^kyllä lämmittää lukeä näitä kun meikäläisellä kaikki noi vasta edessäpäin. 9kk tyttö vasta opettelee seisomaan :)
Printable View
^kyllä lämmittää lukeä näitä kun meikäläisellä kaikki noi vasta edessäpäin. 9kk tyttö vasta opettelee seisomaan :)
Prkl,eilen tossa iltasella ku otin Long bottom leaffit maistiin,Iglun kera ni pääs jo nii sankat höyryt et ensi kerran neiti laitto mut vessaan jatkamaa ko härvelillä ko nestettä,vaikka lapski nukku jo,vaihtoehtona toki hissillä 5 kerrosta alaspäin ja ULOS! ..kun tuo parveke puuttuu. 3vk,and counting,sit laskujen mukaan vauva täällä ja vessa tulee paremminki tutuks varmaa.. :D
http://gyazo.com/e7651a8688208da074ce7f2ad40ba896.png
Näin meilläpäin! <3
Onnea
On tuo emäntä ihmeellinen nainen. Taas sai tahtonsa läpi, sai mut topakasta vastustuksesta huolimatta hyväksymään avioehdon. Kuulemma alko vaikuttaa siltä että oon rahan perässä, ja häitä ei tuu jos en suostu jajaja.. Kyllä vittu on henua tämä tohvelisankarin elämä.
No ainakin tietää, että on rakkausliitto.
Mulle tämä on periaatekysymys. Jos avioeroon pitää varautua ja siitä tehdä helpompi jo etukäteen, se kertoo pelkästään luottamuspulasta ja antaa vitun huonot lähtökohdat.
Ei se ole noin mustavalkoista.
Tuo nyt vain on trendi, ei se kerro mitään oletusarvoista tahi luottamuspulasta.
Ylianalysoinnilla sahaat vain liittosi oksaa.
Ne periaatteet taasen...niistä joko tingitään tai sitten eletään yksin, se on joko tai.
Mä olen sitä mieltä että nuorina ihmiset on kuolemattomia, ja mitään riskienhallintaa ei haluta tehdä.
Oikeasti avioero on edessä kumminkin 50% parisuhteissa, mutta ei sitä nuorena ymmärrä. Kuolemakin on edessä 100% kaikilla, mutta ei siihen nuorena osata varautua. Avioehto on pelkästään viisautta (varmaan tuossa iässä vanhemmilta saatua).
Pistä muijalle semmonen vastapallo, että suostut avioehtoon jos vaimon ottaessa eron saat silti puolet rahoista. :D
Yleensähän asia ei miehille ole mikään no-brainer. Naisilla menee suuri osa urasta imettämiseen, kun miehet tekee duunia siellä pankissa ja maksaa kämpän.
Mutta voihan Barolen (tuleva) vaimo olla vaikka voittanut lotossa 5 miljoonaa tai saanut perintöä tai muuta vastaavaa?
Kyllähän mä nyt sen tiedän, että puolet liitoista menee eroon, mutta siitä huolimatta mä en halua avioehtoa. Tarkotus olis mennä yhdessä hautaan asti, ja jos ei niin kyllä pieni näpäytys osituksien muodossa on ansaittu. Mitäs läksi.
Ja jarif, älä pistä mitään nuoruuden piikkiin tietämättä paremmin. (:
Aivan ehdottomasti tuo Tarkotus olis mennä yhdessä hautaan asti. Se.
Tämä.
Sen tarkoituksen epäonnistumisen huomaaminen oli mulle käänteentekevä hetki. Etten sanoisi. Huomaa se, että siippasi ei ajattele näin. Hänellä on jalat maassa.
Käänteentekevää on se, ettei homma olekaan niinkuin luulit. Kontrollin menetys ja kaaos.
En halua enempää jatkaa asiasta, enkä avaudu omasta tarinastani, joka on worst case scenario, mutta
avioerossa olet sidoksissa pahimpaan vihamieheesi (joka on koskettanut sieluasi syvältä, ja olet kuvitellut elämän jatkuvan sinne hautaan asti) ja hänen sukuunsa, lisäksi teillä on yhteisiä lapsia, joiden kautta yhteiselo jatkuu vielä kuolemaasi asti.
Mitä vähemmän on taloudellisia sidoksia, sen parempi.
Ei passaa yleistää. Ei mun exä ole mun pahin vihamies (-nainen) enkä itse asiassa vihaa henkilöä ollenkaan. Joskus käy näin ja sen kanssa on elettävä.
Eiköhän jätetä tämä puiminen, väärä paikka syvimpien haavojen kaiveluun. (: Eikä tämä oo mikään kilpailu. En vaan halua että ketään tai kenenkään kokemuksia vähätellään iän perusteella. (:
No ok se saattaa olla se worst case scenario joka mulla sai sen efektin aikaan. Myönnettävä on, että ohi siitä on päästy, ja kyllä minäkin tulen nykyään toimeen exän kanssa ihan hyvin. Mutta se oli vaikeaa aikanaan.
Kylläpä täällä on taas perisuomalainen pessimismi ja ahdistuneisuus kukassaan. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :punk:
Sitä saa mitä tilaa :cheers:
Hmm. En ole naimisissa ja tuskin olen menossakaan, koska meille se ei periaatteessa ole millään lailla elämää hyödyttävä tekijä emmekä usko jumalaan. Mutta. Jos menisin, niin haluaisin avioehdon. Ei meistä kumpikaan ole mitään miljoonaperijöitä ja tuskin koskaan hirveästi rikastutaankaan, mutta se ei olekaan rahasta kiinni. Elämä voi kuljettaa meidät erilleen ja silloin on helpompaa, kun asiat on ns. valmiiksi sovittu. Sekin on sitä pahimpaan mahdolliseen varautumista.
Saiskohan tätä ikivanhaa ketjua vielä henkiin? Yritetään...
Liite 20351
Tällainen pikkuneiti syntyi meille syyskuussa. :)
Onnea!
Sanovat, että tyttövauva on maksu menneestä. Ilmeisesti teikäläinenkin on viettänyt sopivan railakasta elämää. :cheers:
Ettei ihan OT ole, niin meillä on 1 pikkuneiti 2v ja risat. Emännän kanssa on menty jotain 10v yhteistä taistelua elämässä. 2 karvakasaa : Merlin (Ei, sä et mene pihalle, etkä saunaan, etkä sinne, etkä tonne), Moe (..ttu mä teen susta RUKKASET ihan justiinsa!). Molemmat meistä poltti aikoinaan, eukko oli se fiksumpi. Lopetti ilman mitään kummallista syytä, ei vaan maistunut enää (tai onhan se aika hyvä syy).
Kuveja voin tuuppailla myöhemmin ku aika antaa periksi. Ny suihkuun ja röihin.
Kiitos. Ehkä liian railakasta, kun toihan on meidän toinen tytär, vanhempi täyttää tänä vuonna 10. Teini-ikä on lähestymässä kovaa vauhtia ja sen huomaa. Aiemmin hyvinkin lunki neiti on nyt kireä kuin viulun kieli ja välillä tuntuu ettei mitään kestä sanoa mistään tai neiti tulee silmille tai menee toiseen huoneeseen ulvomaan kovalla äänellä. En kai mä teininä ihan noin drama queen ollu... ja totta on, että tytöt kehittyy nopeammin kuin pojat. Neiti esiteini on nimittäin jo fyysisestikin muuttumassa teiniksi, vuotta vanhempi isoveljensä taas ei.
Ukon kanssa yhteistä taivalta tulee tänä vuonna 15 vuotta täyteen. Mietin pitäisikö juhlistaa jotenkin. Nykyään tuntuu olevan saavutus päästä edes viiteen vuoteen, viidestätoista puhumattakaan.
jos pari viestiä vuodessa meinaa kirjoittaa niin jostainhan se on taas aloitettava...
Pari poikaa löytyy, 3v ja 6v. Molempia kyllä kiinnostaa kun isi levittää romulaatikkonsa pitkin keittiön pöytää. Silloin tällöin jotain saattaa siitä kadottakin, ja löytyy myöhemmin jommankumman sängystä. On muuten käsittämättömän nopeita nuo pikku kätöset. Vaimo lopetti tupakan aikoinaan kun raskaaksi tuli, eikä sen koommin ole polttanut. Tuota kun vertaa omiin lopettelu yrityksiin, niin kävi kyllä hävyttömän helposti, tai ainakin se vaikutti siltä.. Vaimon nuoremmat siskot sain höyryn pariin, ja tämähän johtui tietysti valtavasta charmistani (analogin sopimattomuudella opiskelijoiden budjettiin ei ollut mitään tekemistä asian kanssa).. Näin tänään.
Jaaha, en mä sit lisääkään kuveja. Mozillan paska ja Photobucket/lisää kuva omalta tietokoneelta ei jaksa toimia ja mä en todellakaan jaksa nyt alkaa säätämään mitään haista persettä... Kattellaan myöhemmin, jos bittitaivaan jumalalt suo. X-(
E: Kesältä kuva näköjään jaksoi tulla ja kuva LEHTIPIHVISTÄ.
Tän vois laittaa tonne rage-ketjuunkin, mut pistetään nyt tänne. Eilen tuli pojalle aika psykiatriselle tutkimusjaksolle. Muuten ihan kiva, mut aika on jo 16.2. Ja jaksoon pitää aikuisen osallistua. Matkaa meiltä sairaalaan 45 km, yks auto ja ukko lumitöissä lupaa tosi hyvää. Pojalla on siis ainakin ADHD, nyt tutkitaan miksi se ei lääkkeistä huolimatta pärjää koulussa.
Itsellä ADHD ja Pojalla myös. Kaikki johtuu siitä et Opettajat ei osaa kertoa riittävän asiallisesti, miksi joku tehdään milläkin tavalla. Se vaan ei riitä jos Poju kysyy et miks noin. ja jos opettaja menee siihen vastaamaan, et kun kuuluu tehdä tuolla tavalla. Ymmärrys on Pojulla tuohon 0
Ehkä juuri siksi edellisessä koulussa meni paremmin, kun siellä oli opettaja, joka oli ennen tavallista koulua opettanut autisteja ja muita kehitysvammaisia. Osasi selittää asiat sopivan kokoisina pätkinä ja tehdä päivästä kuvallisen lukujärjestyksen, josta näkyi mitä tehdään ja missä ja monenko aikaan. Tuntuu vaan, että tän lapsen kanssa takoo päätään seinään, kun yrittää koululla jotain sanoa. Mikään ehdotus, jonka teen, ei mene läpi (esim painopeiton hankinta), vaan kaikki pitää tulla viralliselta taholta. Haaste tuo lapsi on kotonakin, mutta pärjää ilman lääkkeitä. Nyt se on kaks päivää viikosta kotiopetuksessa, kun koululla ei kuulemma ole resursseja pitää sitä siellä ja taata oppimista. Näyttääkin siltä, että poika on koulussa lähinnä sosiaalisista syistä ja oppi tulee tekemällä kotitehtäviä. En ois lapsia tehdessäni uskonut, että tässä joutuu vielä opettajaksikin. [emoji12]
Koska se nyt vaan on niin, lausahdus opettajan suusta opetustilanteesa, kielii syvästä asiantuntijuudesta ja rautaisesta ammattitaidosta.
Ja tietty se, että on vastuu KOKO luokasta.
Voi tuntua toki ikävältä, mutta jos jotain haluatte syyttää, syyttäkää niitä tahoja, joiden mielestä kyläkoulut kannattaa lopettaa ja sijaiset jättää palkkaamatta.
AINA toki joukkoon mahtuu se wanhan liiton vääpeli.
Kyläkoulujen lopettaminenkin on yks noidankehä. Ei ole muka tarpeeksi oppilaita ja kun lopetetaan niin eipä tartte lapsiperheitä lähialueelle odotella jatkossakaa. Muutenkin melko kohtuutonta laittaa pienille lapsille älyttömiä koulumatkoja. Eikä nekään mitään ilmaisia ole.
Tuliko tästäkin jo heti alussa uus "Ärsyttää, mua vituttaa" triidi...:confused:
Ehkä. [emoji1]
Iloisempiin asioihin. Harmitti aiemmin päivällä, kun vaavi sai ekaa kertaa perunasosetta ja kamera on jossain hukassa. Niin loistavia ilmeitä oli lapsella. [emoji2] Ei vissiin ollu kauhean hyvää, kun naama mutruili kovin. Ei sentään alkanut itkemään, niin kuin viime viikolla, kun lykkäsin lusikalla banaania suuhun. Kai se ennen kouluikää oppii. :-)