Keikat (tulevat ja menneet, musiikkiin liittyen )

[Teppa]

Helloweenin Keeper of Seven Keys I ja II kolisi joskus todella kovaa. Taisin kuunnella niitä peräti vuoden ajan jokaisena päivänä yhtään kyllästymättä. Power metal ei noiden jälkeen kummemmin iskenyt. Ysärin alussa norjasta rantautunut black metal vei mennessään ja olin aktiivinen kyseisessä genressä kymmenisen vuotta.

King Diamondin ja Mercyful Faten yhteiskeikka tuli nähtyä Tavastialla -97. Oli kyllä ihan loistava. Muita erityisen hyvin mieleenjääneitä keikkoja on mm. Cradle of Filth -97 Tavastialla, Satyricon Lepakossa -97, Slayer Nummirockissa -98, Motörhead Nummirockissa -99. Suomalainen Barathrum veti myös ihan killerisettejä livenä reilut 20v sitten.
Keikoilla tuli pyörittyä todella ahkeraan, mutta nykyään ei enää jaksa kuin kerran tai kaksi vuodessa. Silloinkin pitää olla jotain todella spesiaalia, että jaksaa raahautua minnekään.

King Diamond on jokseenkin tunnettu siitä, että pukeutuu siviilissä todella tavallisesti. On siis ihan täysi tuulipukumies, joka muistuttaa enemmän Tuurin kyläkaupan sunnuntaishoppailijaa kuin metalli-ikonia.

Hah! Me ollaan oltu monella samalla keikalla. Power metal maistuu mulle edelleen tosi hyvin, bläkkikset jääny vähän taaemmas. King Diamond ja Mercyful Fate on edelleen todella lähellä sydäntä.

[temetsu]

Popedaa ratinalla elokuussa! Tuli vahingossa hommattua liput

[Holy Roller]

Steelfest tuli ja meni. Oliko kukaan paikalla? Nokturnal Mortum olisi ollut tosi jees nähdä.

Olen onnettoman laiska keikoilla kävijä nykyään. Darkthronen Fenriz vastasi bändin keikkailemattomuutta koskevaan kysymykseen siten, että musiikki on korvia eikä silmiä varten
Heittivät tosin pienimuotoista keikkaa ysärin alussa, josta yksi Riihimäellä.

[M.Kane]

Ristus notta olipahan kova keikka Iron Maidenilla Areenassa tänään
Paras näkemäni ihan heittämällä, hienot lavasteet ja kaikki, äijät oli vedossa

[Holy Roller]

Hurriganesia olen luukuttanut muutaman päivän. Joskus iskee innostus päälle. Remulla on tunnistettava rumpujensoittotyyli. Ranteet jäykkänä. Hurriganesia en sattuneesta syystä ole nähnyt livenä bändin parhaina vuosinaan. Vanhempi jengi on kertoillut, ettei Remu tahtonut livetilanteissa pysyä oikein tahdissa ja muutenkin improvisoi lyriikoiden kanssa varsin laajasti. Vähänkuin olisi unohdellut sanoja joita korvasi livetilanteissa niillä houlama-hei-hei-yaa-jee-jee sanoilla.

Hurriganesista voi olla mitä mieltä tahansa. Bändi perustettiin todella hyvään saumaan. Rockmusiikki täällä oli tuohon aikaan ilmeetöntä samettihousuprogea tai kierrätettyä 60-lukua. Hurriganes oli ensimmäinen koko suomessa, joka soitti todella nopeasti ja kovaa.