Se on harmillista aina lemmikin lähtö :( meidänkin 15 vuotias herraskatti joutui vanhuuttaan piikille tovi sitten. Nykyään meikäläistä kiusaa tämmöinen sankari.
http://img.tapatalk.com/d/14/03/26/asy3azu3.jpg
Printable View
Se on harmillista aina lemmikin lähtö :( meidänkin 15 vuotias herraskatti joutui vanhuuttaan piikille tovi sitten. Nykyään meikäläistä kiusaa tämmöinen sankari.
http://img.tapatalk.com/d/14/03/26/asy3azu3.jpg
Nojuu ei.. itellä oli kylmä rinki hanurin ympärillä tuon mäyräkoiran kanssa, kun selkäänsä aristi niin, ettei pariin päivään liikkunut juuri mihinkään ja iski leegonsa mun käteen kun menin räpeltämään. Lääkärille turkuun ja kuville. Kaikki kunnossa rakenteellisesti, jotain lihassärkyä/-tulehdusta vissiin.. he gets to die another day..huh.
Osanottoni vähemmän onnekkaille :(
Yritetään..
Kovin puskista tuli tuokin lähtö; muutaman päivän oksenteli, tänään aamulla lekuri tunnusteli ja epäili tukosta/ummetusta, mutta ultrassa selvis, että haima (tai joku muu elintärkeä sisäelin, jota ei voi poistaa - ei ihan just nyt voi muistaa) käytännössä pelkkää kasvainta ja turvonnut kolminkertaiseksi painaen muita elimiä (mm. sappitiehyet tukossa). Niin ja toinen mollukka suolistossa/imusolmukkeissa..
Vielä piikkiä laitettaessa oli reipas - vaikutti valmiilta lähtemään kotiin, vaikka lääkärin mukaan olo on joko hyvin tukala tai kivuliaskin. :crying:
Täysin saman näköinen kuin tuo meidän nyt jo edesmennyt karvamatti. :crying:
Yritetään.
Lopettamisen ajan silittelin koiran päätä ja katselin häntä silmiin. Se, jos joku oli vaikeaa, mutta mulla oli kokoajan sellainen tunne, että mun täytyy tehdä niin.
Eilen kävin faijan kanssa landella hautaamassa koiran. Onneksi ei tarvinnut tehdä sitä yksin, ei ollut helppoa.
On kyllä epätodellinen olo kokoajan. Aina välillä nousen tuolista, ajatuksena mennä silittelemään koiraa. Sitten vasta tajuaa, että eihän se olekkaan täällä.. Kestää varmasti todella kauan tottua tähän.
Voimia kaikille lemmikkinsä menettäneille.
Näinpä. Muutaman kerran vieläkin käy että sitä edesmennyttä kissaa tulee äiteen luona kutsuttua :(
Meiltä löytyy tämmöset vajaa 2v vanhat sisarukset
Liite 13753
Uskalla ees ajatella mitkä fiilikset tulee, kun noi 2 karvakasaa menee paremmille hiirimaille :crying:
Vaikka niistä aina lupaakin tehdä välillä rukkaset...Silti niille ostaa tuoretta porsaan sydäntä, kanaa ja niin poispäin.
Jos oikein tunnistan, niin tervettuloa kerhoon :thumbup: Loistava valinta kunhan vaan muistat opettaa sen olemaan kerjäämättä (those eyes are like poison!) ja (en muista onko vaan Orange roanin ongelma) vartiovietin ainakin vähemmälle. Niin ja trimmeria kannattaa valita huolella, meilläkin noin 5 vuotta vietiin trimmerille, joka vaan koneen kanssa sutas tunnissa karvat pois ja aina vaan cockeri näytti yhtä vauvalta turkkinsa kanssa, mutta trimmerian vaihto, ku ei jaksettu aina ajaa sitä tunnin matkaa trimmerin luo ja alko vauvakarvat lähtemään.
(trimemrin ottama kuva parin vuoden takaa, jaksanu alkaa kaivamaan kameraa esiin)
http://trimmaus.kuvat.fi/kuvat/galle...er_6v.jpg/full
Ja osanotot itse kullekkin. Mielläkin alkaa tää ilta jo vähän hämärtämään kun 9-vuotta tuli mittariin ja vähän jo tassujen nivelet välillä aristaa, mutta toivotaan, että tuo karvaturri nyt vielä jaksaisi pitkään (ihan vauva se vielä käytökseltään on, onneksi).
Lisää minipossu saastetta :D
http://i.imgur.com/yz3edMjl.jpg
http://i.imgur.com/lHISJICl.jpg
Kyllä se ulkomuoto vähäsen vajaassa neljässä vuodessa muuttuu :)
E. Ekassa kuvassa pantana mun rannekoru ja tokassa oleva on liian iso mun kaulalle :D
http://i.imgur.com/Hz22FCIl.jpg
Ei laskiaisena kerenny edes makkaraa syämää kun taas piti mettästysmökin takaa käydä rengas varastamassa
Tällanen päivän piristäjä meillä odottelee aina töistä palatessa.
Liite 13756
laitetaanpa gif tähän väliin:
http://i.imgur.com/2kKfl5N.gif
Onpas nätti kisu. Onko musta vai suklaa väriltään?
Viikolla vaihdoin uuden hellan, vanhan hellan virtapiuhoissa taapertaneelle kotieläimelle käyny kehnosti.
Liite 13792
No ei kyllä ollu oikein kiva kuva tälle osastolle
^Samaa mieltä.
Tulipa mentyä faijalle eilen, siellä kun pyörii iloinen staffi. Pääsi leikkimään koiran kanssa ja sai juttuseuraa.
Kyllä koiran kanssa oleminen vaan helpottaa kummasti, kun ei enää omaa lemmikkiä ole.
Meinas meidän poika heittää lusikan nurkkaan...varastanu tytön lukitusta käsilaukusta joka oli tuolilla täyden purkkapussin(xylitol) itse iltavuorossa töissä. Vaimo onneksi huomasi mennä katsomaan kun tuli niin hiljaista ja soitti heti eläinlääkäriin.
Täyspussi jyyttyytetty ihan tuhannen palasiks ja muutama muru jäljellä.
Vaimo soitti eläinlääkärille ja heti matkaan...50km..
Pääsi perille ja punnittu ym...Morfiinia ja jotain lääkettä jolla saada oksentamaan. Tunti meni ja oksensi suunnilleen kaikki ulos...Hoitaja oli kysynyt monta palaa syöny ja vaimo että pussillisen. Oli sanonu että 10-20 niin kuolema...Olivat laskeneet huvikseen oksennetut ja löyty 45 täyttä palasta ja pari isompaa paukkua...Oli semmonen show taas. Poika ollu pari päivää vähän nolona ja....
Nuorille yritetty puhua just tosta xylitolista ja koirasta jo vuosia mutta kai se nyt menee perille...
Vanhempi tyttö jolta ne otti olisi heti maksanut eläinlääkäri maksun ja rahat mukana..ja oli mukana ja huolissaan pojan kunnosta...se on kummallekin tytölle elämä ja kuolema eli me ei oltais mitään ilman sitä.
Mä tiedän vaikeaa paikkaa tulee näitten kanssa ;)
Teelusikallinen suolaa suuhun, kotikonsti jolla koirat saa oksentamaan.
Hyvä että selvis!
Onkohan tos meidän koiras jotain vikaa, kun ihan pentuna veti perhepussin jenkkiä (huomattiin vasta parin päivän jälkeen, kun sohvan alta löyty hampailla nakerrettu pussukka ilman murustakaan purkkaa), ainakin kaksi levyä suklaata (seuraus oli se, että paskan seassa oli muutamat foliopalat :D) ja pari AA-paristoa (myrkytyskeskuksen ohjeilla annettiin piimää) ja edelleen porskuttaa melkeen vuosikymmen myöhemmin. :laugh:
Noi siis eri kerroilla. Ei sentään yhdessä läjässä. :D
Vissiin ainakin se xylitoli ja suklaa pitäs olla melkosta myrkkyä koirille.. :thinking:
Joskus laskin minkälaisesta annoksesta suklaata meijän koira (30kg) sais myrkytysoireita, jos nyt oikein muistan niin 2 ison levyn jälkeen alkais olemaan vaarallista.
Aina voidaan laskea suuntaa-antavia arvioita myrkyllisistä määristä, mutta koirat ovat yksilöitä. Toiselle jo yksi pala suklaata voi olla kohtalokas, toinen voi vetää kolmekin levyä ilman oireita, vaikka koirat olisivat samanpainoisia.
Toivottavasti savustajan koira tulee kuntoon :)
Koira täydessä kunnossa taas...pari päivää oli hieman outo ja nolona mutta nyt kaikki ok;) Paitsi ei mene tytön huoneeseen enää jossa söi ne purkat..kurkkii vaan ovelta mutta ei mene sinne vaikka kutsuu:)
Vaimo oli koittanut tuota suolapallojen syöttöä mutta ei auttanut oksentamaan ainakaan tätä otusta...
Vaimon kanssa juteltiin tarkemmin asiasta ja sanoi että pelottava tilanne. Eli koira oli menny veltoksi jo ennen eläinlääkäriin menoa ja matkaa kuitenkin 50km päivystykseen. Onneks kuitenkin selvis hengissä ja voi hyvin taas :)
Ei taida riittää tuo pari levyä. Itse myös joskus tuon laskenut ja saa sitä ihan reilusti koira vedellä ennen ku hullusti käy. Tiesti kaikki toki yksilöitä. En lähtis sitä koiralle siltikään syöttään niinku eräs ENTINEN kaverini. Koira sai iltapalana puolikkaan suklaalevyn. Kaikilla vain ei ole ihan jokainen inkkari kanootissa.
Riippuu varmaan aika paljon minkälaista suklaata. Osa varsinkaan halvemmista maitosuklaista ei taida paljoa sitä edes sisältää, vahvat tummat suklaat sitten ihan asia erikseen eli luulen että enemmän kuin levymäärä vaikuttaa se suklaan laatu.
Tuli meillekkin hankittua tossa joulun aikaan koiruus. Huskymix jolla on virtaa ku pienessä pitäjässä. Kävi vain kehnosti kolme viikkoo sitten, koira oli irti metsässä ja tieten kauhee kohka pennulla päällä. Juoksi aivan täysillä lankkusillalle ja jalka lankkujen väliin. Jalasta sit näppärästi molemmat luut poikki. Piti leikata ja kaikkee ja rahaa palo, vaan eiköhän tuosta koira vielä tule. Alkaa jo nyt liikkua melko normaalisti.
Tänään aamuna vaikea päätös,,,,,, oli vietävä kaveri piikille. 11,5 vuotta Westi kaverin kanssa riemukasta yhteis eloa kunnes sairastui 1,5 vuotta sitten keuhko viproosiin, lääkitys tapissa ja kunto romahti vuorokaudessa ettei pystynyt hengittämään.
Niin oli tuo vaikea päätös tehtävä ja lopettaa ystävän kärsimys! Olisipa se noin helppoa lähteminen itselläkin kun sen aika tulee.
Piti jo tuossa aiemmin laittaa kuva meitin tahvoista, mutta minä ahkera en saanut yhtään kuvaa aikaiseksi. Tämän räpsäisin äsken pihalla. Taustalla partioimassa 11-vuotias Ella ja edustalla tyttärenstä 8-vuotias Martta. Jonka en ikinä uskonut malttavan olla härkkimättä haravaa, kun parin metrin päässä haravoidaan. Ikä tekee tehtävänsä, jaksaa vanhakin jo vähän chillailla. :D
Liite 14397
Tuupataanpas tänne The Bossin kuva kans, Kismet täyttää kesäkuussa 14vee ja on meidän lauman ehdoton pomo.
Liite 14398
Taloudesta löytyy 7 kk ikäinen ruskea kääpiövillakoira ja 5 kk vanha toyvillakoira, molemmat narttuja.
Vauhtia ja "vaarallisia" tilanteita kyllä riittää, onneksi tulevat kuitenkin ihan hyvin toimeen keskenään. Vanhempi on selkeästi se pomo, joten pahimmilta välien selvittelyiltä vielä vältytty.
Nyt kun ulkona ollut lämpöisiä kelejä, niin ei meinaa koiruuksia saada sisälle millään. Täytyy vissiin aidata puolet tontista, jotta saavat telmiä rauhassa pihalla sen mitä haluavat...
Russelipoika Ami tuli perjantaina taloon.
http://i.imgur.com/FId442f.jpg
Koiran/koirien vilpitön ja innostunut tervehdys, kun tulet kotiin. :)
Ei sellaista saa keneltäkään ihmiseltä, olit millä tuulella tahansa niin se hännän heilutus ja innokas vastaanotto kyllä häivyttää kaiken pahan olon joka mahdollisesti oli kotiin tullessa - i love dogs :love:
Kissaelämää
http://img.tapatalk.com/d/14/05/03/qebagy5a.jpg
Ku ei jaksa ite nurmikkoo leikata, ni hoitakoo eläimet loput.
http://i59.tinypic.com/1zfttv7.jpg