Saatto olla maksu kanava! En sen tarkemmin kuunnellu mainosta! Kannattaa pitää simmut auki jos sattuis tulemaan!Alkuperäinen postaaja SVK
Saatto olla maksu kanava! En sen tarkemmin kuunnellu mainosta! Kannattaa pitää simmut auki jos sattuis tulemaan!
Kyllähän tuo Gone Girl oli ihan kelpo leffa, kuhan pääsi vauhtiin. Toki en ole kirjaa lukenut.
Eilen tuli luettua loppuun taas yhden Ruåttalaisen kirjailijan (esikoisteos) dekkarikirja; Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt.
Saakutin hyvä kirja + ovela juoni + sopivasti jännitystä/toimintaa, mistä näitä loistavia Ruåttalaisia (dekkari)kirjailijoita oikein sikiää...?
Dan Brownin Robert Langdon sarjasta olen tykännyt, tosin viimeisin kirja on pölyttynyt hyllyssä vuoden päivät. Tulen ja Jään laulu sarja on myös luettu ja innolla odotan jatkoa siihen. Lukemista odottaa myös pari ensimmäistä osaa Stephen Kingin Musta Torni sarjasta. Nyt on kesken Walking dead sarjakuva. En oo aiemmin juurikaan lukenut sarjakuvia mutta toi Walking dead on aika koukuttava
Menee hieman ohi aiheen, mutta tuli viimeisteltyä tuo Quo Vadis jokin aika sitten. Päätin katsoa tuosta tehdyn elokuvan vuodelta -51. Enpä muista milloin elokuva olisi näin pahasti poikennut kirjasta. Elokuva päätti näyttää keskisormea ei vain kirjalle, mutta historialle siinä samalla. Tuntuu että käsikirjoittaja vilkaisi kirjaa, repäisi irti kolmesataa sivua ja tokaisi "jep, paljon parempi". Ymmärrän kyllä, että kirjassa oli myös niitä hitaammin eteneviä kohtauksia/kappaleita ja niitä on ikävä tunkea muutenkin jo pitkään elokuvaan, mutta jotain rajaa.
Elokuva alkaa kohtauksella jota ei kirjassa ole ollenkaan ja jatkaa samaa mallia läpi koko leffan. Sivuhahmoja nostettu etualalle ja tiputeltu taka-alalle mielivaltaisesti, kokonaisia kappaleita poistettu rankalla kädellä ja uusia, täysin kirjan henkeen sopimattomia kohtauksia lisätty, tapahtumat nopeutettu naurettavuuksiin asti... Mitä vielä.
Kaikesta huolimatta elokuva oli yllättävän hyvä, joskaan ei kirjan sovituksena valkokankaalle vaan omana teoksenaan. Näissä vanhemmissa leffoissa on sellaista omaa taikaansa. Tästä löytyi sitä tiettyä spektaakkelimaisuutta. Saatanan hienot kulissit, onnistunut puvustus, teatraaliset esiintyjät, komeat musiikit ja oikeita eläimiä. Toki mukana on sitten maalattuja taustoja, blue screenattuja kohtauksia ja ilmiselviä stuntmiehiä. Mutta näistä on paha moittia näin vanhaa elokuvaa.
Lisäyksenä vielä, että viimeisen yhtä suuri pettymys tällä saralla (kirja vs. elokuva) oli Dyyni-elokuva. Ei jessus mitä shaibaa.
Viimeksi muokannut ArttuH5N1; 08.04.15 kello 11:33.
Mä olen gone girl leffan katsonut, ja oli tosi hyvä. Paljon sellasia yllättäviä juonenkäänteitä, mites toi yts sen kuvaili, olikos se arvoitukselliset elokuvat vai mikä? Kannattaa katsoa, kirjaa en ole lukenut kyllä et siihen en osaa verrata
Ruotsalaiset on itselläni Larssonia lukuunottamatta lukematta, mutta suosittelen lämpimästi koittamaan myös norjalaista vaihtoehtoa eli Jo Nesbøa ja Harry Hole -sarjaa. Itse koukutuin ensimmäisestä kirjasta lähtien ja kahlasin aika nopeaan tahtiin kaikki 10 kirjaa läpi. Kannattaa ehdottomasti edetä kronologisessa järjestyksessä, koska noissa viitataan aika paljon aikaisempien osien tapahtumiin.Eilen tuli luettua loppuun taas yhden Ruåttalaisen kirjailijan (esikoisteos) dekkarikirja; Stefan Ahnhem - Pimeään jäänyt.
Saakutin hyvä kirja + ovela juoni + sopivasti jännitystä/toimintaa
Harry Hole ikävää helpottaakseni nyt on menossa saman kirjailijan Kukkulan kuningas -romaani, joka vaikuttaa puolen välin paikkeilla myöskin erinomaiselta.
Mun ukko on nimenny Wardin kirjat vampyyripornoks, kun luin sille pari kohtausta ääneen.Hömppäkirjallisuudesta sitten Twilightit, True Blood tv-sarjan esikuva eli Sookie Stackhouse kirjasarja ja Mustan tikarin veljeskunta uppoaa kaikki, koska vampyyrit on kiehtovia. Fifty Shades of Greyt pölyttyy hyllyssä, puolitoista kirjaa jaksoin lukea mutta alkoi ketuttaa liikaa. Miten niin huonosti kirjoitettu itseään toistava sonta voi olla niin kovassa suosiossa? Eikä muutenkaan sytyttänyt enää siinä vaiheessa kun annettiin vyön solkipäällä selkään... Vastaava kirja minkä joskus jaksoin lukea loppuun, ja joka oli kirjoitettu paremmin on O:n tarina. Se on sitten huomattavasti karumpi ja synkempi ja lopussa teki mieli jopa itkeä. Saatoin kyllä olla turhan nuorikin lukemaan niin raakaa kamaa, siitä on aika monta vuotta.
Stephen Kingin kirjat on ikisuosikkeja, Uinu uinu lemmikkini ja Hohto tekivät aikoinaan ison vaikutuksen ja niitä tekee mieli lukea aina vaan. Cujo on mukava lukea talvella, siinä saa mukavan heinäkuisen helteen fiiliksen.Carrie on kanssa hyvä mutta hiukan masentava. Julma leikki on ahdistava, kiva jäädä käsiraudoissa kiinni sänkyyn korpimökillä kun ukko kuolee sydäriin kesken hommien ja sitten joku mörkö käy öisin ovella kuunvalossa toljottamassa. Melko uusi pienoisromaanikokoelma Pimeä yö, tähdetön taivas on erittäin onnistunut ja varsinkin se vaimo kaivossa on aika jäätävä.
Kingin poika on myös tosi lahjakas, julkaisi ekat kirjansa salanimellä Joe Hill ettei ratsastaisi isänsä maineella, Sydämen muotoinen rasia ja Sarvet on MAHTAVIA kirjoja, Kingillä on mennyt hommat vähän liian scifiksi vuosien saatossa mutta poikansa jatkaa isänsä vanhaa hyvää linjaa.Twilight ei todella uponnut mitenkään päin, sen suhteen mulle iski sama kuin sulle Fifty Shadesin kanssa. True Bloodit multa löytyy kaikki ja ne on kyllä hyviä. En ees pysty kattomaan telkkarista sitä sarjaa, kun se on niin paljon huonompi ku kirjat. Tosin, ilman sitä en ois varmaan lukenu noita Harrisin kirjoja, joten ehkä ihan hyvä, et tekivät siitä sarjan.
Hillistä samaa mieltä. Varsinkin Sydämen muotoinen rasia oli loistava. Sanoisin, että jopa parempi ku isänsä kirjat, vaikka King kuuluukin mun lempparikirjailijoihin.
Nyt viime päivinä oon lukenut uudestaan läpi Sherrilyn Kenyonin Dark Hunter -sarjaa. Jos tykkää vampyyreistä ja ihmissusista, niin sitä voin suositella. Kesken on edelleen myös Pearsonin Biology, jota tankkaan yliopiston pääsykokeisiin. Sitä ei vaan jaksa lukea päivässä kovin paljoa, aivot väsyy. Pakko välillä tuulettaa päätä kevyemmällä.
Uu, vampyyriporno on kuvaava nimitys, ne on kyllä helvetin hyviä kirjoja. Mun "suosikkiuros" niistä on Zsadist, toisena tulee Rhage.Mun ukko on nimenny Wardin kirjat vampyyripornoks, kun luin sille pari kohtausta ääneen.
Hillistä samaa mieltä. Varsinkin Sydämen muotoinen rasia oli loistava. Sanoisin, että jopa parempi ku isänsä kirjat, vaikka King kuuluukin mun lempparikirjailijoihin.
Nyt viime päivinä oon lukenut uudestaan läpi Sherrilyn Kenyonin Dark Hunter -sarjaa. Jos tykkää vampyyreistä ja ihmissusista, niin sitä voin suositella. Kesken on edelleen myös Pearsonin Biology, jota tankkaan yliopiston pääsykokeisiin. Sitä ei vaan jaksa lukea päivässä kovin paljoa, aivot väsyy. Pakko välillä tuulettaa päätä kevyemmällä.
Twilightit on kirjoitettu sata kertaa paremmin kuin fifty shadesit, ja muutenkin mun mielestä ihanan herkkä rakkaustarina. True Bloodista tykkäsin hulluna Ericin takia, ja oli se muutenkin tosi koukuttava ja hyvä. Jossain vaiheessa ärsytti kun se meni niin eri laduille kuin kirjat ja hommat alkoi ampua tosi pahasti yli. Mutta alkoi kirjatkin ärsyttää kun valitettavasti urkin tiedon siitä kenen kanssa Sookie päätyi yhteen lopulta vaikka mulla oli kolme kirjaa lukematta. Summa summarum, paska loppuratkaisu sekä sarjassa että kirjoissa. En siis vieläkään ole lukenut niitä kolmea vikaa kirjaa, vaikka ennen kyttäsin ilmestymispäiviä hulluna ja mulla on niitä kolmea edeltävät 10 kirjaa kovakantisina hyllyssä... Niin pahasti meni herne nekkuun.
Melko samoilla linjoilla mennään noissa suosikkiuroksissa.Uu, vampyyriporno on kuvaava nimitys, ne on kyllä helvetin hyviä kirjoja. Mun "suosikkiuros" niistä on Zsadist, toisena tulee Rhage.
Twilightit on kirjoitettu sata kertaa paremmin kuin fifty shadesit, ja muutenkin mun mielestä ihanan herkkä rakkaustarina. True Bloodista tykkäsin hulluna Ericin takia, ja oli se muutenkin tosi koukuttava ja hyvä. Jossain vaiheessa ärsytti kun se meni niin eri laduille kuin kirjat ja hommat alkoi ampua tosi pahasti yli. Mutta alkoi kirjatkin ärsyttää kun valitettavasti urkin tiedon siitä kenen kanssa Sookie päätyi yhteen lopulta vaikka mulla oli kolme kirjaa lukematta. Summa summarum, paska loppuratkaisu sekä sarjassa että kirjoissa. En siis vieläkään ole lukenut niitä kolmea vikaa kirjaa, vaikka ennen kyttäsin ilmestymispäiviä hulluna ja mulla on niitä kolmea edeltävät 10 kirjaa kovakantisina hyllyssä... Niin pahasti meni herne nekkuun.
Mua taas ei oikeestaan paljonkaan harmittanut sarjan loppu, koska viimesissä kirjoissa tapahtuu paljon just sellasta, että oli lopulta ihan arvattavissa. Sitä paitsi Eric on niissä parissa viimesessä kirjassa niin mulkku, että Billkin oli lopussa ollu parempi vaihtoehto kuin se.
Kun sain Kenyonit kahlattua, alotin alusta mun toisen suosikkisarjan, nimittäin Janet Evanovichin Stephanie Plumin. Siinä ei nypi ku yksi asia. Yrittäis nyt päättää kumman miehen kanssa aikoo olla.
Lukeminen on ollut kovin hitaanlaista viime aikoina. Tällä hetkellä kesken Carlos Ruiz Zafónin Marina. Samaisen kirjailijan Tuulen varjo oli muutama vuosi sitten hitti, ja hyvähän se olikin, kirjafriikin unelma.
Varsinaisesti tulin kuitenkin mainitsemaan pari vuotta sitten lukemastani kirjasta Neuromaani, jonka tekijä on Jaakko Yli-Juonikas. Se, mitä siitä olisi sanottavaa, on sanottu jo paremmin täällä: Tutkain.fi | Jaakko Yli-Juonikkaan ylijuonikas neu romaani Neuromaani. Kyseessä ei oikeastaan ole romaani vaan Turun yliopiston tutkimukseksi naamioitu aivopeli. Kirjaan oli ystävällisesti laitettu kaksi sidottua "kirjanmerkkiä" ja niitä totta totisesti tarvittiinkin. En osaa sanoa, mistä kirja "kertoi", mutta tykkäsin kylläkin. Varmasti herättää täysin vastakkaisiakin mielipiteitä.
Sitä olen kyllä miettinyt, voiko kaverin nimi oikeasti olla Yli-Juonikas
Ikoninen dekkarikirjailija Ruth Rendell on kuollut. Rouva oli kuollessaan 85-vuotias.
Tätä pitää hieman hehkuttaa täällä, kun tämän foorumin käyttäjät tunnetusti arvostavat naiskauneutta.
Joyce Carol Oatesin Blondi on fiktiivinen teos Marilyn Monroesta. Luin sen juuri toiseen kertaan ja pidin kovasti edelleen. En ole Marilyn-asiantuntija, mutta oletan/tiedän, että monet kirjassa kuvatut yksityiskohdat olivat totta oikeassakin elämässä. Tämä on hengästyttävä, kaunis ja traaginen kuvaus, joka tulee iholle. Eräänlainen kujanjuoksu, jonka toivoisi päättyvän hyvin mutta tietää, että niin ei tule käymään.
Pistän tuon korvan taakse, kuulostaa kiintoisalta ja voisin lukea
Viimeaikoina on tullu luettua Kyösti Pietiläisen kirjoja. Kaveri oli 28 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa ja se on kirjottanu siitä muistelmia. Viimeisimpinä on nyt luettu Legioonalais Petersin varhaiset merimiesvuodet, kirja oli oikein viihdyttävää luettavaa, kuusi vuotta kierretty mailman meriä ja satamien naisia ja baareja. Tappeluiltakaan ei vältytty! Sen jälkeen Miten Pietiläisestä tehtiin Peters 120 päivää legioonalaiseksi. Kertoo legioonan alokasajasta ja ei ole varmaan ollut lusmujen paikka tuo 70-luvun alussa. Pitkiä marsseja, ranskan kielen opettelua kylkiin potkimalla ja punnertamalla satoja ja taas satoja kertoja. Hyvä kirja tämäkin.
Pitää silti sanoa että en ota kirjaimellisesti kaikkea kirjoissa kerrottua, on niin uskomatonta kerrontaa välillä että ei kaikki voi olla totta. Mutta olen saanut ajan kulumaan ja se riittää
Harry Lehtosen kirja Dien Bien Phun taistelusta. Kaveri oli 50-luvulla värväytynyt legioonaan ja joutui Indokiinaan sotimaan Vietkong joukkoja vastaan. Tämä on karua luettavaa. Voin suositella, vaikka välillä vähän pitkäveteistä tarinaa on ja välillä taas kuolemaa kokoajan mutta siitä huolimatta erittäin hyvä kirja "hiukan" erilaisesta elämästä.
Tällä hetkellä on Neil Peartin kirja Ghost Rider menossa. Tämän Rush-yhtyeen rumpalilegendan selviytymistarina tyttärensä kuolemasta auto-onnettomuudessa ja vuoden sisään vaimon kuolema syövästä. Mies oli aika maassa ja lähti ajamaan moottoripyörällään ympäri Amerikkaa, etsimään elämänhalua ja yrittämään selvitä surusta. Tähän mennessä kirja on ollut.. Hmm.. Hiukan tylsähkö. Kaveri kertoo paljon maisemista, eläimistä joita on nähnyt matkallaan, hotelleista ja ruoka-annoksista, paikkojen historiasta missä ikinä onkaan käymässä. Mutta mitä voi olettaa kun elämässä ei muuta sisältöä ole? Ei ehkä tule luettua uudestaan tätä kirjaa ihan hetkeen kunhan saan luettua tämän loppuun.
Mielenkiintoisia kirjoja, voisin itse lukea nuo tässä kesällä höyrytellessäViimeaikoina on tullu luettua Kyösti Pietiläisen kirjoja. Kaveri oli 28 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa ja se on kirjottanu siitä muistelmia. Viimeisimpinä on nyt luettu Legioonalais Petersin varhaiset merimiesvuodet, kirja oli oikein viihdyttävää luettavaa, kuusi vuotta kierretty mailman meriä ja satamien naisia ja baareja. Tappeluiltakaan ei vältytty! Sen jälkeen Miten Pietiläisestä tehtiin Peters 120 päivää legioonalaiseksi. Kertoo legioonan alokasajasta ja ei ole varmaan ollut lusmujen paikka tuo 70-luvun alussa. Pitkiä marsseja, ranskan kielen opettelua kylkiin potkimalla ja punnertamalla satoja ja taas satoja kertoja. Hyvä kirja tämäkin.
Pitää silti sanoa että en ota kirjaimellisesti kaikkea kirjoissa kerrottua, on niin uskomatonta kerrontaa välillä että ei kaikki voi olla totta. Mutta olen saanut ajan kulumaan ja se riittää
Harry Lehtosen kirja Dien Bien Phun taistelusta. Kaveri oli 50-luvulla värväytynyt legioonaan ja joutui Indokiinaan sotimaan Vietkong joukkoja vastaan. Tämä on karua luettavaa. Voin suositella, vaikka välillä vähän pitkäveteistä tarinaa on ja välillä taas kuolemaa kokoajan mutta siitä huolimatta erittäin hyvä kirja "hiukan" erilaisesta elämästä.
Tällä hetkellä on Neil Peartin kirja Ghost Rider menossa. Tämän Rush-yhtyeen rumpalilegendan selviytymistarina tyttärensä kuolemasta auto-onnettomuudessa ja vuoden sisään vaimon kuolema syövästä. Mies oli aika maassa ja lähti ajamaan moottoripyörällään ympäri Amerikkaa, etsimään elämänhalua ja yrittämään selvitä surusta. Tähän mennessä kirja on ollut.. Hmm.. Hiukan tylsähkö. Kaveri kertoo paljon maisemista, eläimistä joita on nähnyt matkallaan, hotelleista ja ruoka-annoksista, paikkojen historiasta missä ikinä onkaan käymässä. Mutta mitä voi olettaa kun elämässä ei muuta sisältöä ole? Ei ehkä tule luettua uudestaan tätä kirjaa ihan hetkeen kunhan saan luettua tämän loppuun.
Suosittelen myös Per Andersonin elämänkertaa. Tarina suomalaisesta palkkasoturista jolla kaikki ei ihan aina mene niinkuin elokuvissa. Petri Sarjanen muistaakseni kirjoittanut.
Jeps, pitää tehdä retki kirjastoon, en edes tiennyt tuollaisia kirjoja olevan.
Jos haluatte hyviä life-storeja jotka kuitenkin keskittyvät enimmäkseen sota-aikaan niin voin suositella Erich Hartmann ja Lauri Törni,syntynyt sotilaaksi.
Vieläkin on Mao kesken, paksu kirja ja pientä tekstiä, mielenkiintoinen on kyllä.Eipä ole tullut aikoihin luettua mitään, en tiedä miksi
Yleinen keskustelu
Lainaa
