Pervitiiniä reseptillä?

[Ällistysmies]

Hieno juttu, että toimii! Minun ei ollu tarkoitus mitenkään saarnata, siitä harvemmin on apua. Aidosti vaan harmittaa, jos avun tarve ja apu ei syystä tai toisesta kohtaa. Sinulla on kaikesta päätellen ainakin edellytykset selviytymiseen, ota kaikki tarjotut keinot vaan käyttöön. Pitkiä nämä prosessit tuppaa olemaan, usein loppuelämän mittaisia, väliin mahtuu huonompia ja parempia kausia. Se mikä ratkaisee on juurikin tuo oma tahto, niinkuin sanoit.

[jarif]

Masennus.

Ysärillä meni lujaa. Ajettiin muskeliveneillä pitkin rantoja, ja rahaa tuli ikkunoista ja ovista. Ensiasuntona paritalon puolikas pääkaupunkiseudulta tuosta vaan ilman maksuvaikeuksia.

Avioriita. Eukko ei sietänyt sitä että tein duunia. Omasta mielestäni olin ritari joka taisteli perheelle hienot puitteet. Oli paritalonpuolikas, jossa puutarha ostetun puutarhasuunnittelijan suunnittelemana ja maanrakennusliikkeen rakentamamana. Oli nurmikko valmisnurmesta ja allas suihkulähteellä pihassa. Oli Volvo ja kaikki.

Paratiisi. Mutta ei se eukolle kelvannut. Liikaa töitä. "Muillakin miehillä on rahaa vaikka ei ne tee työtä". "Minä kyllä tiedän mistä saa rahaa (viittaus sosiaalitoimistoon)".

Masennus. Firman myynti. Ryyppäämään alkaminen. Avioero.

Eukon sairastuminen skitsofreniaan (oli muuten sairas kokemus). Oma sairastuminen psykoosiin ja masennukseen. Kaksoispsykoosi. Avioero. Eukko ja lapset Imatralle anopin luo.

Elämän pysähtyminen siihen paikkaan. Paratiisi muuttui helvetiksi, en kestänyt.

Toista parisuhdetta en ole alkanut sen jälkeen. Jäin alkoholin pauloihin.

Oman firman kuningas, kaunis vaimo, mahtavat lapset. Oma talo, Volvo ja kaikki. Sen kun menetti kertaheitolla ei kestänyt hermo eikä haima.

Aika pateettinen juttu. Sähkötupakka auttaa. Ilman sitä olisin jo kuollut, meni kolme askia sitä punaista. Vittu mitä marinaa.

[jarif]

Niin ja unohtui mainita että mutsikin teki itsarin kun oli niin rankka juttu, ja sain siltä asunnon alle kun dokasin rahani. Mutsiltahan mä hulluuteni perin kai. Faijalta sydäninfarktin

[Leggins]

Noh. Nyt luin tän ja sanon että ota rauhassa. Mieti. Ei mikään paska sua auta.

[tero]

Juu kyllähän se asiat on käytävä läpi että pystyy jatkamaan. Koko ajan jos tapahtuu niin sitä vaan menee robotin lailla eteenpäin. Ja jos vauhti ja tekemiset loppuu niin koettaa hakea vauhtia muualta. Samaa mieltä että kannattaisi koettaa löytää rauhassa miettimiselle aikaa eikä rynnätä kohti seuraavia tapahtumia.

[thoros]

Edellisiä komppaan sen verran ettei se nuppi millään lääkkeillä tai huumausaineilla korjaannu. Monta tapausta olen tähän mennessä jo nähnyt missä sitä vaivaa lähdetään itse esim. voimalla lääkitsemään eikä yksikään tarina ole kauniisti päättänyt. Sen paranemisen pitää lähteä omasta itsestään. Mutta hyvä juttu on että tekstiesi perusteella vaikuttaa, että halua mennä parempaan päin on. Ja siitä se lähtee, tarvitaan oikeasti paljon työtä eikä se helppoa ole tietenkään. Lääkkeet toki auttaa mm. saamalla aivokemian balanssiin muttei viina, piri, tupakka tai mikään muukaan ole vastaus mihinkään. _aina_ on toivoa, vaikka se tilanne oikeasti näyttäisi kuinka paskalta. Jos haluaa luovuttaa niin on hyvä katella noita denoja ja miettiä haluaako itse oikeasti olla samassa jamassa.

Ja nimenomaan sitä suosittelen että otat asiat rauhallisesti, päivä ja asia kerrallaan. Ei kenelläkään ihmisellä jaksaminen pidemmän päälle riitä siihen että koittaa tehdä kaikennsamalla kertaa heti, ei ihme jos siinä alkaa nuppi rakoilemaan.

Voimia. Ihan oikeasti. Kyllä kaikki vielä jotenkin kääntyy paremmin päin, tilanteessa itsessään tuntuu aina paskalta mutta kyllä se tasoittuu.

[jarif]

Niin mitään piriä en ole koskaan käyttänyt. Kannabista joskus varovaisesti koeillut mutta mitään mitään siitä en saanut.

Viinasta tissutellen saanut rauhaa. Mutta se ei enää mulle toimi kun haima ei tykkää. Nikotiinia en laske samaan mitenkään, kun ei siitä tule mitään, se on vain vieroitusoireiden poistoon.

Alkolle joku korvike on nyt mielessä, että rentoutuisi ja ajatus lentäisi. Ehkä Pervitiini ei ole se. Sitähän kai tarvitaan vain siihen että jaksaa 45 tuntia vuorokaudessa tappaa kommunisteja.

Mutta jotain tarvitaan siihen ettei ole tylsä. Jos on siis luonnostaan tylsä.

[larma]

Pyydä antabus kuuri ja vaikka esim pameja niin voi mieli levätä ilman isompaa kankkusta.

[luuponen]

Hienoa että jengi avautuu asioistaan, sen verran kerron minäkin;

frendi omisti talon, mersun, duunin, firman, koiran ja vaimon.
piriä 10v. ja kaikki olivat hävinneet.
tästä 10v. lisää piriä ja auton ratissa rekan keulaan motarilla.

toinen frendi huippulahjakas muusikko. siis huippulahjakas.
esim. meripäiväareenalla pääestradilla, viina maistui. haima pamahti.
viina maistui, lääkärit sano : kuolet. viina maistui, kuoli 41v.

kolmas frendi. sekakäyttöä, sokeritauti ja ero ensimmäisestä kunnon rakkaudesta
jonka kanssa lapsi. tästä erosta ihan megalomaaninen masennus eli miekkariin;
nappeja ja viinaa. kolari ja kuolema.


ja näitä tarinoita riittää. ongelmiensa kanssa ei tarvi kun muutaman hyvän frendin, jonkun joka tukee.
tosin kaikki ei edes apua halua, tai oikeita ystäviä ei ole. kolikolla on kääntöpuolensa, olemme yksilöitä.
olisipa voima muuttaa kohtaloita...

Jarif: mä en ala sulle mitään elämänohjeita latomaan, tiedät ne helvetin hyvin itsekkin. tsemppiä!

[Onchu]

Se sanonta, että asioilla on tapana järjestyä ei ole vain sanonta jos antaa itselleen mahdollisuuden.

[jarif]

Joo enhän mä mitään piriä oikeasti kaipaa elämääni. Eilen turhautuneena tuntui hauskalta aloitukselta. Saa nähdä mitä se terveydenhoidon porukka sanoopi, menihän se aloitus sinnekin

[MrFrost]

Tsemppiä.

Huumeisiin en koskisi, itsellä ollut pitkään keskivaikea-vaikea masennus. Ekan eron (siis muksut kehissä) aikaan se meni helvetin pahaksi. Vuoden-pari tissuttelin lähes päivittäin. Mulla alko toimii ihan hyvänä rentouttimena, mutta onneksi mulla oli silloin harrastelätkä, niin fyysinen kunto ei menny ihan paskaksi. Siihen aikaan huomasin ettei kannabiksen pössyttely oikein sopinut mulle, tuli silloin tällöin polteltua, mutta yhden synttärifestariviikonlopun jälkeen seuraavalla viikolla mulle iski hirveät ahinat, joten sen jälkeen olen lähinnä maistanut jos on joku tarjonnut.

Nyt on itsellä kans riitaisa eroprosessi menossa, muuten menee hyvin, mutta omaa kämppää ei oo löytynyt. Kunhan sen jostain saa, niin sitten voi taas keskittyä rauhassa kouluun, lapsiin ja uuteen muijakaveriin.

Muthan heitettiin ulos mielenterveyspalveluista viime vuonna, mutta ottivat takaisin tossa keväällä, eli apua oon saanut, lääkitys on suht toimiva ja muutenkin menee ihan kivasti.

PKS vaan pitää oikeasti vaatia sitä hoitoa, muuten sitä ei saa. Aikoinaan kun asuin Espoossa, niin istuin 6 tuntia Jorvin avo-osaston ovella, ennenkuin ottivat mut sisään. Siellä meni 4vk ja exä halusi vielä jatkaa, mutta jäi pelkiksi puheiksi....

-T

[E-skimo]

Avoinna ollaan

Sut herätetään keskellä yötä, ja raahataan zombimaisesti vintille. Näet, että hän alkaa kirjoittamaan lapulle tekstiä.

Hiljaa, meitä tarkkaillaan ja kuunnellaan

-skitsofreenikko

Itsekin olen skitsofreniaa vierestä seurannut, ja läheltä piti etten itsekin masentunut jne. Läheiset piti kasassa. Todella vittumainen sairaushan se on... mutta onneksi kaikki nyt on suht reilassa. Itsetuhoisuusasteikko skitsofreniaa sairastavalla henkilöllä on helvetin suuri (diagnoosista tietty riippuen), ja oli myös helvetin pelottavaa katsoa sitä vierestä, kun toinen meinaa tapattaa itseään ja sekoilee aina kun et ole katsomassa vierestä. Skenaarioita oli monia. Mutta nopea reagoiminen esti kaikki tälläiset yritykset. Piipaa-auto piti sitten soittaa ja n. 2 vuotta kesti että saatiin tilanne täysin kontrolliin.

Masennus on kyllä perseestä, tiedän. Koeta kestää ja yritä ajatella positiivisesti. Voi tuntua mahdottomalta, mutta mieti tarkemmin. Tsemppiä!