Tai no joillekin ihmisille voi sopiaLainaus:
Alkuperäinen postaaja MR-MIKA
Edit-vastasinpa sitten vahingossa omaan viestiini
Tai no joillekin ihmisille voi sopiaLainaus:
Alkuperäinen postaaja MR-MIKA
Edit-vastasinpa sitten vahingossa omaan viestiini
Mulle määrättiin ketipinoria joskus unettomuuteen, hetkeksi auttoi. Sitten kun ei auttanut, niin enpä enää syönyt, aikamoisia myrkkyjä nämä ovat.
Nykyään mulla mielialalääkityksenä aurorix, ei tunnu toimivan. Parin päivän päästä uutta aikaa psykalle, katotaas mitä seuraavaksi tarjotaan..
Itsellä on ollut masennus ja PTSD tyyppiset oireet peruskoulusta lähtien, jossa tuli oltua koulukiusaamisen kohteena. Monta vuotta lagattii himas - itseasiassa 6 vuotta ja ihmeteltii ku jaksaminen jatkokoulutusten ym. kanssa vain yksinkertaisesti loppui. Noh, elefantin selän katkas sitten faijan kuolema juurikin samoisena vuonna (06). Ei sillai oltu hirveen läheisissä väleissä, vaikka iha kelpo faija olikin. Holismi ja asumusero (300km) teki vain kanssakäymisen harvaksi. Kävi jokusen kerran aina keskisuomessa yksin, mutta lääkitykset ja holi varmisti, että faija oli iha pihal. Pelattii usein korttia ja muksu kyl havaitsee vähemmästäkin, että kaikki ei oo kunnos, kun kesken pelin faija näyttää kaikki korttinsa ja kysyy "mikä kortti tämä on?" Seuraavana aamuna lähdettiinkin sitten takas pk-seudulle junalla. Faija juoksee junanvierustaa silmät kosteina ja vilkuttaa - jo paskas kunnos vaikka pelannut koko elämänsä tennistä, hiihtanyt. etc.
Kivuliaita muistoja.
Eniveis sitten 2006 tuli eräällä toisella foorumilla avauduttua aiheesta. Mä oon aina ollut semisti kiinnostunut psykologiasta ja masennus ilmiönä ollut mielenkiintoinen. Siihen paljon tutustuneena en kuitenkaan osannut pitää itseäni kyseisen vaivan vaivaamana. Kävelen siis junanradan vierustaa ja kelaan kuinka helppoa se olis tai peruskoulun aikaan meinaan vetää lasillisen jotai pääkallollista ikkunanpesunestettä - eeeii, eihän mulla masennusta ole! Tohon syynä varmaan alhainen itsetunto, eikä arvosta itseään tarpeeksi, jotta osais auttaa itseää tms. Asia joka ei vielä, eikä varmaan koskaan tuu korjaantuu. Foorumilla sitten sanoivat, että "hop hop hae apua" ja nyt tässä on käyty terapiat (06-10) ja bentsot läpi. Hyvä tauko oli kaikista mömmöistä tos tovin, mutta sitten viimevuonna ei tarvinnut kuin muutaman vastoikäymisen ja oltii melkei nollapistees, noh onneksi osas reagoida nopeasti ja pääs kallonkutistajalle nopeasti höpöttelee. Venlafaksiinit naamarii ja tässä sitä ollaan.
Tossa stoori tosi lyhyesti.
(vähän muuta: e-sigeistä kiinnostuin kun pari samoista nenävaivoista olivat saaneet apunsa näistä ja maistettuani pidin kyllä [mausta] muutenkin ja makeat jääneet pois mukavasti. Kahta en vaihda, nenäkannu ja höyry. 0nic user täällä siis. Tää kysymys on jossainmäärin typerä ja tiedän sen, mutta te joilla on kokemusta näistä mielenmyrskyistä, niin onko teistä nikotiinista apua masennuksen, ahdistuksen ym. hallinnassa? On tässä jo bentsoi vedelty ja nyttenkin näitä venlafaksiinei joiden takia taas vuodessa tullut 15kg lisää -10kg kiitos esigejen, joten myrkytöntä elämää täs nyt tuskin voi kauheesti liputtaa.)
I feel your pain.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja pzjk
Ei siitä sen enempää.
Uskoisin että on, niksahan antaa rentouttavaa fiilistä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja pzjk
Kaippa sitä vois tännekkin kirjoitella ku muutkin :unsure:
Ittellä diagnoosina F20.9 eli määrittämätön skitsofrenia. Lekurit aikanaa ei saanu tuota tautiluokitusta tarkennettua ku on pikkuisen kaikista skitson osa-alueista jotain... Kuulee pään sisällä ääniä ja välillä näkee halluja (kuolleita sukulaisia joiden kanssa juttelen, välillä). Sairaala jaksoja kolme, ekä oli 2 viikkoa ja toinen oli sitten 9 viikkoa ja viimeinen 4 viikkoa. Tosta 9 viikon jaksosta ei ole ekalta 3:lta viikolta oikein muistikuvia ku lääkitys oli niin iso että zombie olo oli. Viimeinen sairaalajakso oli itsari yrityksen jälkeen. Ton skitson kanssa siis oli syvä masennus ja ahdistuneisuus mukana. Kaikenlaisia lääkkeitä kokeiltu laidasta laitaan ja Toi Seroquel Prolong 400mg toimii parhaiten tällä hetkellä. Ketipinoria 50mg unentasaamiseen.
Kaikista pahintahan tässä sairaudessa oli se että hyväksyy ittensä semmoisena kun on ja oppii elämään sen kanssa. Onneksi on ymmärtävä vaimo joka auttaa. Ja aina oon kertonu omaa stoorii ihmisille jotka on kysyny. En häpee tuota sairautta, se on yksi minua.
Saa multa kysyy jos haluaa, niin kerron parhaani mukaan.
Aina tulee vähän outo olo kun tykkää negatiivispainotteisesta viestistä, mutta se oli lähinnä tarkoitettu tuolle sun jaksamiselle.
täälä menee deprakine ja risperidon kaksuuntaseen mielihäröön ja conserta add:hen.
mulla kyllä auttaa kaikki, huomaa heti sekoilun määräs jos parina päivänä unohtaa jonku tabun nielasta :laugh:
tai ei ite huomaa heti mut vaimo kommentoi pasila tyyliin "LÄÄKKEET":lol:
Sama. Rohkeasti kirjoitettu ja sanottu suoraan. Arvostan.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Mie syön Lamictalia aamuin illoin neurologisiin vaivoihin, jännä huomata että se on myös mielialalääke. Ilmanko ei oo vuosiin enää masentunut isoistakaan jutuista niin pahasti, kun ennen tuon lääkityksen aloitusta.
Mulla on Clonatsepamia samoihin vaivoihin ja vitutuskäyrä on kyl välillä suhteellisen korkeella :DLainaus:
Alkuperäinen postaaja maaco
eräs lyhyt sairaskertomus, eli mulla kävi jotenki näin.... muistaakseni......
lääkäri historiani ei ole kauheen pitkä, eikä tarkkaa tietoo ole koska kaikki on alkanu mutta,
noin 3vuotta sitten hakeuduin yksityis lääkärille oletetun masennuksen vuoksi.
kahdenkymmenen minuutin tutkimisen jälkeen täti totes et selvästi oot masentunu, viikko sairaslomaa ja pillereitä purkki ni oot taas ookoo.
pilleriä siinä sitte popsin (tais olla jotain ssri tyyppisiä vaimitänenyolikaa) ja tuntu että olo alkaa paranee.
puolisen vuotta taisin syödä ja ku resepti loppu ni loppu syöminenki.
pitkään meni hyvin ehkä joku 8kk sitte alko taas oireet.
menin taas lääkäriin,tuli uudet mömmöt jne.. ne teki sitte meikäläisestä jo yli tehokkaan ja poltin itteni loppuun nopeesti noin 3h yö unia riitti vallan mainiosti tai siis ei ollu aikaa nukkua enempää ku oli mukamas niin paljo tekemistä.
noin puolitoista vuotta sitte jätin yhtenä aamuna menemättä töihin ku olin vaan niin loppu.
sitte emäntä pakotti päivystykseen ja sieltä lykättiin heti lähete kiirellisenä mielenterveyskeskukseen ja käsketiin huilata.
samalla viikolla taisin sinne päästä ja alettiin hoitaa kakssuuntasta.
nyt on sitte päädytty kaks suuntaseen mielihäröön ja lisäksi add.
voisin väittää että ei oo elämä paremmalta koskaan tuntunu kuin nyt ku on lääkitys (todennäköisesti) kohdillaan, hermoheikkous on muisto vaan, vaimon kans ei tarvi koko aikaa riidellä ja lasten kans jaksaa mielellään harrastaa.
Olin ennen melko epäileväinen näitten "päävika" juttujen kans ja ajatuksena oli aina se "ite aiheutettua", mutta nyt kun se on osunu omalle kohdalle niin ymmärrän!
jos kaikki jatkuu kuin nyt niin toivon pääseväni työelämään taas tammikuussa 2015 :thumbsup:
ja lopuksi: jos tuntee tarvitsevansa apua niin todellaki kannattaa sinne lääkäriin mennä!! helpottaa muuten kummasti jos pyytää jotain muuta (esim vaimo/mies tai ystävä) varaamaan sen ensimmäisen ajan sinne lekuriin..
en tie saako tosta ny mitään selkoo taas mutta tulipa sanottua :) ja jotain jäi varmaan sanomattakin..
hyvää ja iloista syksyä!!:esmoke:
Itsellä diagnosoitu pitkäaikainen masennus, vaikea paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Paniikkia puskee pintaan, jos tarvii johonkin kotoa lähteä. Yksin ulos lähteminen (about pidemmälle kuin 200m säteellä kotoa) on silkka mahdottomuus ilman kunnon paniikkikohtausta. Kaupoilla käynti onkin lähteisten reissuun lähtemisen ja kuskailujen varassa. Jos mulla ei olis näitä kahta koiraa, todennäköisesti en poistuisi ulos senkään vertaa, että pyörisin tässä lähimaastossa koirineni.
Paniikkihäiriöintiä on kestänyt reilu 10 vuotta ja paheni tuossa 6 vuotta takasin, kun muutin isän nurkkiin asumaan valmistuttuani koulusta ja eikä löytynyt heti kämppää. Koko paska paheni ja jumiuduin isäukon nurkkiin kyhjöttämään, kunnes nyt sitten löyty tästä ihan läheltä kämppä ja syyskuusta lähtien taas tullut opeteltua itsenäistä elämää. Välillä tuntuu, että paniikki puskee täällä yksin ollessa, kun on tottunut, että joku on kotona tai naapurissa kotosalla.
Ärsyttää olla näin läheisriippuvainen, mutta kun noh, päänuppi on sitä mieltä etten mä välillä osaa käsitellä näitä ahdistuksia ja paniikkeja.
Lääkityksenä löytyy Cipralex 20mg aamulla, Lyrica 175mg aamulla ja illalla sekä Ketipinor 200mg illalla. Ja tarvittaessa Opamox 15mg 1-3 kertaa päivässä.
Täällä toinen paniikkihäiriöinen, itse pystyn onneksi elämään normaalia elämää mutta alkoholia en voi juoda. Lääkityksenä Cipralex 15mg ja Opamox15mg.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Saiccu
Jatketaanpa täällä masistelua.
Masennus mulla todettiin reilu puolisen toista vuotta sitten virallisesti. Sitä ennen hain apua ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten ja sain lähinnä olankohautuksen, kuinka se oli normaalia nuoruuden kipuilua. Voi olla, mitä nyt viiltelin siihen aikaan rankasti ja ranteet on vieläkin arvilla. Muutama vuosi meni ihan ok, kunnes eka lapsi syntyi. Sen jälkeen meninkin pari vuotta täysin sumussa. Toinen lapsi syntyi melkein heti perään ja vain syvensi sumua. Sumun väistyttyä elämä on ollut vuoristorataa, joskus mennyt todella hyvin ja sitten taas on ollut kausia, jolloin en oo jaksanut edes nousta sängystä. Parikin koulua jäänyt sen takia kesken, kun ei ole ollut energiaa.
Mun mies mut sai lopulta lääkäriin. Olin siinä pisteessä, etten tiennyt jaksanko enää elää. Pääsin terapiaan ja sain masislääkkeet. Masislääkkeet lopetin, kun kuulin olevani raskaana. Terapialla olo onkin parantunut ja vuoden verran meni ihan jees. Sitten tuli takapakkia, kun jouduin synnytyksen jälkeen viikoksi sairaalaan. Siitä kärsi koko perhe. Lapsilla, joilla meni jo sitä ennen vähän niin ja näin koulussa, alkoi koulu mennä päin helvettiä. Poika pääsi nopeesti psykan polille edellisen diagnoosin perusteella ja sai ADHD-lääkkeet. Tyttären kanssa olikin sitten hankalampaa. Lähete oli sisällä puolisen vuotta ennen kuin tutkimukset aloitettiin. Tytöllekin tarjottiin ensin ADHD-lääkitystä, josta kieltäydyimme. Hyvä niin, lopullisessa diagnoosissa ei puhuttu sanaakaan ADHD:sta. Nyt, kun muksujen asiat alkaa olla järjestyksessä, tuntuu että voimat on käytetty. Energiaa ei enää ole. Sängystä nouseminen vaatii jo liikaa voimia. Pakko se on kai taas mietittävä lääkitystä, että selviää tästä sumusta edes vähän oikeeseen suuntaan.
Tsemppiä meikkupeikolle ja muillekin ahdistuneille. Valitettavan tuttua juttua. No, meillä suomalaisillahan on nykyään masennus ja ahdistus kansantautina. Voisi siten jopa luulla, että niitä voitaisiin hoitaa muutenkin kuin omalla isolla rahalla ja/tai hirveällä tappelulla juuri siinä vaiheessa, kun sitä tappelua ei jaksaisi käydä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja meikkupeikko
Kiinnostava aihe.
Omass tapauksessa todettiin vakava masennus, AD/HD Bipoläärinen oireyhtymä, kun kävin lekurilla valvottuani pitkälle yli 48 tuntia putkeen.
Huomaan pikkasen oireilua tän sähkösavu jutun tiimoilta. Tuuppaan innostua aivan mielettömän kovaa kaikkeen mikä sillä hetkellä on kiinnostavaa. Silloin jää kaikki muu taka-alalle. Duuni, perhe laskut sun muut.
Tähän tuli hieman jarrua lääkityksen kautta (Lamictal ja Ketipinor) jonka kautta on ollut hieman tasaisempi olo.
Kyseiset lääkkeet ovat kuitenkin hinnakaita, josta syystä olen ollut melkein kuukauden ilman, mikä on typerä veto, mutta olosuhteiden pakottama.
Tiedä siitä sitten, mutta suhteellisen hyvin on mennyt. Kuitenkin lohduttavaa lukea muiden ongelmista, eipä ainakaan ole yksin. :)
Jos ei ole rahaa lääkkeisiin niin hae toimeentulotukea. Ei niitä pidä jättää syömättä sen takia ettei ole rahaa...
Paniikki lääkityksen aloitin just kuukaus sitten uudellee ... Elämän tilanne heitti taas Kohtaukset niin pahaksi että pakko oli taas yrittää lääkityksellä ..Venlaa en ole aikaisemmin kokeillut muut on kyllä aikoinaan kokeiltu :thumbdn:
Rivat/propraalit kyllä tehokkaita niitä ollut kaapissa (taskussa) jo pitkään ei vain viitsi jatkuvasti Betsoja syödä !!
Paniikki ollut jo yli 20 vuotta :sleep:
Juu, ei kannata jättää väliin, mutta olen "epäonnistuneena" yrittäjänä tukien ulkopuolella, eli rahat pitää repiä ties mistä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Mutta. Aika vahvasti sellanen fiilis et ust nämä kaksi asiaa, raha, ja mieliala on aika saakelin kovaa kiinni, ja riippuvaisia toisistaan...
Totta. Ite oon ollut työttömänä ennen nuorimman muksun syntymää pidemmän aikaa ja kun vielä toi parempi puoliskokin sattuu olemaan yleensä talvet vailla duunia, niin laskee kyllä mielialaa aina miettiä, syödäänkö tässä kuussa vai maksetaanko sähkölasku. Ja vaikka sitä toimeentulotukeakin voi hakea, ni ei se sadasosasekunnissa tilillä ole, vaan niissäkin päätöksissä kestää ja se odottelu vasta pirullista onkin.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja skranglet
On se niin mukavaa, että saa odottaa kuukauden verran, että pääsee lekurille. Psyka käski hakea unilääkkeet, kun en oo taas pariin viikkoon nukkunu kunnolla. Varasin saman tien ajan ja sainkin sen kuukauden päähän. Kai tässä kuukausi yritetään sitten nukkua ilman. Ottaa aivoon, ettei terveyskeskuspsykologilla oo valtuuksia kirjottaa reseptiä.
Miten tuo voi olla mahdollista? Kyllä mä olen kaikki lääkkeet saanut aina omalta lääkäriltä, jos on ollut tosiaan tarve. Pitäiskö sun huomenna soittaa uudestaan ja sanoa että sait ajan vasta kuukauden päähän, et voi niin kauaa odottaa.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja meikkupeikko
Omalta lääkäriltä hyvinkin, sillä vaan ei sattunu olemaan aikoja kuin vasta kuukauden päähän. Päivystävälle pääsis ehkä nopeemmin, mutta ei kuulemma oo kiireellistä saada unilääkkeitä, niin joudun sit oottamaan tota omalääkärin aikaa. Sano se kyllä, et laittaa mut jonoon, et jos omalääkärille tässä sitä ennen tulee peruutuksia, ni voin ehkä kenties mahdollisesti päästä jo aiemmin.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Kävin eilen sekä lääkärillä että psykologilla. Lääkäriltä sain unilääkereseptin, jei! Lisäks kirjotti melatoniinia, että jos vaikka auttais saamaan paremman unen. Tää oli eri lääkäri kuin viimeks, niin haluaa kuulemma otattaa kilpparikokeet ensin ennenkuin rupeaa hoitamaan masennusta.
Psykologilta sainkin sitten ADD-testin ja ohjeen täyttää sen. Sanoi, että masennus voisi hyvinkin johtua siitä, että mulla onkin hoitamaton ADD. Tein testin ja melkosen korkean tuloksen sain. Seuraavaks sitten ootellaan aikaa neuropsykologille, joka varsinaisen diagnoosin tekee. Selittäis kyllä aika paljon, jos ADD sattuis löytymään.
Mäkin saan ADD-testistä aika korkean tuloksen, mutta eipä ole tullut mieleenikään että masennus voisi siitä johtua. Ei sitä ole kyllä yksikään lääkäri ikinä ottanut puheeksi.
Mulle taas psykologi sanoi, että koska ADD- ja ADHD-ihminen yleensä kokee jatkuvaa huonommuuden tunnetta (koska ei osaa pitää asioitaan järjestyksessä, myöhästelee, päästelee suustaan sammakoita jne.), niin masentuu helposti. Samoin koska tarvitsee jatkuvia virikkeitä eikä niitä saa, saattaa masentua. Miksi sulle ei sitä ole sanottu, en osaa sanoa. Mun mielestä siitä juttelin jo neuropsykologin kanssa pari vuotta sitten, kun poika sai ADHD-diagnoosinsa päälle vielä masisdiagnoosin, että on hyvinkin tavallista. Vilkasin tossa pikasesti Käypähoitoa ja siellä näyttää seisovan, että 16-26 %:lla ADHD-lapsista on masennus ja nuorista jopa puolella. Löytyy tuolta:Lainaus:
Alkuperäinen postaaja ktdd
Suositus - Käypä hoito
Voisi siis olettaa, että olis aikuisillakin ihan normaalia. Ja mietityttää, että jos mulla tosiaan on ADD, jota on hoidettu kohta pari vuotta masennuksena, niin kuinkahan yleistä se sitten on? Silloin tuskin ainakaan masislääkkeet auttaa.
Mitäs unilääkettä tohtori kirjotti? Melatoniini ei auttanut itellä yhtään ni lykkäsivät Imovanea. On se tyhjää parempi muttei sillä tajua pois saa.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja meikkupeikko
Melatoniini vaikuttaa vähemmän kuin lumen (ei sen keltasen) syönti. :<
Imovanea mulla oli viimeks, mutta koska aamusinkin oli edelleen niin kuuppa jumissa, niin pyysin toista. Stilnoctia sain tällä kertaa. Kumma juttu, saman tien kun sain haettua ton, niin sain unta ihan normisti. Kai stressi nukkumisesta helpotti sen verran, että uni tuli itsestäänkin. Ipana vaan tekee hampaita, joten vaikka unta saa, niin yöunet jää aika vähiin, kun nuorin heräilee vähän väliä.
Melatoniinia en edes hakenu. En oikein usko sen tehoon.
Mulla kyllä parhaaksi unilääkkeeksi on osoittautunut juuri toi melatoniini. Ja olen oikeasti kokeillut varmaankin jokaisen mahdollisen unilääkkeen. Nykyään menee 6mg melaa ja 100mg ketipinoori, sen sain jo kerran tiputettua 25mg, mut sitten lopetin röökin ja oli pakko nostaa takasin sataan se. Haluan eroon siitä ainakin siksi että se on ainut lääke minkä paketissa lukee mielenterveyslääke.. Ja ne on jo nähty. Olen tapellut koko elämäni ajan masennusten/ahdistuksien kanssa. Oon käyttänyt varmaan jokaista masennuslääkettäkin ja mistään ei ollut apua. Just noi SSRI- lääkkeet imo tappaa vaan tunteet ja tekee elämästä sellasta tasapaksua paskaa missä ei tunne iloa eikä surua mistään. Muistan kun lopetin varmaan +10 vuotta jatkuneen efexorin käytön ja pystyin ensimmäistä kertaa itkemään. Se oli aika hienoa.. Se vasta auttoi masennuksiin kun oikeasti lopetti kaikki lääkkeet. Nyt on mennyt jo kaksi vuotta ilman mitään muuta kuin just toi ketipinoori ja ei ole enää masennusta ollut. Bentsot on oikeestaan ainoita mitkä oikeesti auttaa masennukseen/ahdistukseen, mutta nekin vaan auttaa jonkun aikaa ja sitten on masentunut/ahdistunut ja bentsokoukussa. Ja se on oikeasti ihan hirveää. Söin varmaan kymmenen vuotta bentsoja, parhaimmillaan tai siis pahimmillaan meni 8mg xanoria päivässä ja niiden lopetus oli jotain ihan uskomattoman vaikeaa. Bentsoja en suosittele kyllä kenellekkään.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja meikkupeikko
Tutkimuksen mukaan melatoniini lyhentää nukahtamisaikaa unettomuushoitona 8 minuuttia. Kun ei pysty nukkumaan koko yönä kunnolla, niin mitä se 8 minuuttia siinä on? Hienoa, että sulle auttaa, mutta ite olen vähän skeptinen. Jos noi uniongelmat taas pahenee, niin voihan sitäkin kokeilla, mut nyt näyttää taas aurinko paistavan risukasaan ja viime yönä sain nukuttua jopa 7 tuntia. Pätkissä toki, mutta kuitenkin.
Joillakin melatoniini toimii tosi hyvin ja joillakin ei. Ite otan sitä satunnaisesti ja nukahdan 20min sen ottamisesta (5mg).
Tilailen noita iherbistä vaikka se kai laitonta onkin, mut hinta on sen 100x halvempi ku Suomessa ja aina tullu läpi nii mikä ettei :).
Mulla melatoniini toimii älyttömän hyvin, ensimmäistä kertaa kokeilin nukahtamisongelmiin kun se tuli reseptivapaaksi ja siitä lähtien käyttänyt epäsäännöllisen säännöllisesti. Nykyään taju lähtee noin kymmenessä minuutissa ja nukun heräilemättä aamuun saakka. Unetkin tuntuu eläväisemmiltä ja ne muistaa paremmin. Annoksena olen käyttänyt sitä 1mg, jos otan vähänkin enemmän niin heräilen pitkin yötä ja eikä nukkumisesta tule mitään. Suosittelen kokeilemaan jos uniongelmat vaivaa, eihän siinä oikeasti menetä kuin purkin hinnan. Sit jos se futaa yhtä hyvin kuin mulla, niin mahtava juttu. Varmasti vähemmän haitallinen vaihtoehto kuin esim. bentsot. [emoji4]
Mulla menee iltasin 200mg Ketipinoria ja 7,5mg Imovanea ja hyvin tulee uni. Ei onneks ainakaan vielää oo ollu tarvetta vahvempiin mömmöihin.
Mulla melatooni vaan pilas ne vähäsetki unet, just tota heräilyä jne. Ketipinoria koitin ja kyllähän sillä tipahti tunnin sisään mut kerta riitti jo siihen et ilman sitä ei saanu nukuttua ja esim päiväunet oli silkka mahdottomuus. Muutenki nukku sen 5-6h eikä todellakaan laadukasta unta. Alotin treenaamaan ja ratkasin pari isoa stressitekijää oon sen jälkeen nukkunu kyl kiitettävän hyvin. Uniongelmat on kyl sellasta helvettiä et itsellä hajoo pää kyl hyvin nopeasti. Suosittelen oikeesti tota liikuntaa vaikka ihan kävelylenkit iltasella. Tsemppiä kaikille unettomille! :)
Mulla on kokemusta melatoniinista. Nuo reseptittä saatavat on vain 1mg, mutta kyllä nekin hiukan nopeuttavat unen saantia. Mutta mulla on reseptillä saatavia 3mg melatoniinitabletteja, ja niitä saa ottaa maksimissaan 2 koska 6mg jälkeen periaatteessa melatoniinin teho ei enää kasva. Tuo 6mg on tehokas, tosin oon ottanut joskus kolmekkin eli 9mg, silloin nukahtaa takuulla vaikka olisit ollut hereillä vasta 7 tuntia.
Melatoniinin toimivuuteen vaikuttaa tosi paljon se millaisessa valaistuksessa oleilet kun sen otat. Sillä menee puoli tuntia - tunti että se alkaa vaikuttaa (tosin 6-9mg tuntuu vaikuttavan alle puolessa tunnissa :D) Silmien kautta valo hajoittaa melatoniinin, ja sen teho heikkenee tai häipyy kokonaan jos odottelet melatoniinin vaikutusta vaikka kirkkaasti valaistussa olohuoneessa. Eli kannattaa oleskella melko hämärässä valaistuksessa kun odottelee sen vaikutusta.
Mulla ei oikein ole tuntunut olevan hyötyä tuosta melatoniinista. Tässä keväällä ostin purkin apteekista, koska uni on jostain syystä laadutonta. Viikon verran taisin kokeilla, ensin 1mg ja lopussa sitten 3 x 1mg.
Päätin taas googlettaa aihetta huvikseni ja homma lähti sivuraiteelle. Alhaiset melatoniinitasot saattavat nähtävästi nostaa riskiä sairastua diabetekseen. Toisaalta myös joka kolmannella on mutaatio, joka sitten nostaakin diabetesriskiä, jos napsii melatoniinia.
Miten ihmeessä työ pystytte toimimaan Ketipinorin oton jälkeen? Mulle määrättiin sitä rytmittämään unirytmiä, mutta ne muutamat kerrat kun olen sitä erehtynyt ottamaan, oon herätessä ollut pönttö aivan sekasin. O_o
Toisilla nuo vaikuttaa eri tavalla... joillekki ei voi ollenkaa antaa ketipinoria ja toiselle seon sama ku söis karkkia... onhan siinä se vaikutus kuitenki useemman tunnin ni ihan normaalia et alussa vielä aamulla kuuppa sekasin ennenku elimistö tottuu
Lähetetty minun SM-G901F laitteesta Tapatalkilla
Melatoniini on ihan lumelääke suurelle osalle. Toimiva vaikutus saadaan oikeastaan vain 6mg:lla ja sekin toimii huonosti ensimmäiset 2vko, sen jälkeen toimii hyvin 2vko ja sen jälkeen lakkaa toimimasta. Nukahtamislääkkeet on ihan jees 2-3 yönä, sen jälkeen on parempi pistää tauolle, koska herkästi on edessä 2-3 erittäin huonosti nukuttua yötä. Sama vika unenlaatua parantavilla lääkkeillä.
Toki tietyt psyykkiset oirehdinnat vaatii pidempää/jatkuvaa käyttöä tiettyjen lääkkeiden osalta, mutta normi kuolevaisten ei kannata totutella em. sarjan pillereihin. Ihminen nukkuu kun on väsy, paitsi kun nukkumisoirehdintaa ollut pidemmän aikaa, mikä puolestaan kertoo jostain psyykkisestä rasituksesta mikä taas ei nukahtamislääkkeillä korjaannu.
Itselläni Mirtazapin nukahtamiseen, miedolla annostuksella. (mielialalääke) Toimii itsellä kohtuullisesti, ei ole bentso, tai muutenkaan koukuttava. Ketipinor löytyy myös, mutta se on vaan satunnaisesti tarvittava. Ei väsytä, ei kyllä tee muutakaan.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Tycho
Ja psyykkisiin ongelmiin löytyy vielä venlafaxin 300mg menee päivässä, mitäpä näitä salailemaan.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Tycho