisted coil räkii suuhun kaikissa vehjeksissä mihin siitä oon coilit vääntäny. Jos otan laitteen pöydältä ja otan ekat höyryt niin vielä kaiken lisäksi kaamee poksahdus.
Enkä oo saanu tätä aikaan muilla coileilla kun twistedillä.

[masse]

Native wicksiä sain masselta muutaman näytepalan ja tuntuu vähän hankalalle käyttää (ohutta levyä, sitkeätä tavaraa).

Fiber Freaksia taisi ne näytepalat meikäläiseltä olla

[Beenari]

Fiber Freaksia taisi ne näytepalat meikäläiseltä olla

niin taisi ollakin. korjataan

[Beenari]

Pirun pieni putkimodi. Jotakin paremmin taskuun sopivaa komboa piti löytää. Ja tuommoinen tarttui ostoskoriin. Eli 18350/18650 akkuja käyttävä sivunapillinen putkimodi. Periaatteessa laitos toimii samalla tavalla kuin iJust tai eGo One, sillä poikkeuksella että tässä on vaihdettavat akut ilman latausmahdollisuutta. Piirissä on oikosulkusuojaus samoin suojaus akun väärinpäin kytkemiseltä ja alijännitesuojaus.

Ensimmäiseksi huomiota kiinnitti työstön laatu. Kierteet ei kirsku ja kaikki osat sopivat toisiinsa jouhevasti. Koneistus on hoidettu niin mallikkaasti että putken saumat katovat...





Pohjakorkissa on yksi venttausreikä sekä pituussäätö eri mittaisia akkuja varten.



Putken yläpäästä löytyy tulitusnappi. Nappi on snadisti ulkoneva joten napin löytää helposti pelkästään käsikopelolla. Nappi on toteutettu piirilevyn tacticle kytkimellä joten nappi klikkaa selkeästi ja vaatii jonkin verran voimaa toimiakseen. Ja tässä piirissä ei sitten ole mitään on/off lukitusta, joten ei ehkä kannata kireiden housujen taskussa säilytellä.



Ja modin yläkäpissä napin toisella puolelta löytyy vinkki miten päin akku modiin asennetaan. Tässä tapauksessa "väärinpäin" eli plussanapa alaspäin.



Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Ja pienen kokonsa takia päätin antaa Kayfunin slamcapilla uuden mahdollisuuden, ja katsos perhana KFL+ otti tuon capin vastaan mukisematta. Eli ainakin yksi Kayfunin pohja toimii tuon kanssa. 1.24 ohminen microcoil setuppi sisään ja testaamaan. Ja herranjestas että on pieni kombo.



18650 akku vieressä antamaan vertailukohtaa koolle.



Ja sama 18650 akulla ja Kayfunilla




18350 akku (Efest purple) jaksaa juuri sen verran että tuon 2ml Kayfunin imaisee tyhjäksi. Piirin pitäisi huolehtia ettei käyttäjä pääse ajamaan akkua liian tyhjäksi. Mutta omassa käytössä menee juuri tuolla "ladataan akku ja ato" menetelmällä. On sitä 15 euroa törsätty paljon huononpiinkin asioihin.

Ja ostospaikkana toimi 3fvape. Samaa laitosta saa myös FT:ltä, tosin ilman tuota patterilogoa.

[esu]

Näppärän oloinen kapine. Son hyvä, että joku huolehtii mulle osteltavaa.

[Apossium]

Katsoinpa hetken, että oliko tuossa putken nokalla Pico

Ootko Beenari muuten miettinyt uuden Kaiffari 5:n ostoa? Mua se kutkuttelee kyllä tosi paljon, speksit (sinkku-RTA, helppo täyttö, riittävä ilmaröörin koko ja nestetilavuus) on just mulle tehdyt.