Niin lähtee ja nytt ku heräsin oli jotenki helpottunu olo kaikesta. Nytt vois alkaa keskittyy itteensä vähäsen.
Printable View
Niin lähtee ja nytt ku heräsin oli jotenki helpottunu olo kaikesta. Nytt vois alkaa keskittyy itteensä vähäsen.
Eihän se helppoa naisten kanssa elämä ole, vaan ei ilmankaan ole hyvä olla. Siinä minun avaukseni tähän ketjuun.
Sen verran aiheesta tiedän jotta monta niitä on minun elämässäni ollut. Jotkut päiviä tahi viikkoja, jotkut taas vuosia. Useampaa ei kannata yhtä aikaa pitää. Sitä ei jaksa sen paremmin henkisesti kuin fyysisestikkään.
Nojaa, tässä nyt mennyt useampi vuosi ilman satunnaisia sutturoita lukuunottamatta.
Kyllä se menee, kun ei ole laumasielu, mutta tuo läheisyydenkaipuu on niin yksilökohtainen juttu, että ei voi vedellä minkäänlaisia yleistyksiä.
Omalla kohdalla hitaasti etenevän riutumisen seuraaminen vuosia rikkoi jotain, eli en ole millään tasolla vertailukelpoinen.
Aikaslailla kaikki on taas väännetty allekirjoittaneen syyksi. Myös se kun tuolta yhdeltä loppui röökit.
Kämppää odotellessa.
Herätellään muutaman päivän horroksesta tätä ketjua :D Mitään sanottavaa ei oikeestaan oo mut saman muijan kanssa tuli oltua tossa 7 vuotta ja hauskaa oli. Arki toi omat ongelmansa mukanaan ja viime talvena rupes vituttamaan ja sanoin hyvästi. Sopuisa ero oli, kaikki meni niinku leffoissa ja muutettiin eri kämppiin. Aikaa myöten rupes yhtäkkiä ymmärtämään kuin paljon sitä toista rakastikaan ja haluskin viettää aikaa sen kanssa :confused: No meni niinkuin meni mitäs siitä, mut nyt taas rupes suhde lämpenemään ja taas on mies kuin seitsemännessä taivaassa... Tyhmää tai ei, ei osaa sanoa meneekö samaan suuntaan kun aikasemmin mut ainakin seuraavat puol vuotta asutaan pakon edessä erillään ja varmasti tekee hyvää :D Tiputtaako mut joku täältä pilvistä vai...? :thinking:
No, mulla ja nykyisellä on kanssa aiempi muutaman vuoden suhde takana, 6 vuotta oltiin erillään, eri puolilla maata ja nyt taas oltu reilut kolme vuotta kimpassa. (: Että mikäs siinä, saattaa se hyvinkin toimiakin. ^^
Mullakin meni noin kuuden vuoden jälkeen suhde poikki. Oltiin vajaa vuosi omilla teillämme, mutta nyt meillä on maailman suloisin tyttölapsi, asuntovelka ja sormukset sormissa. Elämä on aika ihanaa.
No juu kovasti ollaan suunniteltu niitä häitäkin (ainakin siis se toinen puoli on). Itse vaan oon tällänen "otetaan varman päälle" tyyppinen kaveri, et kun tästä elämästä ei oikeen ikinä tiedä. Toisaalta mun ei varmaan tarviikaan tietää kun kaikki on suunniteltu mun puolesta ☺
Kuulostaa pelottavan tutulta.. :D
Kovaa mennään eikä murehtia tartte ku tekee vaan niinku emäntä suunnitteloo. :laugh:
Tää haaremi on kyllä mystinen, kun mistään en oo mokomaa vielä löytäny.. :thinking:
Juu, niinhän nuo tekee. :D
Ootte niin nuoria ja pillunorjia, ettei teistä oikein vielä miehiä saa, tekemälläkään:laugh: Mutta sitähän se elämä on, ei siinä vaiheessa paljon neuvot auta, ja mukavahan se on itse ottaa selvää asioista:lol: