Itsekin rakentelin ja asentelin ja virittelin ja vanuttelin ja viruspuhdistin omia ja muita. Kun siirryin mäkkiin, oli ensimmäisenä ajatuksena että nyt loppui säätäminen. Ja se loppui. Siitä tulee tiettyä iloa jota voi myös fanaattisuudeksi kutsua - ja myös kädettömyyttä kun mäkit on tehty käyttöä varten, ei säätämistä. Windowsiin suhde oli enemmänkin paranoidisen pakkomielteinen kun sitä oli säätänyt ja viettänyt unettomia öitä sen päivitysten ja muun säätämisen kanssa. Windows oli kuin huono parisuhde - se sai inhoamaan itseään ja tuntemaan huonommuutta kun se heitti näytölle jotain ilmoitusta josta ei saanut selville mihin pitäisi puuttua ja mitä korjata, taas. Ja pakkomielteistä kiintymystä windowsiin aiheutti, että kun vihdoin sait jonkun korjattua toimivaksi, itselle tai jollekin muulle, omasit salatietoa joka hiveli itsetuntoa. Kun myit koneen jollekin normaalikäyttäjälle, oli hän sinun armoillasi, koska hän soitti sinulle pyytämään armoasi ja aikaasi että tulisit katsomaan konetta, koska vain sinä tiesit salaisen napinpainalluksen jolla normaalikäyttäjä pääsi taas tekemään normaaliasioitaan.
Muistan kun asensin vanhemmilleni lopuksi Ubuntut koneeseen. Alkoi kummasti helpottaa. Koneet toimivat rivakasti ja nettitiukut toimivat ja ja ja. No, tämä oli lähinnä XP aikaa se. Nyt win 7 on saanut niin paljon paikkauksia jo että toimii oikein kivasti. Rautakin alkaa olla yhteensopivaa eikä Vista-huijauksista tarvitse enää kärsiä. Siis normaalikäyttäjän. Ja normaalikäyttäjähän on se, joka ostaa koneen ja jonka ei pitäisi tarvita huolehtia muusta kuin nauttimisesta.
Toki Applen koneetkin sekoavat ja menevät rikki. Ne ovat kuluvaa rautaa ne. Mutta koska applea myydään yhteensopiviksi testattujen raudan ja käyttöjärjestelmän kanssa, tuollaisia turhia ongelmia on ollut vähemmän. Itse olen muutaman PC läppärin:n ostanut, mutta eipä niistä ole ollut oikein käyttöön. Mun macbook proossa on upesti toimiva näppis ja trackpad etten tarvitse hiiriä lisukkeiksi. Käyttömukavuus on tärkeä ja siksi myös tykkäys tuotteita kohtaan.
Tokihan pääsee säätämään, sillä onhan hackintosh. Itsekin sellaisen pistin vanhempaan penttikoneeseen ja säätämisien jälkeen toimi oikein mukavasti, vaikkakin ubuntu toimi ilman niitä säätämisiä. Eli siis halvemmalla pääsisi jos olisi pistänyt pystyyn hacintosh-pc:n. Vaan esim iMacci pöytäkoneena on niin kiva ja jos laskee työlleen hintaa kun sääti, niin säästyy näytön etsimiseltä ja muulta turhalta. Photarit ym. pyörii hyvin. Toki ihan vähän aikaa sitten (kun ostan yleensä ei-ihan uusimman mallin jos ostan) niin imäkkiin sai vaan 4gikaa muistia, eikä photarikaan ollut vielä oikein vakaa siinä. Mutta nyt saa sen tarvittavan 16gigaa ja photarin versio on viilattu kuntoon. Prossa on muistia tarpeeksi ja itselaittama SSD levy ja i7 joten tehoa riittää pitkäksi aikaa muuhunkin kun surffailuun.
Aluksi, muistan, oli hirveän vaikeata tottua siihen että kaikki toimi niin yksinkertaisesti. Ja ettei kovalevyä tarvitse olla eheyttämässä tai virusturvaa ei oikeasti tarvitse tai mitään ihmeen rekisterinsäätö clean fix pax pox ei tarvitse automaattisesti pyörittää pitämään koneetta pystyssä. Ja että koneen voi laittaa nukkumaan toimivasti. Win ajoilta minulla on tähän kovalevynehehysohjelma, on fiksaustyökalut, on virusturva.
Mutta joo. MS sitoutuneeseen ympäristöön totaalisen erilainen ajattelutapa ei sovi. Ja kaunis mäkki pc-purtiloiden keskellä jotenkin loistaa masentavasti että muutakin olisi. Ja tuohan se työtä kun on eritasoisia wintous-spesifikaatioita ja korkeakoulutuksia sen käyttöön.
No joo, ei mulla oikeasti mitään asiaa ollut. Tuli vaan mieleen.