Savukkeesta eroon! Tsemppinurkka.

[Häkäfobia]

Mä tunnen tasan tarkkaan ilmiön vakuumikeuhko. Kun löysä höyry ei nasahda kunnolla kurkkuun tai keuhkoon tai vapers tongue vaivaa, mä siirryn tuskaantuneena terassille ja poltan tupakan. Jo laiha pahanmakuinen kevytsavuke on valitettavasti portti nirvanaan. Piippu tai sikari ei auta. Puuttuu näet ne sadat apuaineet, joilla nikotiinista saa kaiken irti.

Olen seurannut empaattisena ponnistelujasi päästä irti tupakasta höyryn avulla. Samassa veneessä soudetaan. Sanokoon foorumin konkarit mitä tahansa tupakkanautinnon sallimisesta silloin tällöin, älä usko. Jos annan itselleni vallan polttaa yhden savukkeen, päivän saldo on yleensä kolme, neljä. Sama peli toistuu helposti seuraavana päivänä.

Aivot ovat siinä määrin mukautuvaiset, että hienosta höyryttelykokemuksesta kirvonnut onnellisuusbuusti ja sen mukana motivaatio haalenee noin kolmessa kuukaudessa. Onnea ei voi varastoida, arki astuu kuvaan. Jos et ole siinä vaiheessa vielä valmis, alkaa pahin kärsimyksen vaihe. Vasta kun Tantaluksen tuskat ovat varmasti ohitettu, voin sallia itselleen tupakan tai sikarin, mikäli vielä maistuvat.

Näin minulla. Toivottavasti olet sisukkaampi ja päättäväisempi. Olet tai et, mutta tupakointia älä aloita. Tsemppiä, benji. Foorumilla on iso liuta entisiä tupakoijia, nykyisiä höyryttelijöitä, jotka valavat uskoa mahdollisuuteen onnistua.

[benji]

Kiitos Häkäfobia! Viisaita sanoja! Välillä tosiaan tuntuu että vaikeammaksi menee kun höyryttelyn "mielenkiintoisin" vaihe on menemässä ohitse. Voimia tarvitaan jatkossa vielä enemmän. Kiitos kannustuksesta!!!

[Twisted]

Mielenkiintoisin vaihe on sinulla vasta edessä. Se on se kun tervaa poistunut niin paljon että keuhkot toimii normaalisti, ja hajuaisti herää toden teolla. Alkukesä tulee kohta sopivasti tuoksuineen. Tsemppiä.

[Claris]

Kiitos Häkäfobia! Viisaita sanoja! Välillä tosiaan tuntuu että vaikeammaksi menee kun höyryttelyn "mielenkiintoisin" vaihe on menemässä ohitse. Voimia tarvitaan jatkossa vielä enemmän. Kiitos kannustuksesta!!!

Höyryttelyssä on onneksi se, että pystyy aika pitkän aikaa löytämään uusia ulottuvuuksia koko harrastuksesta. Itsellä tuli tänään pienoinen tylsistyminen koko hommaan, kun nesteet maistui puulta, sama tankki pyöri modin nokassa päivästä toiseen ja kaikki on muuttunut niin arkiseksi. Vihdoinkin kaivoin langat ja dripperit esiin kaapista. Kuukausia jo useampi dripperi lojunut kaapin pohjalla koskemattomana odottamassa sitä "katsoo, kun jaksaa yrittää" päivää. Väänsin sarjaa katsoessa twisted kanthalit ensimmäistä kertaa ja pistin dripperiin. Taas heräsi mielenkiinto, että mitähän sitä voisi kokeilla ja näprätä itse Tätä aikaisemmin se piristysruiske oli DIY-nesteet ja vieläkin välillä tulee uusien nesteiden kokeilu ihan tarpeeseen varsinkin, kun hyvä idea tulee mieleen. Odottaessa sitä päivää, kun mikään ei enää riitä ja veistelen olohuoneen nurkassa omaa modia...

Omaksi onnekseni en ole hirveän addiktoituva persoona. Tupakoinnin lopettaminen tuli lopulta vähän liiankin helpoksi jopa. Tuli sitä suhdetta tupakkaan kuitenkin mietittyä paljonkin. Miksi milläkin hetkellä sitä himoitsee, missä tilanteissa ja eritoten mikä siinä rutiinissa kiehtoi. Monesti koko tapa sen ympärillä voi olla iso osa addiktiota ja niiden syiden ymmärtäminen täydellisesti voi helpottaa sen mielihalun torjumisessa. Itselleni tupakointi oli usein tavallaan se "häiriötekijä", jolla tauotettiin päivää, päästiin inhottavasta tilanteesta pois, käytiin raikkaassa ilmassa. Kun menee päässä tuhatta ja sataa, niin helposti tekee mieli mennä tupakalle. Kuitenkin onnistunut siirtämään höyryttelyn sen tilalle ja ottamaan sen rauhoittavan aikalisän.

[Tycho]

Mulla ei ollut eikä ole vieläkään mitään tunnelatausta siihen kun joku toinen pistää tupakaksi tai piipuksi. Vaikeinta on ehdottomasti ilta-aika, jolloin mieleen hiipii mennä tauolle parvikkeelle ja pistää tupakaksi. Normiolotilassa näin ei käy vaan sitten pitää jo mielen olla aika maassa koska sen pahan maun muistaa varmaan pitkään. Vaikka se yksi tai kaksi tulisikin poltettua, niin en mä siitä mitään epäonnistumisen fiiliksiä saa: typerintä on ehdottomuus. Piippua tekee mieli vain todella hyvinä vkl päivinä (lämmintä, arska paistaa pilvettömältä, tuuletonta) ja silloin poltan hyvällä omalla tunnolla pesällisen tai pari. Edellisestä piiputtelusta on aikaa varmaan jo kolmisen viikkoa johtuen huonoista keleistä, edellisestä tupakasta varmaan reilu pari viikkoa.

Se, että nyt välillä sen tupakan kiskaisee ei muuta oikeasti yhtään mitään. Korkeintaan sitä itse itseään ruoskii ja muiden ruoskimisesta ei pidä välittää, koska muita vartenhan mitään oman elämän muutoksia ei tehdä.

[Häkäfobia]

Ei kysymys ole itseruoskinnasta eikä huonosta omastatunnosta, vaan eskaloitumisesta.

Jotkut on persoonaltaan rakennettu niin, etteivät osaa lopettaa, kun alkuun pääsevät. Addiktiopotentiaali on monesta kiinni, eikä vähiten elämäntilanteesta. Miksi vain viisi prosenttia tupakkalakoista onnistuu ensimmäisellä kerralla, miksi monet höyryttelijät ovat muutaman viestin jälkeen häipyneet vaivihkaa foorumilta ja miksi me tilaamme hätäpäissämme litrakaupalla nikotiinia. Ei kai kysymys ole yksinomaan höyryn tuottamasta nautinnosta, koska niin monet ilmoittavat siirtyvänsä savukkeisiin, jos omat varastot ehtyvät.

Typerintä ei ole ehdottomuus, vaan se, että antaa periksi mieliteolleen sen ensimmäisen kiskaisun jälkeen, kunnes huomaa polttavansa taas askin päivässä.

[benji]

Olen samaa mieltä Clariksen kanssa sen suhteen että kun tämän höyryttelyn on omaksunut -maku ja väline harrastukseksi myös- niin silloin tämä toimii paremmin. Uskoisin niin. Myöskin minun on vähän pakko lopettaa savukkeet kun yli 30 vuotta ja yli askin päivässä vetänyt niin minun keuhkot ovat tosi huonossa kunnossa. Toivottavasti tämä tosiaan onnistuu taikka muutoin jää lasteni kasvu varmaan näkemättä. Niin kova tupakkayskä on ollut jo vuosia ja krooninen nuha ja keuhkot tosiaan siinä kunnossa että lääkärikin jo pelästyi spirometria-tuloksia ja alkoi tarjoamaan jotain lääkkeitä, mutta minä karkasin ovesta ulos kun pelästyin myös! Vaan nyt on parin kuukauden jälkeen jo tupakkayskä vähentynyt puoleen, keuhkojen tilavuus tuntuu laajentuneen selvästi ja tässä kirjoitellessa huomaan että nenäkin on kuiva! Olen varmaan allerginen tupakille... P.S. Tuossa yhdessä kohtaa ostin pikkusikareita pahimpaan tuskaan, mutta huomasin että äkkiä niitä menikin aski päivässä, joten sinänsä Häkäfobian tarkoituksen ymmärrän hyvinkin. Lopetin pikkusikareiden ostamisen.

[benji]

Tychon kanssa olen samaa mieltä että täysi ehdottomuus ei ole välttämätöntä eikä ehkä sovi minulle. Olen siis vain kerran onnistunut olemaan 2 kuukautta tupakkalakossa ja sen yrityksen tein siten etten polttanut lainkaan. Myöskin olen ylipainon kanssa taistellut koko ikäni ja ehdottomia dieettejä olen pitänyt varmaan 20 elämäni aikana ja seurauksena on ollut se että nykyään on 30 kiloa ylipainoa ja painan enemmän kuin koskaan. Elämäntapamuutos ja siihen itsensä psyykkaaminen on se ainoa toimiva vaihtoehto. Sitä en tiedä miten onnistun mutta aina pitää yrittää! Uudestaan ja uudestaan vaan. Ei saa koskaan luovuttaa, eikä saa ajatella että se on okei jos on liikaa ylipainoa taikka jos tupakoi ja huomaa niiden asioiden merkittävästi haittaavan normaalia elämää.

[Twisted]

.

[Hilajoen Antti]

Itse olen polttanut reilusti yli kolmekymmentä vuotta joista useita vuosia ketjussa. Aamulla kuuden aikaan liesituulettimen päältä ostettu aski oli ruokatuntiin mennessä tyhjä ja siinä aamukahvilla kolmisen tupakkaa kahvimukillisen kanssa meni jo ennen sitä. Sellaista 2.5 askin päivävauhtia.
Kunto alkaa vanhemmiten mennä niin huonoksi,että oli pakko tehdä jotain. Höyryyn siirtyminen oli ensiaskel ja vuosi taisi mennä,että tuli pummittua tupakki jos työkaverit pisti sauhuamaan ja silloin tällöin käväisi tupakki mielessä,mutta siitä on päässyt jo tyystin eroon halusta.

Näinkin pitkään polttaneen on turha odotella mitään mystisiä ihme parantumisia,mutta jotain pientä sentään. Kyllä se siitä. Ethän tupakointi uraakin aloittaessasi heti alkuun vedellyt tuosta vain. Se on vähän sama näissäkin. Tavan kehittyminen ottaa aikansa.

[ktdd]

Mikä on muuten Hilajoen Antin lempineste?

[Hilajoen Antti]

Lempimakua ei oikeastaan ole. Tunkkaiset tupakkamaut lähimpänä keuhkoa.

[Twisted]

Antti, osaatko arvioida askivuosiasi ? Sillähän nuo tutkijat/lääkärit mittaa tupakointi"aikaa".

Kommentisi tavan kehittymiseen on juuri näin. Kun kehittää höyrystä tavan, ei siihen enää tupakka mahdu väliin. Niin loppui minulla. Jos teki mieli tupakkaa höyrysin lisää, ja jos vielä teki mieli, höyrysin lisää, vaikka 2 tuntia putkeen. Aamuisin hengitin dripperin läpi vartin-puol tuntia.

[Häkäfobia]

Therefore, congratulations, Benji. Ainakin motivaatiotekijät ovat kohdillaan. Onneksi olkoon Twisted. Tsemppiä Antti! Toivottavasti Suomen eduskunta sallii meille jatkossakin elämysmatkailun ja kelpo kapineet.

Eivät nämä sumuttimet suinkaan terveystuotteita ole. Käy vuoden kuluttua tarkistuttamassa keuhkosi uudelleen, voit yllättyä iloisesti. Sen sijaan nikotiini, vaikka ei niin koukuttava olisikaan, vaikuttaa petollisen negatiivisesti verisuoniin ja sydämen toimintaan. Itse tiputin eilen niksan puoleen, ja tänään olen käväissyt pari kertaa parvekkeella. Mutta eiköhän tähän pian totu. Jos kerran Twistedkin on tottunut.

Keuhkot puhdistuvat ällistyttävän hitaasti, mutta värekarvatoiminta alkaa elpyä viimeistään parin viikon kuluttua tupakoinnin lopettamisesta, samoin makuaisti. Sen sijaan laardia kertyy salamavauhtia, olisiko jo viisi kiloa ylimääräistä tullut pika pikaa.

Mitä sä niissä keuhkolääkkeissä pelkäät? Olen inhaloinut pienen kortisoniannoksen jo vuosia ilman haittavaikutuksia. Helpottaa kummasti, kun rehkii salilla tai pilateksessa. Mulle tosin on kertynyt askivuosia melkein saman verran kuin Twistedillä ja Benjillä yhteensä.

[Pottula]

Kun kehittää höyrystä tavan, ei siihen enää tupakka mahdu väliin. Niin loppui minulla. Jos teki mieli tupakkaa höyrysin lisää, ja jos vielä teki mieli, höyrysin lisää, vaikka 2 tuntia putkeen.

Röökivuosia kertyi reilut 25, ja tämä konsti todettu toimivaksi myös itsellä. Kun teki lopettaessa mieli tupakkaa, niin pilli suuhun ja höyryä niin kauan että helpotti. Sama toimii edelleen, välillä tosin voi vaatia aika pitkän höyrysession ennen kuin auttaa...

[Twisted]

Tässä tervakeuhkojen kokoontumisajossa tuskin nikotiinin vaikutukset (supistaa verisuonia) meinaa paljon mitään sydämen kannalta, meillä on ollut häkää verisuonet täynnä koko valveillaoloajan kymmeniä vuosia putkeen.

Niin, mulla oli verenpainelääkitys pari vuotta sitten. Lopetettiin kun meni melkein taju alhaisen verenpaineen takia pari kuukautta röökin lopettamisen jälkeen. Eli se siitä nikotiinista. Vedin silloin 25-30ml 6mg nestettä päivässä...

[Hilajoen Antti]

Askivuosi on ihan uusi termi mulle.Piti oikein googlata. Yli askin vauhtia meni jo intissä eli vuonna 82 jonka jälkeen lähtikin käsistä. Mitähän siitä tulisi? Nyt pari vuotta ollut kuivilla.

Nikotiinin haitallisuudesta en nyt sitten oikein osaa sanoa. Verenkierto parani hään loppumisen myötä ja itsellä ei tupakointikaan nostanut verenpainetta eli karvan alle 120/75 tais aina olla.
Edit:
Päivittäin tupakointi alkoi vuosien 75-76 tienoilla. Koulubussissakin sai siihen aikaa polttaa kun se tavallaan oli normi linja-ajossa.

[Claris]

Olen samaa mieltä Clariksen kanssa sen suhteen että kun tämän höyryttelyn on omaksunut -maku ja väline harrastukseksi myös- niin silloin tämä toimii paremmin. Uskoisin niin. Myöskin minun on vähän pakko lopettaa savukkeet kun yli 30 vuotta ja yli askin päivässä vetänyt niin minun keuhkot ovat tosi huonossa kunnossa. Toivottavasti tämä tosiaan onnistuu taikka muutoin jää lasteni kasvu varmaan näkemättä. Niin kova tupakkayskä on ollut jo vuosia ja krooninen nuha ja keuhkot tosiaan siinä kunnossa että lääkärikin jo pelästyi spirometria-tuloksia ja alkoi tarjoamaan jotain lääkkeitä, mutta minä karkasin ovesta ulos kun pelästyin myös! Vaan nyt on parin kuukauden jälkeen jo tupakkayskä vähentynyt puoleen, keuhkojen tilavuus tuntuu laajentuneen selvästi ja tässä kirjoitellessa huomaan että nenäkin on kuiva! Olen varmaan allerginen tupakille... P.S. Tuossa yhdessä kohtaa ostin pikkusikareita pahimpaan tuskaan, mutta huomasin että äkkiä niitä menikin aski päivässä, joten sinänsä Häkäfobian tarkoituksen ymmärrän hyvinkin. Lopetin pikkusikareiden ostamisen.

Itse ainakin huomasin, että tupakointi pahensi allergioita. Kovin pitkään en polttanut vuosissa (tyhmänä, kun alottaa "harrastuksen" aikuisena), mutta oireet oli kuitenkin samat kuin monilla vuosikymmeniä polttaneilla. Aamuöisin heräsi yskään, yski keuhkot kipeänä lavuaarin yllä ensimmäisen vartin ja sen jälkeen jopa tunnin. Huono sisäilma sai yskimään jo niin pahasti, että vertakin tuli mukana. Hengitystiet sen verran herkät olleet koko iän, että tupakointi kyllä teki elämästä tuskaa. Univajeessa tuli paljon elettyä, kun yskimisen takia ei pystynyt edes nukkumaan kunnolla. Itsellä kyllä kiloja lähtenyt tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Saattaa ehkä johtua siitä, että tulee nukuttua paremmin. Väsyneenä tuppaan syödä herkemmin kaikkea lihottavaa ja paljon.

Mitä noihin dieetteihin tulee, niin niissä ei mikään ehdottomuus toimi sitten millään. Valitettavasti vaatii elämäntapamuutosta, mutta monesti ihmiset asettaa itselleen liian rankkoja tavoitteita. Yritetään syödä yliterveellisesti ja liian vähän. Sitten mennään takaisin ääripäähän eli kaloripitoisia ruokia ja isoja määriä. Muutosta aina helpottaa, jos rinnalla on joku henkilö kuten puoliso tai kaveri, joka lähtee siihen muutokseen mukaan. Omaa puolisoa tsempannut usein auttamalla valitsemaan ruokia, joita voi syödä kunnon annoksen, mutta ilman älyttömiä kalorimääriä. Toisen kanssa sitten tulee helpommaksi se, että lautaselle ei kaadeta kasaa pastaa ja lihaa tai jääkaappiin osteta "helppoja" välipaloja. Vaatiihan se totuttelua ja vaivaa, mutta syömisessä se täysi ehdottomuus kostautuu aina ennemmin tai myöhemmin. Pitää vain huomata niistä hyvistä ja terveellisistä asioista ne, jotka maistuu jo nyt muutenkin ja lopulta niitäkin voi syödä melkein ähkyyn asti tarvittaessa. Kuulostaa taas hieman tekopyhältä hippeilyltä, mutta ehkä antaa jotain näkökulmaa

[Tomassino]

Mä sain omasta kulutuksestani laskettua noin kahdeksan askivuotta. Poltin yleensä enintään puolikkaan askin päivässä. Kovin sitkeässä se silti oli, koska tapa oli niin tärkeä päivän tauottaja. Nyt tulee puolitoista vuotta pelkillä höyryillä. Satunnaisia havannalaisia en edelleenkään laske tupakointiin mukaan. Niitäkin kuluu enää yksi muutaman kuukauden välein. Silloinkin vain hyvässä seurassa. Ja spirometriin puhalsin juuri taannoin 700, mikä on tällaiselle karvan päälle 170 senttiselle jäpikälle varsin hurja tulos. Kiitos höyrylaitteiden ja jumalan lahjan maailmalle, eli ry4-nesteen.

[Twisted]

.