Ensimmäinen kosketus höyrymaailmaan tuli silloin, kun vielä sai melko vapaasti niitä kuulakärkikynän kokoisia ja näköisiä pikkuvehkeitä. Jotain Paul Saarin perusmakua tyypittelin, mutta en saanut kunnolla koppia koko hommasta. Tupakointitaustaa minulla ei ole. Mitä nyt piippua polttelin harvakseltaan harrastusmielessä. Nuuskaa käytin aktiivisesti parisenkymmentä vuotta.
Hammaslekurissa kävin säännöllisesti. Palikat ja ikenet oli kaiken höykytyksen jäljiltä ihmeen hyvässä kunnossa.
Terveyspuoli ei huolettanut vaan se ihan helvetillinen riippuvuus. 4mg nikotiinipurkkaa saatoin vetää melkein levyllisen duunipäivän aikana. Ei auttanut. Sain palkinnoksi vain helvetillisen närästyksen ja vatsaongelmat.
Menin viime keväänä nöösipoikana höyrykauppaan ja ajattelin ottaa uuden yrityksen, kerran laitteetkin oli päivittyneet sitten viime näkemän. Pari erilaista tikkua ostin ja siihen päälle hardcore nesteet. Nuuska jäi.
Ei mennyt kauaa, kun ostin jo ensimmäisen modin ja aloin perehtymään vähän enemmän. Tekniikasta olen ollut aina kiinnostunut, vaikken ymmärrä siitä paljoakaan. Tulin siihen tulokseen, että laiteharrastus ja välineurheilu jo itsessään vie riippuvuutta pois ja ajatuksia muualle. Oli riippuvuuden aiheuttaja sitten Ettan, Odens tai punainen mallu.
