Juha Vuorinen - Maastamuuttajan päiväkirja , ja elokuussa ilmestyy Vuorisen - Maltan mieleni
Printable View
Juha Vuorinen - Maastamuuttajan päiväkirja , ja elokuussa ilmestyy Vuorisen - Maltan mieleni
Harmittaa. Mun lähes kaikki kirjat on nykysin e-kirjoja ja olin säilönyt ne tabletille. No, tabletti sitten otti ja hajos. Tuttu tietokonekorjaaja sitä vilkas ja sano, ettei siitä enää kalua saa. Siispä mun kirjatkin on mennyttä. :crying: Kyllä vaan noi fyysiset kirjat on siinä mielessä parempia, että niitä ei häviä kuin korkeintaan se yks kerrallaan (jos ei nyt koko talo pala).
Tablettiin toki pätee sama kun muuhunkin tietotekniikkaan: muista varmuuskopioida.
Mistä sä ne e-kirjat oot ostanut jos niitä ei saa ladata uudestaan? :blink:
Osan Amazonilta, osan Google kirjoista ja muutaman Elisalta, jotka pystyy näköjään lataamaan uudelleen. Sitten on niitä, joita en oo ostanut, vaan ladannut ilmaseks Goodreadsistä, joita en pysty lataamaan uudestaan, koska eivät ole enää tarjolla. Siellä siis osa kirjailijoista laittaa uusimman kirjansa viikoks tai pariks ilmaseks jakoon, että saavat arvosteluja kirjoilleen. Ne joutuisin ostamaan, jos takasin haluaisin.
Reijo Mäen Vares kirjat on kaikki tullu luettua, ite en kyseisiä kirjoja omista, mutta koska isän suku on siikaisista lähtöisin ja koska satakuntaakin kirjoissa on ja muutenkin hyviä niin on tullut luettua, itellä taas sitten muutamia Tolkienin kirjoja löytyy ja niitäkin on tullu luettua, harmittaa vain että oma lempiteos silmarilion meni nähtävästi sen entisen paremman puoliskon muuttokuormaan.. Mutta niitä saa aina uusia :D
^Mulla oli Taru Sormusten Herrasta jemmassa romuhuoneessa. Muutama kuukaus takaperin meille synty kissanpentuja ja koska romuhuone on ainoo suht rauhallinen paikka tässä huushollissa, lykkäsin kissan pentuineen sinne. Virhe. Kun ne pikkupedot sitten kasvoi, päättivät pudotella mun kirjat jemmasta ja tietenkin olivat paskantaneet sen ainoon kirjan, jonka päälle ei ois tarvinnu tehdä.
Aloin pari päivää sitten lukemaan Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla. Ihan mielenkiintoista settiä Auschwitzin vankien psykologiasta ja Franklin kehittämästä logoterapiasta. Ja kirjahan tosiaan löytyy mulla tabletilta englanninkielellä, tuntuu ettei suomeksi viitsi nykyään lukea oikeastaan mitään.
Harri Nykäsen ja Jouni Tervon Nokka on menossa nyt, ihan mielenkiintoinen jos historia ja alamaailma kiinnostaa. Ikuisuusprojekteina on menossa Jonathan Gloverin Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria, ja Tolkienin Taru sormusten herrasta...
Uuh, olen lukenut tuon ja muistaakseni jonkun toisenkin Franklin ja olin pitkään vaikuttunut. Olosuhteita ei voi aina muuttaa mutta omaa asennoitumista niihin voi miettiä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja LilyIsDead
Olen lukenut tässä kesällä mm. pohjoismaista fantasiaa. Stefan Spjutin Staalo oli varsin mukava; ruotsalaisia peikkoja ja metsämytologiaa. Toinen mainittava on Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, joka sotki reippaalla kädellä kristinuskoa, fundamentalismia ja Cthulhu-aiheita :) Tykkäsin.
Nyt on menossa suomalainen novellikokoelma aiheenaan osuvasti Steampunk.
Harri Nykäsen, Seppo Jokisen, Reino Lehväslaihon, Marko Kilven, Ilkka Remeksen, Leena Lehtolaisen ja Paasilinnojen tuotokset tulleet luettua ja hitonmoinen kasa muita kotimaisia kirjailijoita. Ulkomaanelävistä esim. Douglas Preston, Lincoln child, Michael Connelly, Lee Child ja rekallinen muita. Aina on joku kirja menossa, joskus kaksikin, nyt kellopeli appelsiini.
Paljon tulee luettua elämänkertoja sit kotimainen sotakirjallisuus on kuulunut valikoimiin Lehväslaihon,Pietolan,Lauttamuksen kirjat.Kyösti Pietiläisen kirjat löytyy hyllystä myös Esa Sirenin kirjat.Omasta mielestä oli lukemisen arvoisia Andrei Pogozev pako auschwitzista ja Sholomo Venezia sonderkommando tarinani auschwitzista
Orwellin Katalonia, Katalonia työn alla. Ihan lupaavan oloinen.
Muutaman Jack Reacherin lukaissut. Onhan ne suht ok, mutta kovempaa kolahti Mark Greaneyn (sama heppu joka jatkaa Tom Clancyn kirjahenkilöiden tarinoita) Grey Man-sarja ammattitappaja Court Gentryn seikkailuista:Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Books - Mark Greaney
Toinen rankka juttu on Tom Woodin Victor the Assassin-sarja:
BOOKS - Official Site of Author Tom Wood
En tiedä onko suomennettu mitään näistä, mutta ekirjoina alkukielellä ei malta laskea tablettia kädestään, kun aloittaa. Sen verran vauhdikasta on toiminta.
Ursula Poznanski - Viisi
Paula Hawkins - Nainen junassa
Molemmat kirjat menee "esittelyjen" perusteella kategoriaan psykologinen trilleri ja enpähän ole vähään aikaa yhtä loistavia kirjoja lukenut. Harvoin tulee luettua kirja yhdeltä istumalta, näistä kumpaakaan en ekan sivun jälkeen malttanut laskea käsistä vaan mentiin kerralla kannesta kanteen. Suosittelen. :thumbup:
Lukemisen alla Hannu Rajaniemen Quantum thief -trilogia.
Umberto Eco kuoli viime perjantaina, RIP ja harmi. Kaunokirjallisuuden osalta tunnetuin teoksensa lienee Ruusun nimi, joka kyllä omasta mielestäni päihittää davincikoodit mennen tullen. Foucaultin heiluri aikanaan sai pälyilemään ruusuristiläisiä uusin silmin :) Pienenä matkakirjana minulla on usein Econ Miten käy, joka on hupaisa pakinakokoelma.
Juuri työn alla on Papillon; tarina Ranskan Guyanan pirunsaarelle vankituomiotaan kärsimään lähetetystä miehestä ja pakoaikeista. Elokuvan oon joskus nöösinä nähnyt, mutta kirjana tietenkin omansalainen kokemus. Onneksi on päässyt elokuva jo hämärtymään mielessä, jotta voi rauhassa kuvitella omalla tavallaan ne tapahtumat. Kesken on myös Complete Sherlock Holmes, jossa riittää kyllä luettavaa alkuperäiskielellä vielä pitkäksi aikaa. Toi kun on täynnä aika lyhkäsiä novelleja, ei ole paha vaikka aina jättää kesken johonkin kohtaan.
jo nesbo:n kirjat tuli luettua viimex,koko tuotannon luin putkeen ja pakko sanoo et on se äijä.osaa tehdä niin monikerroksellisia juonia ettei mitään määrää.SUOSITTELEN
Tänään hain Jokisen ja Nykäsen uusimmat lukuun. Kokeeksi lähti Gillian Anderssonin (esikoisteos) ja Jeff Rovinin kirjan Liekkien Näkijät.
Tyynyn alla Laura Lindstedtin Oneiron, fantasia kuolemanjälkeisestä elämästä on viimeisiä sivuja vailla valmis takaisin hyllyyn.
Genreistä tieteiskirjallisuus, dystopiat ja miksei jotkut fantasiatkin ovat maittanut hyvin, mutta okkultismi, esoteria ja muut henkimaailmanjutut à la Perttu Häkkinen eivät jaksa kiinnostaa. Siksi tartuin Oneironiin hyvin epäluuloisesti. Miljöönä on kuoleman jälkeinen elämä, valkea tyhjä tila ja aika, joka on lakannut olemasta. Kerronta on kokeellista, pirstaloitunutta ja hyvin rönsyilevää. Kirjailija leikkii yhdistämällä eri lajeja: satuja, näytelmiä, runoja ja fiktiota. Lindstedt kuvaa toki mielenkiintoisia elämänkohtaloita, mutta jos totta puhun, teemaa on kirjasta hahmottanut, ellei se sitten ole unelma (oneiron) kuolemasta. Pidin enemmän viime vuotisen Finlandia-voittajan Jussi Valtosen teoksesta He eivät tiedä mitä tekevät.
Seuraavaksi välipalaksi pari dekkaria Jo Nesbø Verta lumella II ja Pekka Hiltusen Varo minua. Yöpöydällä odottavat myös Antti Heikkisen Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006 ja Kjell Westön Kangastus 38, joka oli jäädä ystävälleni iäisyyslainaan.
Edit: SVK kaipaan hyvä lukuvinkkejä! Mitä sinulla olisi takataskussa?
Eipä ollut Harri Nykäsen Mullasta maan kummoinen, kävi mielessä sata sivua luettuani jotta josko tämän jättäisi kesken. Kirjan tapahtumat sijoittuivat pohjoiseen jonnekkin Ivalon/Inarin korkeudelle pieneen kyläpahaseen. Mielestäni kirjailija ei ollut lähelläkään omaa osaamisaluettaan, esim. lappilaisen elämän kuvaaminen meni metsään aikalailla.
No, tietty hyvä että kaverilta tulee vähän erinlaistakin tuotantoa.
Piti tässä taannoin roudata pino kirjoja keräykseen, ja vanhoja tietokirjoja ei sinne oteta vastaan, joten jätin pari jemmaan loppukäyttöä varten :D Ensimmäisellä värkkäämisellä syntyi tällainen piilokätkö.
Liite 27566Liite 27567
No, repimisen lisäksi olen lukenut kirjoja. Kesällä kuluu kauhua ja jännitystä, jostain syystä nämä kuuluvat yhteen. Eilen lopetin Gillian Flynnin Paha paikka -romaanin, ja tykkäsin, joskin Kiltti tyttö oli parempi. Seuraavaksi lähtee ehkä Marko Hautalan Käärinliinat. Marko Hautalan kaikki teokset olen lukenut, joita olen käsiini saanut, ja pidän niistä kovasti. Ne ovat sellaista aika omalaatuista lajia, kauhua kai lähinnä, mutta vaikea kategorisoida.
Ovelaa! Olet jatkokehitellyt saksalainen metalliduunarin Gutenberg-vainaan keksinnöstä nokkelan troijalaisen. Se näyttää pitävän sisällään lymypaikan turmiolliselle myrkylle, jolla tuhotaan hitaasti, mutta varmasti Suomen viattomat nuoret ja huumeriippuvaiset aikuiset ja Virosta chilintaimiin pesiytyneet kirvalaumat. Saamme kai vapaasti kloonata keksintöäsi? Minulta saisi 24-osaisen tietosanakirjan + täydennysosat, mutta tuskin ne yhdenkään foorumilaisen jemmaksi riittävät.
Ei ole oma keksintö, netistä löytyy ohjeita. Ollut mielessä kokeilla tuota jo pitkään ja nyt oli aikaa leikkiä mattoveitsen ja liiman kanssa. Perinteisesti sisältönä olisi kai litteä pullo mutta ei nyt tähän hätään löytynyt. Sen verran kovaa hommaa oli tuo tuhertaminen että sarjatuotanto tuottaisi luultavasti sairausloman.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Häkäfobia
En niin kauhukirjoista tai leffoista piittaa, mutta entisenä vaasalaisena minäkin olen Hautala-fani. Lapsuuteni muistoihin kuuluu Hautalan hyytävä Kuokkamummo. ”Suvilahdessa on taas nähty Kuokkamummo”, sanoi mutsi aina, kun ruusupenkki kaipasi perkaamista ja minä olin lähdössä Suvilahden nurkille uimaan.
Kesälukemisena juuri nyt Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista, rakenteeltaan palapelimäistä proosaa ja kirjeromaania sekoittava teos. Menettelee helteilläkin, kun juoni käyttää salapoliisiromaanin keinoja. Divarista kannoin pinon dekkareita – enimmäkseen pohjoismaista taattua tuotantoa - ja Monika Fagerlundin Lola ylösalaisin. Jos tällä kertaa pääsisin alkua pidemmälle.
Eikä! Luin vastikään Kuokkamummon ja sekö on oikea urbaanilegenda :eek: Oli kyllä aika mieleenpainuva juttu.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Häkäfobia
Kirjaston vaihtopisteestä nappasin mukaan Kari Enqvistin Uskomaton matka uskovien maailmaan -teokseen ja sitä kanssa olen viime aikoina lueskellut. Ihan ok juttuja mutta näissä populaaritieteilijöissä (Valtaoja, Enqvist) on jotain, joka tökkii. Jonkinlainen ylimielisyys ja/tai näsäviisaus. Toki etenkin Valtaoja oli välillä lausuntoautomaatti joka asiaan, joten kyllähän sekin voi kyllästyttää.
Hiljattain vasta alkanu pääseen lukemisen makuun. Oikeen mukava lukea puhelimen näytöltä sängyssä kun taustavalo on musta ja teksti hieman kellertävä, ei tarvi edes yöpöydän valoa pitää päällä. Ennemmin pidän puhelinta kädessä kuin jotain yli 400 sivuista järkälettä.
Jokunen kirja jo alla tälle vuodelle: Kingiltä Hohto, Tohtori uni ja musta torni sarja menossa toista kirjaa yli puolenvälin.
Välikevennyksenä tuli luettua Kyröltä kaikki kolme Mielensäpahoittaja kirjaa.
Tervetuloa hyvän harrastuksen pariin. :)Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ahteri
Enpä ole kokeillut e-kirjoja, tykkään pokkareista, koska ne ei paina niin paljon kuin kovakantiset. Enkä kyllä haluaisikaan oman pienen kännykän näytöltä tihrustaa "kirjaa", tabletista ehkä, mutta mieluiten siis pokkari. Eipä siinä, samaa tekstiähän se on, nautti sen missä muodossa tahansa...Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ahteri
Suosittelen kokeileen ainakin. Googlen play kaupasta saa ilmaiseks ladattua vissiin joka kirjasta näytepätkän.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Pottula
Tykkään, kun saa fontin ja - koon mieleisekseen. Rivinvälit ja värit voi kans säätää. Ja ennen kaikkee kirja aina mukana
Mä harrastan etupäässä nettidivareita kirjojen hankintakanavana. Mulla on olkapää ja niska kipeä, joten en jaksa pitää kirjaa pitkään kädessä tai lukea nojatuolissa. Revin ensin kirjan irtolehtipainokseksi, sitten lehti kerrallaan nuppineulalla vaantomuovista tehtyyn "lukutelineseen". A vot, hyvin sujuu! Miltei yhtä nopeasti kuin sidottu kirja. Paperinkeräykseen menee noin satakunta kirjaa vuodessa.
Äänikirjoja en juurikaan kuuntele. Kun jään miettimään jotakin kuulemaani asiaa, on lukija jo seuraavan luvun alussa. Tiettyjen lukijoiden äänet myös ärsyttävät teatraalisuudellaan. Ei kirjan tekstiä tarvitse värittää tai lausua ääntään värisyttäen kuten Ella Eronen Maamme-laulua tulkitessaan Tukholman stadionilla aikoinaan.
Minäkin käytän perinteistä formaattia. E-kirjoja voisi kyllä ajatella, mutta mielellään muulla laitteella kuin puhelimella, josta pitäisi ensin kytkeä kaikki hälyt pois, säätää kirkkaus jne. Nukkumaanmennessä ei pidä olla mitään lisävirikkeitä ja silloin ainakin luen. Äänikirjojakin voisi kokeilla mutta käytännössä käyttötilanteita on niille aika vähän, kun en esim. autossa istu pitkiä aikoja. Ehkä käsitöitä tehdessä.
Kirjastostahan minä hommaan lukemiseni enimmäkseen. Kirjojen ostamista olen rajoittanut viime muuton jälkeen mutta on niitä silti jonkun verran. Siinä on vaan tiukka sääntö, että tietty hyllytmetrimäärä pitää riittää, ja jos uutta tulee, jonkin täytyy mennä. Reissuille joskus hemmottelen itseäni ja ihan ostan jonkun pokkarin, joka menee sitten kiertoon. Useimmiten kyllä kaivan kirjahyllystä jonkun soveltuvan matkalukemisen. Tällä hetkellä matkalukemisena on Douglas Adamsin Linnunrata-"trilogia", josta riittää vielä neljä osaa kerrattavaksi :) Jonkun verran tulee myös tutuilta kirjoja lainaan, mikä on siitä mukavaa, kun ne ovat yleensä sellaisia, joihin ei muuten tulisi tartuttua.
Varastoa pöyhiessä löytyi Waltarin Sinuhe. Edellisestä lukemisesta vierähtänyt jotakin 30 vuotta. Tuli tuo ahmittua kahdessa päivässä. On se hyvä.
Seitsemännen portaan enkeli on odottanut tuossa tietokonepöydän laatikossa jo monta kuukautta. Pitäisi saada aikaiseksi, koska tämä kirja on aina kiinnostanut. Löysin sattumalta Kampin suutaria vastapäätä olevasta hyllystä.
^ Lue ihmeessä! Vaikka omaelämäkerrallisen kirjan päähenkilön elämänolot ovat tosi ankeat, kirjailija onnistuu sukkelasanaisessa kerronnassaan luomaan sympaattisen ja hauskankin kirjan. Jatko-osista pidin vielä Amerikan ihmemaasta, mutta opettajan elämää kuvaava Liitupölyä ei enää mielestäni yltänyt edellisten tasolle.
Kirjan pohjalta on tehty elokuva. Usein käy niin, että elokuvan henkilöt tai tapahtumapaikat eivät vastaa sitä mielikuvaa, jonka itse olen kirjasta saanut, jolloin leffaa katsoessa ärhentelen ja ilmituon haisevia vastalauseita eli pilaan koko elokuvanautinnon kanssakumppanilta, joka ei ole kirjaa lukenut.
Leffan olenkin nähnyt joskus vuosia sitten ja muistaakseni tykkäsin siitä todella paljon. Elokuva oli tragikoominen muistaakseni, joten eiköhän kirja ole vielä parempi. :)Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Häkäfobia
On se.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Tervattu
Aloitin varmaan kolme kertaa ennenkuin totuin ilmaisutyyliin. Ekasta pojasta kun olin isyyslomalla luin kannesta kanteen. Siinä välissä vaipanvaihtoa ja hyssyttelyä ja taas asiaan... ;) Tarttes ottaa uusiksi, on se tua hyllys.
Ah, olen päässyt lukemisen makuun taas höyryttelyn myötä. Mukavaa kun voi istua terassille kirjan, kahvikupin ja jonkun äitelän pullamaun kanssa.
Tällä hetkellä menossa Patricia Cornwellia kolmas kirja putkeen, vaikkei kerronta olekaan niin paljoa mun makuun. Uppoaa paremmin enemmän kerronnallinen kuin vuoropuhelu tyylinen.
S.K.Tremayne: Jääkaksoset. Aikamoisen loistava trilleri. :thumbup:
Oikeasti kirjailija on nimeltään Sean Thomas, kirjoittaa myös "salanimillä": Tom Knox ja S.K.Tremayne.
Myös pari, minulle uutta, hyvää kirjailijaa löydetty; Peter James ja Jo Nesbo. Taas on useita loistavia lukuhetkiä tiedossa. :)
Kateeksi käy. Sulla Pottula, on Nesbøn kanssa tosiaan monta nautinnollista lukuhetkeä edessä.
Norjalainen taituri on mun suosikkilistalla top kolmen joukossa. Jalkapalloilija, muusikko, meklari, rikoskirjailija, lastenkirjailija, kertoo Wikipedia.
Harry Holen inhimilliset juoppokohtaukset ovat silkkaa psykedeliaa ja selviämisen jälkeinen morkkis tuttua kumaraharteista katumusta. Toisaalta Hole on tarvittaessa super cool kuumissa tai älyä vaativissa tilanteissa. Nesbø on mielestäni todellinen kirjallinen lahjakkuus, jonka teosten teho ei perustu ainoastaan juoneen ja toimintaan, vaan ihmiskuvaukseen ja elämänmakuiseen kerrontaan. Helppolukuista korkeakirjallisuutta - se on osaamisen taidetta.
Mulla on menossa Yö ikuinen, joka on Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin trilogian viimeinen osa. Edelliset osat Vitsaus ja Lankeemus. Kyseessä on ihan viihdyttävä "vampyyrivirus valtaa maailman" -tarina. Viime vuonna tuli suunnilleen eka kirjasta tehty tv-sarja The Strain. Näissä on sentään sellaista maailmanloppumeininkiä eikä kiusallisia teinivampyyrisutinoita. I'm a sucker for vampires (pun intended).