Stephen Kingin tuotanto melkein kokonaan luettu, vuosien mittaan paljon antiikin kreikan historiaa ja taide pläjäyksiä, kaikki historia uppoaa ja myös elämänkerrat.Nyt menossa Mao..aika raskasta luettavaa, mutta mielenkiintoinen.
Printable View
Stephen Kingin tuotanto melkein kokonaan luettu, vuosien mittaan paljon antiikin kreikan historiaa ja taide pläjäyksiä, kaikki historia uppoaa ja myös elämänkerrat.Nyt menossa Mao..aika raskasta luettavaa, mutta mielenkiintoinen.
:lol: Joku on tosiaan lukenut Proustia. Koko Kadonneen ajanko :o
Minä kyllä tykkäsin Buddenbrookeista mutta eritoten Thomas Mannilta Taikavuoresta. Sen sijaan olen nuorena lukenut ulkomailla ollessa Dr Faustuksen alkukielellä, kun ei ollut muutakaan lukemista, ja voi hyvänen aika. Ei siitä jäänyt muuta mieleen kuin jotkin enkelikuorot, jotka puhkesivat välillä ääneen. Vai liekö olleet demoneita.
Parhaat klassikot on tietysti sellaisia, että ne eivät ole lukiessa raskaita. Eli ihan sama, nimitetäänkö tätä suureksi kirjallisuudeksi - iskee joka tapauksessa.
Ei suinkaan kokonaan, vain ensimmäisen osan. Ja kyllähän siihen käytetyn ajan olisi paremminkin kaiketi saanut katoamaan. Vedin nimittäin aikoinaan lyhimmän tikun eräällä kirjallisuustieteen perusopintoihin sisältyvällä kurssilla. No, enpähän koskaan valmistunut, mutta siitä ei voine kaiketi suoranaisesti syyttää mösjöö Proustia. Tuo Taikavuori on kyllä pitänyt lukea jonkin aikaa. Alkukielellä se ei tosin onnistu, kun lyhyestäkin koulusaksasta on jäljellä pääkopassa ainoastaan säälittävät rippeet sekä sekalaista Korkeajännityssaksan sanastoa, jolla toki pärjää kätevästi lomareissulla keskeisemmässä Euroopassa. Jostain kummasta syystä muistan mm. sen, että Neuvostoliiton hajottua lyhytaikaiseksi jäänyt Itsenäisten Valtioiden Yhteisö, eli tuttavallisemmin IVY on saksaksi Die Gemeinschaft Unabhängigen Staaten, mutta kuten sanottua eipä tällä tiedolla kannata Mannia tai vaikkapa Grassia ryhtyä tavaamaan...:)
Kobo aura hd e kirjan lukulaitteella tässä on menty viimeiset palttirallaa 7-8 kuukautta ja saldo näyttää 28 luettua kirjaa. Ei enää tiiliskiviä sänkyyn kun on koko kirjasto yksissä kansissa.
Liite 21628
Tulipa tässä ihan vaan vittuiluna suomentajille ostettua sitten koko A Song of Ice and Fire -sarja tähän saakka. Menee kyllä varmaan pitkään ennenkuin alan lukemaan, mutta oli ihan pakko ostos kun kerran 5 pokkaria sai nätisti pakattuna ja hinta oli "sopiva" (Suomalaisesta kirjakaupasta ~33€), vieressä oli myös pelkkä A Dance with Dragons hintaan 13€ ja osto syy: suomeksi löytys kaikki paitsi yksi kirja ja sekin Miekkamyrsky osa 2 ja hintana 25€/kpl. Oli miten vaan pieni kustantamo ja muuta vastaavaa, mutta 33€ vs. 175€, niin oli se pakko poistaa, ettei joskus lukemisen loputtua joudu metsästämään :)
Yleensä kun itse teen jotain "löytöjä" niin tuollahan ne pölyttyy kirjahyllyssä x vuotta koskemattomina. Toivottavasti nuo menevät käyttöön. Mistä tulikin mieleeni, että omaa kirjahyllyä pitäisi tyhjentää/järjestellä uudelleen, jotta sallitut hyllymetrit eivät ylity.
Kyrön Kunkku on vielä kesken (kiitos hitaan lukutahdin), mutta se on hyvä ja minusta paras Kyrön kirjoista, joita olen lukenut. Lempeää satiiria ja absurdiutta suomalaisista ja vähän muustakin.
E: sitten muuta kehua. Piti vielä tarkistaa, joko hehkutin tätä aiemmin. Viime kesänä reissulla matkalukeminen osoittautui tylsäksi, joten ostin alelaarista Gillian Flynnin kirjan Gone girl. Se on suomennettu nimellä Kiltti tyttö ja tästäkin tuli taannoin elokuva, jota en ole nähnyt. Olipas mukavaa luettavaa. Tyylilaji on ehkä psykologinen jännitys tai sinne päin, hieman Ian McEwan -tyyliä mutta rehevämpi ja raadollisempi. Tarina kertoo pariskunnasta, josta pikkuhiljaa paljastuu kaikenlaista, ja parisuhde ei ehkä ole ihan kaikista auvoisin. Opus pääsi yllättämään positiivisesti.
Luen melko paljon, mikäs sen mukavampaa kuin syventyä kiehtovaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa tai bussimatkoilla. Lähes kaikki menee rikosdekkareista elämänkertoihin, mutta fantasia on lähinnä sydäntäni (Tolkienin, Lewisin ja Martinin opukset ovat priimaa).
Pienestä asti tullut luettua paljon, ja laidasta laitaan. Tykkään kovasti historiallisista rakkausromaaneista, niistä suosikkeja Brönten sisarusten Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani (molemmat vuodelta 1847) ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo (1813). Miten ne voikin olla vielä tänäkin päivänä niin <3. Humiseva harju oli karuudessaan ja synkkyydessään vähän järkyttävä lukukokemus aikoinaan teinitytölle, ei mikään klassinen rakkaustarina. Melko karuja piirteitä on Kotiopettajattaren romaanissakin.
Hömppäkirjallisuudesta sitten Twilightit, True Blood tv-sarjan esikuva eli Sookie Stackhouse kirjasarja ja Mustan tikarin veljeskunta uppoaa kaikki, koska vampyyrit on kiehtovia. Fifty Shades of Greyt pölyttyy hyllyssä, puolitoista kirjaa jaksoin lukea mutta alkoi ketuttaa liikaa. Miten niin huonosti kirjoitettu itseään toistava sonta voi olla niin kovassa suosiossa? Eikä muutenkaan sytyttänyt enää siinä vaiheessa kun annettiin vyön solkipäällä selkään... Vastaava kirja minkä joskus jaksoin lukea loppuun, ja joka oli kirjoitettu paremmin on O:n tarina. Se on sitten huomattavasti karumpi ja synkempi ja lopussa teki mieli jopa itkeä. Saatoin kyllä olla turhan nuorikin lukemaan niin raakaa kamaa, siitä on aika monta vuotta.
Stephen Kingin kirjat on ikisuosikkeja, Uinu uinu lemmikkini ja Hohto tekivät aikoinaan ison vaikutuksen ja niitä tekee mieli lukea aina vaan. Cujo on mukava lukea talvella, siinä saa mukavan heinäkuisen helteen fiiliksen. :lol: Carrie on kanssa hyvä mutta hiukan masentava. Julma leikki on ahdistava, kiva jäädä käsiraudoissa kiinni sänkyyn korpimökillä kun ukko kuolee sydäriin kesken hommien ja sitten joku mörkö käy öisin ovella kuunvalossa toljottamassa. Melko uusi pienoisromaanikokoelma Pimeä yö, tähdetön taivas on erittäin onnistunut ja varsinkin se vaimo kaivossa on aika jäätävä.
Kingin poika on myös tosi lahjakas, julkaisi ekat kirjansa salanimellä Joe Hill ettei ratsastaisi isänsä maineella, Sydämen muotoinen rasia ja Sarvet on MAHTAVIA kirjoja, Kingillä on mennyt hommat vähän liian scifiksi vuosien saatossa mutta poikansa jatkaa isänsä vanhaa hyvää linjaa.
Viimeisen vuoden aikana olen käsittämättömästi laiskistunut lukemisen suhteen, mulla on odottanut hyllyssä yli vuoden Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa, uskoisin että tykkään kun Game of Thrones on suosikkisarjoja teeveessä. Samoin Kingin kirjoittama jatko-osa Hohdolle eli Tohtori Uni on odottanut myös viime kesästä asti lukuvuoroansa. Eiköhän se tästä taas kun saa kirjansa tänne Ouluun.
Kun nuo rästissä olevat oon lukenut sallin itseni ostaa Kingin uusimman kirjan nimeltä Herääminen, kuulostaa pirun pelottavalta ja "kunnon Kingiltä"! :yeah:
Hear, hear! Jane Austen ja Brontët rules. Vissiin kaikki Austenit on tullut luettua ja tykkään kovasti; sievistelevien ihmisten lempeää pilkkaa ja naisen aseman ruotimista, kun "paras" mahdollisuus on ollut päästä rikkaisiin naimisiin. Humiseva harju taas on kunnon goottilaista tunnelmaa (ks. myös Kate Bushin Wuthering heights) ja Kotiopettajattaren romaani kaunis. Olen lukenut myös esim. Dickensiä ja vaikka se nokkelaa onkin, ei se vaan iske samalla tavalla. Tykkään kovasti myös näiden brittifilmatisoinneista, elokuvista ja sarjoista. Päälle päätteeksi omistan myös teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, joka ei ole huono sekään, joskin ehkä hieman turhake :)
En ole lukenut näitä "nuoriso"vampyyrijuttuja (katsonut kyllä Twilight-elokuvat ja True Bloodin) mutta muuten olen vanhan polven vampyyrifani. Alan perusteos on tietysti ei-ihan-uusi Bram Stokerin Dracula. Muista suosikeista mainittakoon Anne Ricen vampyyrikirjat. Vampyyrimytologia on vaan kiehtova. Onhan meillä kaikenlaisia vampyyreita keskuudessamme - olioita, jotka imevät voimaa toisista.
Tykkäsin Kingin pojan romaanista kovastikin, se oli jopa hieman peloittava. Herra Kingiä on tullut nuorempana luettua paljonkin, nykyään satunnaisesti. Olen pitänyt ihkaensimmäisen kirjaesitelmäni koulussa Kingin Tulisilmästä, kun muut esittelivät heppakirjoja :) Jossain vaiheessa 80/90-luvulla kirjoitetut herran romaanit alkoivat - mahdollisesti päihdeongelman myötä - paisua sellaisiin mittoihin, että kyllästyin. Sittemmin, onnettomuuden jälkeen, King on minusta taas tiivistänyt ja parantanut ilmaisuaan. Kingin novellit ovat minusta aina olleet hyviä. Kingin jutuista tehdyt filmatisoinnit taas ovat olleet minusta varsin huttua, lukuunottamatta Piinaa ja Hohtoa, joka toki on enemmän Kubrickia kuin Kingiä.
Humisevasta harjusta mun suosikkifilmatisointeja on se vuoden 1992 elokuvaversio ja vuoden 2009 minisarja, vaikka siinä Heathcliff ei ylläkkään karuudessaan tuon elokuvan tasolle. Jane Austenin Järki ja tunteet on tullut luettua myös. Mulla on myös erinäsinä elokuvina ja loistavina minisarjoina näitä historiallisia rakkaustarinoita vino pino, ainakin Kotiopettajattaren romaani, ja Austenia Ylpeys ja ennakkoluulo (sekä minisarja että se melko uusi elokuva), Järki ja tunteet, Emma, Kasvattitytön tarina ja Emma. Ja Jane Austenista itsestään kertova leffa.
Noista historiallisista kirjoista kiinnostaisi lukea joskus Tess of the D'Urbervilles, sen mulla on minisarjana (Tessin tarina) ja pistää kyllä erittäin hiljaiseksi joka kerta kun sen katsonut. Tai onko se hiljaisuutta ja itkee lopussa... :D
Anne Ricen kirjoihin voisi joskus tutustua.
Niin kumman sen Kingin pojan romaaneista luit? Tosin niitä saattaa olla jo muitakin kuin Sarvet ja Sydämen muotoinen rasia... :D Mä tykkään Kingin vanhasta tuotannosta, sitten välissä aika paljon sellaisia mitä edes viitsinyt lukea kun jo kuvaukset kertoo että kiitti mutta ei kiitti... Nyt tosiaan taas alkanut tulla sellaisia kirjoja joita viitsii lukea. En tiennytkään että sillä on päihdeongelma ollut. :blink: Filmatisoinnit on Kingin kirjoista usein olleet paskoja, parhaana esimerkkinä Uinu uinu lemmikkini joka elokuvana niiiiin paska että ihan suututtaa, kun se kirja on niin loistava ja sillä tavalla raiskattu. King muuten sanoi että kun kirjoitti tuota Uinu uinu lemmikkiä niin upposi sitä kirjoittaessa itsekkin sellaisiin pimeisiin syvyyksiin että sitä itseäkin pelotti. Hohdon minisarjasta tykkään, samoin Rose Redistä ja Ellen Rimbauerin päiväkirjasta jotka liittyy siis toisiinsa. Kubrickin Hohto on toki hieno mutta ei kyllä uskollinen kirjalle mitenkään. Piinakin ihan hyvä. On sitä muitakin ei niin kuuluisia leffoja/sarjoja Kingin kirjoista tehty, en nyt vaan äkkiseltään muista nimiä.
Vähän ruåttalaispainotteinen on kirjahylly ...
Lars Kepler
Jens Lapidus
Camilla Läckberg
Stieg Larsson
Ja suomi kunniaan, koko Juha Vuorisen tuotanto kirjahyllyssä :)
Uppoo noi ruåttalaiset dekkarit meikäläiseen tosi hyvin, varsinkin toi "Kepler" pariskunnan tuotannot.
Stephen Kingiä luettu tosissaan aikoinaan :) Lukutoukka pienestä pitäen...
Joe Hilliltä olen lukenut vaan sen Sydämen muotoisen rasian. Tuota toisesta en tiennytkään, mutta het luen kun vastaan tulee.
Tessin tarina on ihan ok kirja, vähän ärsyttävä minun makuun, kun tyttöparkaa koetellaan. Siitähän on elokuvakin, olikohan Polanskin?
Kyllä sillä Kingillä taisi jossain vaiheessa olla hieman taiteilijaelämää, käsittääkseni lähinnä viinan kanssa ongelmia. Olen ajatellut, että ne mammuttiteokset kuten Se ja Tukikohta ovat huonolta ajalta. Myöhemmistä kirjoista tykkäsin kovasti siitä, missä nainen jää mökkiin käsiraudoissa sänkyyn kiinni ja kulmilla liikkuu... jokin. Hyi! Mikähän sen nimi oli...
Onhan toki :) Suosittelen DikDek-sarjaa, varsinkin toi "kakkonen" on ihan ykkönen, pesee melkeen juoppohullusarjan [emoji33]
Händi & Käppers on niin ihq [emoji173]
Muuten vuonna 1998 luin ekaa alkuperäistä kirjoitelmaa jota vuorinen kirjotteli keskus.net sivustolle ennekuin oli ees kirjoja tekeillä, kirjotteli päiväkirja-muotoisesti ekaa juoppista :)
Mulla on kaikki juoppohullun päiväkirjat... :lol:
Se on muuten jo elokuvana niin huono ja YLIPITKÄ etten ole kirjaan koskenut. Harmi sinänsä kun sinänsä ainesta olisi voinut olla, pellet on pelottavia.
Se käsirautajuttu on Julma leikki, löytyy hyllystä ja on muuten hyvä. :thumbup:
Sillon kun vielä poltin röökiä, luin enemmän. Joka aamu istuin parvekkeella sohvalla lukemassa, juomassa kahvia ja röökaamassa. Nykyään luen siis ihan liian vähän :/
Lähinnä fantasiaa, scifiä ja kauhua. Myös dekkareita ja rakkaushömppää menee. Lempikirjailijoita on Robin Hobb, Pratchett, Diana Gabaldon, R. A. Salvatore, Dan Brown, Patricia Cornwell, Tolkien...
Aina uudelleen jaksan lukea Robin Hobbit ja Diana Gabaldonit. Nyt pitäis vissiin ryhdistäytyä taas lukemisen kanssa!
Kyllähän tuo Gone Girl oli ihan kelpo leffa, kuhan pääsi vauhtiin. Toki en ole kirjaa lukenut.
Eilen tuli luettua loppuun taas yhden Ruåttalaisen kirjailijan (esikoisteos) dekkarikirja; Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt.
Saakutin hyvä kirja + ovela juoni + sopivasti jännitystä/toimintaa :thumbup:, mistä näitä loistavia Ruåttalaisia (dekkari)kirjailijoita oikein sikiää...?
Dan Brownin Robert Langdon sarjasta olen tykännyt, tosin viimeisin kirja on pölyttynyt hyllyssä vuoden päivät. Tulen ja Jään laulu sarja on myös luettu ja innolla odotan jatkoa siihen. Lukemista odottaa myös pari ensimmäistä osaa Stephen Kingin Musta Torni sarjasta. Nyt on kesken Walking dead sarjakuva. En oo aiemmin juurikaan lukenut sarjakuvia mutta toi Walking dead on aika koukuttava :D
Menee hieman ohi aiheen, mutta tuli viimeisteltyä tuo Quo Vadis jokin aika sitten. Päätin katsoa tuosta tehdyn elokuvan vuodelta -51. Enpä muista milloin elokuva olisi näin pahasti poikennut kirjasta. Elokuva päätti näyttää keskisormea ei vain kirjalle, mutta historialle siinä samalla. Tuntuu että käsikirjoittaja vilkaisi kirjaa, repäisi irti kolmesataa sivua ja tokaisi "jep, paljon parempi". Ymmärrän kyllä, että kirjassa oli myös niitä hitaammin eteneviä kohtauksia/kappaleita ja niitä on ikävä tunkea muutenkin jo pitkään elokuvaan, mutta jotain rajaa.
Elokuva alkaa kohtauksella jota ei kirjassa ole ollenkaan ja jatkaa samaa mallia läpi koko leffan. Sivuhahmoja nostettu etualalle ja tiputeltu taka-alalle mielivaltaisesti, kokonaisia kappaleita poistettu rankalla kädellä ja uusia, täysin kirjan henkeen sopimattomia kohtauksia lisätty, tapahtumat nopeutettu naurettavuuksiin asti... Mitä vielä.
Kaikesta huolimatta elokuva oli yllättävän hyvä, joskaan ei kirjan sovituksena valkokankaalle vaan omana teoksenaan. Näissä vanhemmissa leffoissa on sellaista omaa taikaansa. Tästä löytyi sitä tiettyä spektaakkelimaisuutta. Saatanan hienot kulissit, onnistunut puvustus, teatraaliset esiintyjät, komeat musiikit ja oikeita eläimiä. Toki mukana on sitten maalattuja taustoja, blue screenattuja kohtauksia ja ilmiselviä stuntmiehiä. Mutta näistä on paha moittia näin vanhaa elokuvaa.
Lisäyksenä vielä, että viimeisen yhtä suuri pettymys tällä saralla (kirja vs. elokuva) oli Dyyni-elokuva. Ei jessus mitä shaibaa.
Mä olen gone girl leffan katsonut, ja oli tosi hyvä. Paljon sellasia yllättäviä juonenkäänteitä, mites toi yts sen kuvaili, olikos se arvoitukselliset elokuvat vai mikä? Kannattaa katsoa, kirjaa en ole lukenut kyllä et siihen en osaa verrata :)
Ruotsalaiset on itselläni Larssonia lukuunottamatta lukematta, mutta suosittelen lämpimästi koittamaan myös norjalaista vaihtoehtoa eli Jo Nesbøa ja Harry Hole -sarjaa. Itse koukutuin ensimmäisestä kirjasta lähtien ja kahlasin aika nopeaan tahtiin kaikki 10 kirjaa läpi. Kannattaa ehdottomasti edetä kronologisessa järjestyksessä, koska noissa viitataan aika paljon aikaisempien osien tapahtumiin.
Harry Hole ikävää helpottaakseni nyt on menossa saman kirjailijan Kukkulan kuningas -romaani, joka vaikuttaa puolen välin paikkeilla myöskin erinomaiselta.
Mun ukko on nimenny Wardin kirjat vampyyripornoks, kun luin sille pari kohtausta ääneen. :laugh: Twilight ei todella uponnut mitenkään päin, sen suhteen mulle iski sama kuin sulle Fifty Shadesin kanssa. True Bloodit multa löytyy kaikki ja ne on kyllä hyviä. En ees pysty kattomaan telkkarista sitä sarjaa, kun se on niin paljon huonompi ku kirjat. Tosin, ilman sitä en ois varmaan lukenu noita Harrisin kirjoja, joten ehkä ihan hyvä, et tekivät siitä sarjan.
Hillistä samaa mieltä. Varsinkin Sydämen muotoinen rasia oli loistava. Sanoisin, että jopa parempi ku isänsä kirjat, vaikka King kuuluukin mun lempparikirjailijoihin.
Nyt viime päivinä oon lukenut uudestaan läpi Sherrilyn Kenyonin Dark Hunter -sarjaa. Jos tykkää vampyyreistä ja ihmissusista, niin sitä voin suositella. Kesken on edelleen myös Pearsonin Biology, jota tankkaan yliopiston pääsykokeisiin. Sitä ei vaan jaksa lukea päivässä kovin paljoa, aivot väsyy. Pakko välillä tuulettaa päätä kevyemmällä.
Uu, vampyyriporno on kuvaava nimitys, ne on kyllä helvetin hyviä kirjoja. Mun "suosikkiuros" niistä on Zsadist, toisena tulee Rhage. :drool:
Twilightit on kirjoitettu sata kertaa paremmin kuin fifty shadesit, ja muutenkin mun mielestä ihanan herkkä rakkaustarina. True Bloodista tykkäsin hulluna Ericin takia, ja oli se muutenkin tosi koukuttava ja hyvä. Jossain vaiheessa ärsytti kun se meni niin eri laduille kuin kirjat ja hommat alkoi ampua tosi pahasti yli. Mutta alkoi kirjatkin ärsyttää kun valitettavasti urkin tiedon siitä kenen kanssa Sookie päätyi yhteen lopulta vaikka mulla oli kolme kirjaa lukematta. Summa summarum, paska loppuratkaisu sekä sarjassa että kirjoissa. En siis vieläkään ole lukenut niitä kolmea vikaa kirjaa, vaikka ennen kyttäsin ilmestymispäiviä hulluna ja mulla on niitä kolmea edeltävät 10 kirjaa kovakantisina hyllyssä... Niin pahasti meni herne nekkuun. :laugh:
Melko samoilla linjoilla mennään noissa suosikkiuroksissa. :D
Mua taas ei oikeestaan paljonkaan harmittanut sarjan loppu, koska viimesissä kirjoissa tapahtuu paljon just sellasta, että oli lopulta ihan arvattavissa. Sitä paitsi Eric on niissä parissa viimesessä kirjassa niin mulkku, että Billkin oli lopussa ollu parempi vaihtoehto kuin se.
Kun sain Kenyonit kahlattua, alotin alusta mun toisen suosikkisarjan, nimittäin Janet Evanovichin Stephanie Plumin. Siinä ei nypi ku yksi asia. Yrittäis nyt päättää kumman miehen kanssa aikoo olla.
Lukeminen on ollut kovin hitaanlaista viime aikoina. Tällä hetkellä kesken Carlos Ruiz Zafónin Marina. Samaisen kirjailijan Tuulen varjo oli muutama vuosi sitten hitti, ja hyvähän se olikin, kirjafriikin unelma.
Varsinaisesti tulin kuitenkin mainitsemaan pari vuotta sitten lukemastani kirjasta Neuromaani, jonka tekijä on Jaakko Yli-Juonikas. Se, mitä siitä olisi sanottavaa, on sanottu jo paremmin täällä: Tutkain.fi | Jaakko Yli-Juonikkaan ylijuonikas neu romaani Neuromaani. Kyseessä ei oikeastaan ole romaani vaan Turun yliopiston tutkimukseksi naamioitu aivopeli. Kirjaan oli ystävällisesti laitettu kaksi sidottua "kirjanmerkkiä" ja niitä totta totisesti tarvittiinkin. En osaa sanoa, mistä kirja "kertoi", mutta tykkäsin kylläkin. Varmasti herättää täysin vastakkaisiakin mielipiteitä.
Sitä olen kyllä miettinyt, voiko kaverin nimi oikeasti olla Yli-Juonikas :laugh:
Ikoninen dekkarikirjailija Ruth Rendell on kuollut. Rouva oli kuollessaan 85-vuotias.
Tätä pitää hieman hehkuttaa täällä, kun tämän foorumin käyttäjät tunnetusti arvostavat naiskauneutta.
Joyce Carol Oatesin Blondi on fiktiivinen teos Marilyn Monroesta. Luin sen juuri toiseen kertaan ja pidin kovasti edelleen. En ole Marilyn-asiantuntija, mutta oletan/tiedän, että monet kirjassa kuvatut yksityiskohdat olivat totta oikeassakin elämässä. Tämä on hengästyttävä, kaunis ja traaginen kuvaus, joka tulee iholle. Eräänlainen kujanjuoksu, jonka toivoisi päättyvän hyvin mutta tietää, että niin ei tule käymään.
Pistän tuon korvan taakse, kuulostaa kiintoisalta ja voisin lukea[emoji4]
Viimeaikoina on tullu luettua Kyösti Pietiläisen kirjoja. Kaveri oli 28 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa ja se on kirjottanu siitä muistelmia. Viimeisimpinä on nyt luettu Legioonalais Petersin varhaiset merimiesvuodet, kirja oli oikein viihdyttävää luettavaa, kuusi vuotta kierretty mailman meriä ja satamien naisia ja baareja. Tappeluiltakaan ei vältytty! Sen jälkeen Miten Pietiläisestä tehtiin Peters 120 päivää legioonalaiseksi. Kertoo legioonan alokasajasta ja ei ole varmaan ollut lusmujen paikka tuo 70-luvun alussa. Pitkiä marsseja, ranskan kielen opettelua kylkiin potkimalla ja punnertamalla satoja ja taas satoja kertoja. Hyvä kirja tämäkin.
Pitää silti sanoa että en ota kirjaimellisesti kaikkea kirjoissa kerrottua, on niin uskomatonta kerrontaa välillä että ei kaikki voi olla totta. Mutta olen saanut ajan kulumaan ja se riittää :)
Harry Lehtosen kirja Dien Bien Phun taistelusta. Kaveri oli 50-luvulla värväytynyt legioonaan ja joutui Indokiinaan sotimaan Vietkong joukkoja vastaan. Tämä on karua luettavaa. Voin suositella, vaikka välillä vähän pitkäveteistä tarinaa on ja välillä taas kuolemaa kokoajan mutta siitä huolimatta erittäin hyvä kirja "hiukan" erilaisesta elämästä.
Tällä hetkellä on Neil Peartin kirja Ghost Rider menossa. Tämän Rush-yhtyeen rumpalilegendan selviytymistarina tyttärensä kuolemasta auto-onnettomuudessa ja vuoden sisään vaimon kuolema syövästä. Mies oli aika maassa ja lähti ajamaan moottoripyörällään ympäri Amerikkaa, etsimään elämänhalua ja yrittämään selvitä surusta. Tähän mennessä kirja on ollut.. Hmm.. Hiukan tylsähkö. Kaveri kertoo paljon maisemista, eläimistä joita on nähnyt matkallaan, hotelleista ja ruoka-annoksista, paikkojen historiasta missä ikinä onkaan käymässä. Mutta mitä voi olettaa kun elämässä ei muuta sisältöä ole? Ei ehkä tule luettua uudestaan tätä kirjaa ihan hetkeen kunhan saan luettua tämän loppuun. :D
Suosittelen myös Per Andersonin elämänkertaa. Tarina suomalaisesta palkkasoturista jolla kaikki ei ihan aina mene niinkuin elokuvissa. Petri Sarjanen muistaakseni kirjoittanut.
Jeps, pitää tehdä retki kirjastoon, en edes tiennyt tuollaisia kirjoja olevan.
Jos haluatte hyviä life-storeja jotka kuitenkin keskittyvät enimmäkseen sota-aikaan niin voin suositella Erich Hartmann ja Lauri Törni,syntynyt sotilaaksi.
Vieläkin on Mao kesken, paksu kirja ja pientä tekstiä, mielenkiintoinen on kyllä.Eipä ole tullut aikoihin luettua mitään, en tiedä miksi [emoji52]