Alkuperäinen postaaja
MrDelirium
Ihan suoraan masennukseen en lääkkeitä syö, mutta hermosärkyyn käytetään samoja lääkkeitä...
Selkä leikattiin viime vuoden juhannuksena, kirurgi oli hyvä ja leikkaus meni hyvin. Tosin vauriot olivat jo niin pahoja ennen leikkausta, että päivän jos olisin tullut myöhemmin ei tarttis kävellä enää.
Alkuun annettiin Lyricaa 75mgx3/pvä mistä katto ja lattia vaihtoi paikkaa+ persoonallisuushäiriöitä. Samalla Tramadolia 50mgx8+Buranaa ja Panadolia. Kuuri loppui, kivut ei. Tässä vaiheessa mut lähetettiin särkylääkkeisiin erikoistuneelle lääkärille, joka suostui määräämään mulle maksimissaan Arcoxiaa (Tulehduslääke). Soittelin pari kertaan perään ja hänestä tuli yht' äkkiä järjettömän kiireinen eikä vastannut enää edes soittopyyntöihin.
Yleisellä puolella kävin ja sain Norfleksia, mikä olikin hyvä lääke. Tehosi ja jaksoin taas jatkaa kävelemisen opettelua. Yllättäen Norflex loppui apteekeista kesällä, eikä sitä tullut enää koko vuonna lisää, vaikka sitä aina lupailtiin. Tässä vaiheessa muuten mainittakoon, että koko ajan tappelin vakuutusyhtiö Tapiolan kanssa siitä, korvaako tapaturma vakuutus tämän (ei korvannut sit loppuejn lopuksi, eikä mennyt työtapaturmanakaan, vaikka oli töissä tapahtunut. Kiitos samaisen lafkan). Kävin hieronnassa+akupunktiossa ja hoidin kaikilla rahoilla mitä tililtä löytyi kuntoani.
No jossain vaiheessa ne pikimiehenkin rahat loppuu ja kävin kyselemässä vaihtoehtoista lääkitystä. Sirdalud ei tee muuta kuin väsyttää ja norflexia ei enää ollut. Sain Crampitonia, mikä todettiin viikossa jännän makuiseksi ranskanpastilliksi. Selvittelin yötä myöten vaihtoehtoja ja otin tietoisen riskin kysymällä Rivatril 0.5mg relaksantiksi+Tramadol 50mgx8 muuttamista 100mg retardiksi.
Tämä ihme kyllä kävi lääkärille ja Tramalin määrä laski 200mg päivässä, Rivatrilia söin 1mg päivässä. Pystyin jo käymään salilla tekemässä kevyttä aerobista ja vähän selkälihasliikkeitä. Tällä mentiin 3kk, kunnes jouduin käymään uudella lääkärillä ja ilman tutkimista "NÄÄ ON IHAN HIRVEITÄ LÄÄKKEITÄ, ET SINÄ NUORI MIES NÄITÄ SAA SYÖDÄ!" Yksityiselle mars ja respat uusiksi. Tätä rumbaa jatkui syksyn+alkutalven ja samalla tuli sit päätös siitä et mun kuntouttaminen on jo turhaa, koska olen terve (oikea pohjelihas tod. näk. lopun ikää halvaantunut) ja ortopedikin ehdotteli jo lokakuussa "että jospa palaisit takas töihin". Yksikään lääkäri ei ollut tähän mennessä muuten kokeillutkaan onko mun selkä tai jalka kipeä.
1.1.2013 kortistoon, laiton irtisanominen ja siitä käytiin vähän sanaharkkaa liiton kautta. Jonkinlaisen korvauksen sain, mutta pääasiassa jäi kuva, että Liitto on tehty nykyään nuolemaan työnantajien persettä. Kiitoksena Tapiolalla paskasta palvelusta korjautin autoa n. 10'000 euron edestä.
Rivaril auttoi selvästi, mutta annos oli alkanut kasvaa... Mikään opparifani en ole, enkä tykkää siitä että en muista mitään tai että en pysty toimimaan. Kuitenkin norflex todettiin tässä vaiheessa kun sitä taas sai, toimimattomaksi.
Maaliskuussa löytyi voimia hakea uusi duuni omin voimin, mikään laitos ei suostunut auttamaan, koska olen nuori, 36v mies. eikä mussa enää mitää vikaa ole, leikkaushan meni jo. Kävin edelleen samalla lääkärillä, joka oli mulle Rivatrilia määrännyt, koska luottamus oli jo syntynyt molemmin puolin, mutta hän vaihtoi lafkaa. Uusi lekuri oli yllättäen tuo josta syömäni lääkkeet pitää lopettaa heti. Tuli lähete kipupolille ja sieltä tuli suoraan lappu, että SSRI tai SNRI lääkitys.
Soitin tuolle lääkärille ja sanoin, että sellaista päivää ei ole vielä tullutkaan kun noita suostun syömään. Vaihtoehtona tarjottiin Ei kelan korvaamaa yllättäen helvetin kallista lääkettä, jossa on saatanallinen sivuvaikutuslista.
HV! ja kohti työterveyttä. Siellä ilmoitin heti kärkeen, että olen nähnyt sit jos jonkinlaista puoskaria ja haluan ihan oikealle lääkärille. no sellainen löytyikin ja sain lähetteen Fysiatriaan ja kipulääkkeisiin erikoistuneelle lekurille. Omasta pussista tietty, kun ei työnantajan sopimus korvaa, mutta menköön... Tämän jälkeen mulle annettiin oma työterveyslääkäri, joka on ollut myös päihdepuolella ja ymmärtää esim. Rivatriliin liittyvät riskit. Hänen kanssaan annos on nyt saatu pienennettyä 4 mg:stä päivä 2mg:hen. Tramadol retard hexal 100mg pidetään edelleen käytössä. Samalla lähti lähete Hasaan ja kuntoutus aloitettiin uudestaan.
Voin sanoa et välillä on ollut pienellä miehellä voimat vähän loppu. Ja olen ihan varma, että ilman Rivatrilia olisin kärsinyt pahoista masennusoireista.
Nyt on onneksi valoa tunnelin päässä, ainoastaan pari pientä lihasta on kuollut nilkasta. Mutta isot lihakset voi tehdä niiden työt.
Puuh, wall of text mutta lukekaa jos jaksatte...
). Onneksi virheistään oppii ja minulla ei ole tapana katkeroitua mistään.. Itsellähän tämä on aika pitkältä periytynyt homma (Tai no taipumus tähän periytyy, ei itse sairaus) ja isän kuolema pisti isot rullat päässä pyörimään
Lainaa
) ja se vekotin antaa sit sähköimpulseja lihakseen.. Pistelee sillee jännästi. Teki nii kutaa kyllä välilevynpullistuman kanssa ja muutenkin tän selän kans!
