Siitä se lähtee! Eiku apoteekkiin!Lainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
Printable View
Siitä se lähtee! Eiku apoteekkiin!Lainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
:thumbsup: Loistavaa :cheer:
Kiitoksia kaikille kannustuksesta.:hatsoff:Aina ei ole helppoa. Parempaan päin kuitenkin. :yeah:
Melkoinen yllätys. Ei särkyä ei mitään aamulla. [emoji8] tämä olo pulloon ja muistoksi kirjahyllyyn.[emoji4]
:eek: No jo oli nopee vaikutus? Toivottavasti olo jatkuu/paranee!Lainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
Lupasivat et 1-3 vrk niin eri ukko. Tottahan tuo oli.[emoji8]Lainaus:
Alkuperäinen postaaja K-57
Pitäiskö koittaa päivätirsoja.:unsure: Eipä ole saanut päivisin nukuttua, vissiin 5 vuoteen.:)
Enpä ole kanssa oppinut! Välillä harmittaa kun vaimo voi koska tahansa ottaa vartin torkut.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
Ittellä vähän sama juttu. Kateellinen olen, ku menee sänkyyn ja saa heti unen päästä kiinni.:)
Nukahtaminen mullakin vaikeaa mutta kun nukahtaa ei meinaa päästä ylös lainkaan
Itsellä vähän samaaLainaus:
Alkuperäinen postaaja höyrypää92
Menee pirun pitkää kun nukahtaa mutta nukkuu ihan suht ok
Jos ei heti nouse niin piru irti [emoji36]
Mulla tahtoo tuo alku olla vaikeeta. Nukun kohtuu hyvin sen 3-4 tuntia ja sit ylös. Nyt 2 yön yhteistulos 7 tuntia.:thinking:Nyt puski nokan tukkoon, yskää ja kuumetta.:)
Kaikkiaan huippuhyvä päivä.:yeah:
Pistetääs vielä tännekin ylös nesteiden suosituksia.:) sekoitussuhteista
https://spreadsheets.google.com/pub?...%3Boutput=html
Jassolle isot onnet tälle päivälle.[emoji8]
Hyvinhän ne meni Jasson leikkaukset. Komiat lasit vielä mukaan. Onnentoivotukset ja Halit siivittivät selkeään voittoon.:thumbup:
Mä kerroin lekurille et tasamaa & äSSä kuuluu mun kaveripiiriin niin tais tippa lirahtaa housuun kaverilta ;)
Ettei jopa Jarrutusjälkiä pikkuisen.:thinking:Lainaus:
Alkuperäinen postaaja jasso
Tarina minkä löysin on ihan samaa taistelua, mitä itse käyty läpi. Lihoamiset puuttuvat, mut paljon muuta paskaa tilalla. Pienenä Plussana Taisteluvoitto.:yeah:
Tässä nähdään, että iällä ei ole merkitystä.:thinking: Masentuneeksi vaan väittävät ja puhuvat kuvitelluista oireista.
Sain ensimmäiseni diagnoosini 21-vuotiaana kun jouduin kahden viikon rajun kuumeen ja ripuloinnin johdosta sairaalahoitoon. Koska olin silloin juuri viettämässä työharjoitteluani Lontoossa, ensimmäinen hoitomuotoni oli kommunikaatio-ongelmien takia täysin väärä. Lääkärit olivat vakuuttuneet että minuun oli iskenyt ”eksoottinen suomalainen tauti” jota aloitettiin hoitamaan vahvoilla antibiooteilla. Hoidosta huolimatta tilanne kääntyi vain pahemmaksi, kunnes lopulta palasin Suomeen ja parin muun virhediagnoosin jälkeen (mm. epäiltiin kroonista paksusuolentulehdusta) minulla todettiin Gravesin tauti.
Siitäpä alkoikin sitten raju matka joka kasvatti minua ihmisenä nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Täytyy myöntää näin jälkeenpäin, että minulla on noista ensimmäisistä sairastelun vuosista hiukan hämäriä mielikuvia voinneistani. Olin vielä sen verran nuori ja sekaisin koko tilanteesta että kesti pari vuotta ennenkuin tajusin tilanteen vakavuuden. Enimmäkseen muistan vain sen luottamuksen mikä minulla oli lääkäreihin ja siihen että he tietävät miten minut saa hoidettua kuntoon. Minut laitettiin nopeasti Thyrazol kuurille joka lopulta päättyi äkkinäiseen radiojodi-hoitoon. Hämmenyksestäni johtuen en uskaltanut vielä kyseenalaistaa hoitoani ja uskoin sokeasti lääkärien päätöksiin. Radiojodin piti parantaa tilanteeni kaikkein nopeiten ja siitä seuraava vajaatoiminnan hoito tapahtuisi – niin kuin lääkäri sen sanoi – ”helposti vain yhdellä pillerillä päivässä”. Olin kerinnyt syömään jodihoidon jälkeen Thyroxinia varmaan jo vuoden ennen kuin oikeasti tajusin mitä kehossani tapahtuu. Kaikki ikäänkuin kirkastui minulle täydellisesti juuri sillä samalla hetkellä kun kaikki pimeni. Vasta kun vajaatoimintaoireitani rupesi olemaan niin iso kasa että en voinut enää olla huomioimatta niitä ymmärsin lopultakin että jotain on vialla. Olen aina ollut perusluonteeltani hiukan ”taivaanrannan maalaaja”-tyyppiä jolla ei ikinä ole ollut minkäälaisia ajatuksia kehon toiminnallisuudesta. Siksi minulla kesti vuosia tajuta että katseen myöhässä tuleminen, paineen tunne päässä ja väsymys ei ole kehoni normaalitila. Silloin rupesin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseenalaistamaan hoitoani ja ottamaan omasta kehostani vastuuta.
Lähdin etsimään lisähoitoa joka johti yleensä siihen että lääkärit vähättelivät tuntojani. Thyroxin annostustani nostettiin ja laskettiin laboratioarvoja tuijotellen ja valitukseni olotiloistani jäivät yleensä kuuroille korville. Tilanne paheni jatkuvasti mitä ”pidemmälle” hoitoani vietiin. Vajaatoiminnan oireet vain lisääntyivät ja tulivat entistä akuutimmeiksi. Ihoni oli niin kuiva, että vuosin verta kyynärpäistä ja polvista, ennen tuuhea tukkani alkoi pahasti harventua, nukuin jatkuvasti ja herättyäni tuntui täysin samalta kuin nukkumaan mennessä – sumuiselta, hitaalta, kylmältä ja turralta. Vaikka minulla ei ole ikinä elämässäni ollut minkäänlaisia psykologisia ongelmia ryhdyin saamaan erittäin pahoja paniikkikohtauksia. Tilannetta pahensi epätietoisuus joka kumpusi oman kehonsa kontrollin täydellisestä menetyksestä. Katseeni tuli myöhässä, en pystynyt muistamaan yksinkertaisia sanoja kuten ”haarukka” tai ”lukko” – minä, joka olen aina ollut tunnettu vikkelästä suustani ja nopeasta ajatuksenjuoksustani! Kuukautisteni kierto venyi pahimmillaan 54 päivän mittaiseksi, jos liikuin en palautunut päiviin ja lihaksiani särki lähes jatkuvasti, palelin kesälläkin ja libidoni oli täysin olematon. Tuntui kun olisin vuoden sisällä vanhentunut 80 vuotta! Kun pahin alkoi tapahtua lihoin 25kg 6kk sisällä vaikka söin kuin lintu ja urheilin kuin hullu. En ole ikinä ollut eläissäni niitä tyttöjä jotka inhoavat kehoaan tai laihduttavat neuroottisesti. Olin aina ollut enemmän kuin tyytyväinen kaikkeen ja koska yleensä keksin elämässäni kaikkea muuta ajateltavaa, en ennen sairastumistani ollut edes miettinyt että kehossani olisi mitään vikaan millään lailla. Lihottuani ryhdyin ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtämään mitä jotkut naiset voivat käydä läpi kehonsa kanssa. En tuntenut itseäni vain yhtään ”omani kokoiseksi”.
Oman hoitoni vastuun ottaminen alkoi pikkuhiljaa myös manifestoitua monella muullakin tavalla kuin kilpirauhasinformaation etsimisenä. Ryhdyin ymmärtämään miten ainutlaatuinen väline kehoni minulle on kun se on suotu kuljettamaan henkeäni tässä maailmassa ja että siitä pitäisi pitää hyvää huolta. Aloitin pitämään yksityiskohtaisen tarkkaa päiväkirjaa syömisistäni ja liikunnastani jotta minulla olisi jotain todistusaineistoa lääkäreille siitä että söin ja liikuin hyvin, mutta silti vointini vain pahentui.
Lopulta kun pahin vajaatoiminta iski, liikunnasta ja hyvistä syömisistä huolimatta, en pystynyt oikein tekemään muuta kuin istumaan tietokoneella ja etsimään tietoa. Olin niin väsynyt kaikkeen. Kukaan tapaamistani endokrinologeista ei pystynyt taikka suostunut auttamaan tai edes halunnut kuunnella mahdollisuutta yhteistyöstä. Ohjeet joita heiltä sain olivat parhaimmillaankin harhaanjohtavia pahimmillaan alistavia. Minulle koitettiin määrätä masennuslääkkeitä ties kuinka monesta paikasta, mutta kieltäydyin aina – en tuntenut oloani tippaakaan masentuneeksi – vaan väsyneeksi ja fysiologisesti sairaaksi. Toinen lääkäri väitti kiven kovaan että salasyön ja minut pitäisi laittaa kontrolliryhmään jossa syömishäiriötäni tarkkailtaisiin, vaikka olin juuri osoittanut hänelle mustaa valkoisella että olin terveellisten elämäntapojen mallikansalainen. Hän halusi määrätä minulle lääkettä jotka laittaisivat minut ulostamaan kaikki syömäni rasvat ulos kehostani. Hänellä oli vielä pokkaa jopa juosta perääni antamaan lasku käynnistä, sen jälkeen kun olin kyyneleet poskillani lähtenyt hänen vastaanotoltaan pois. Lopulta oloni oli niin paha että vain itkin. Olin niin turhautunut ja eksyksissä kaiken kanssa. Halusin vielä olla oma viaton itseni jota ei maailman pahuus olisi lannistanut. Kaipasin hymyäni ja aina mukanani ollutta sitkeää ja voimakasta elämänhalua. Energiaa seikkailuun ja terveen kehoni takaisin. ”Olisi edes LÄMMIN! Niin sekin auttaisi perkele!”-muistan ajatelleeni.
Tuosta pohjasta alkoi kuitenkin ylämäkeni. Itkuisena kirjoitin kirjeen eräälle lääkärille Antioksidanttiklinikalta josta olin kuullut puhuttavan hyvää. Olin jo saanut tietoa käsiini Armourista ja halusin epätoivoisesti koittaa tätä viimeistä oljenkorttani. Olin niin epätoivoinen että sanoin kirjeessäni että jos hän ei suostu edes HARKITSEMAAN kyseistä lääkitystä olen suunnitellut jo matkaa Norjaan ostamaan niitä ja salakuljettamaan niitä takaisin Suomeen. Olin valmistautunut kysymään hänen mielipidettään heti tapaamisen alussa ja saatuani kielteisen vastauksen lähtien saman tien pois. Tiesin jo niin paljon siitä lääkkeestä, tiesin tasan tarkkaan mikä minua vaivasi. Olin TÄYSIN varma että olin oikeassa kehoni suhteen ja että intuitioni tilastani on täsmällinen. Olin kerännyt kaikki faktat taakseni ja en halunnut enää kuluttaa aikaani siihen että joku tuntematon lääkäri voisi teilata minut alas pelkällä auktoriteetillään – ei tiedollaan.
Muistan niin elävästi sen aamun kun istuin antioksidanttiklinikan käytävällä ja odotin lääkärin kutsua. En uskaltanut odottaa tapaamiseltamme paljon. Muistan tuijottaneeni seinää tyhjä ilma kasvoillani ja ajatelleeni että ”Kohta lähdetään Norjaan”. Ja sitten tapahtui ihana ihme. Lääkäri tuli minua käytävälle vastaan, hymyili, katsoi minua silmiin ja sanoi heti kättelymme yhteydessä, että ”saat pyytämäsi, ilman mitään epäilystä, nyt me hoidetaan yhdessä sinut kuntoon”. Onnen tunne oli suunnaton! Koko lääkärikäynti oli uskomaton kokemus! Hän kuunteli minua intensiivisesti ja kysyi aina välillä lisäkymyksiä. Hän ei kertaakaan teilannut omaa tietämystäni sairaudestani ja kuunteli auliisti tietopakettejani. Tuntui että jopa hänen kosketuksena oli avoin, hellävarainen ja kunnioittava.
Olen nyt 26-vuotias ja minulla on n. 3 vuotta Armour-lääkitystä takana ja voin sanoa että olen TÄYSIN parantunut. Kaikki aikaisemmin mainitsemani vajaatoiminnan oireet ovat kadonneet – jopa aivosumut ja paniikkikohtaukset. Sain myös vuodessa palautettua kehoni takaisin parempiin mittoihin kuin koskaan ennen. Laihdutin 25kg 12kk sisällä (paino lähti laskemaan normaalisti vasta vuoden Armour lääkityksen jälkeen kun olin pääsemässä annoksissani lähemmäs optimitasoani) ja vaikka olen nykyään saman painoinen kuin ennen sairauden alkua ovat mittani ja rasvaprosenttini huomattavasti pienempiä koska löytynyt intohimo voimannostoon ja kuntosaliin teki tehtävänsä. Voisin sanoa että en ole ikinä elämässäni ollut henkisesti ja fyysisesti näin hyvässä kunnossa kuin olen tätä kirjoittaessani.
Kuulun niihin ihmisiin jotka tunsivat lääkkeen vaikutuksen kehossani jo heti ensimmäisenä päivänä. Olen ollut onnekas sillä minulla ei ole ikinä ollut lisämunuaisteni kanssa mitään ongelmia. Sain hoitoni kuitenkin jo 2 vuoden Thyroxin lääkityksen jälkeen ja olin nuori joten kehoni palautui yllättävän hyvin siitä raiskauksesta minkä se oli joutunut käymään läpi. Alussa kehoani kutitti joka paikasta kun pintaverenkiertoni voimistui ja ihoni lähti uusiutumaan – joka olikin sitten lähestulkoon ”ainoa” sivuoireeni mitä lääkityksestä olen ikinä saanut. Lisäkokeissa huomattiin että ferritiinin oli hälyyttävän alhainen (tulokseni oli 8 asteikolla 6 – 160 µg/l), joka aiheutti minulle alussa parin päivän sydämentykytyksiä jokaisen noston yhteydessä. Parin kuukauden rautakuurin jälkeen, nekin ongelmat katosivat kokonaan.
Kun aloitin lääkitykseni tiesin kahdesta muusta ihmisestä koko Suomessa jotka olivat kokeilleet sitä ja epäilen että minua hoitava lääkäri oli toinen niistä jotka olivat kyseistä lääkettä antaneet potilailleen koko maassa. Se ei kuitenkaan pelottanut minua paljon – olin lukenut kattavasti tietoa ulkomaalaisilta saiteilta ja ryhdyin auliisti kirjoittamaan kokemuksiani ja keräämiäni tietojani suomeksi eri foorumeille. Näin lopulta syntyi myös tämä Armour FAQ joka on monista lääketieteellisista artikkeleista, julkaisuista ja nettisivuista koottu paketti jota käyttävät sekä lääkärit että lukuisat potilaat ympäri Suomea. Nyt tiedän jo yli kahdestakymmenestä muusta lääkäristä jotka määräävät lääkettä ja Armouria syöviä potilaita Suomessa jo yli 400. Tunnen syvää onnea tietäessäni että olen pystynyt työlläni ja tutkimusteni julkaisulla auttamaan niinkin monta muuta ihmistä. Teidän lähettämänne palaute on ollut rohkaisevaa ja vastaanotettu ilolla. Haluan kiittää kaikkia kanssapotilaitani. Olette olleet minulle ehtymätön toivon lähde ja olen aina yhtä onnellinen kuullessani että jakamani tieto ja vertaistuki on auttanut muitakin saamaan elämänsä takaisin.
Teen kilpirauhaspotilaiden tukemista mielelläni ja olen jälkeenpäin tuntenut jopa kiitollisuutta matkastani. Ei ole ikinä hienoa sairastua nuorena, tai ylipäätään ottaa vastuuta asioista jotka eivät kuuluisi sinulle. Mutta tämän kokemuksen myötä tunnen olevani rikkaampi ja voimakkaampi kuin olisin ikinä voinut kokea mahdolliseksi. Tunnen elämänvoimani sisälläni hyvin vahvasti ja tietyllä tavalla löydän lohdutusta ajatuksesta että kaikella oli tarkoituksensa jos me vain itse niin päätämme. Vaikka se on vienyt paljon pois, se on tuonut kaksinkertaisesti onnea sen tilalle. Toivoin monen potilaan näkevän sairautensa tilaisuutena kasvaa johonkin vielä suurempaan ennemmin kuin lannistavana tuomiona. Tunnen olevani ihan uudella, voimakkaammalla tavalla elossa kuin tunsin ennen sairastumistani.
Myöhemmin kävi myös ilmi että olen myös resistanssi kilpirauhashormoneille. Syön tällä hetkellä melkein kolme kertaa suurempaa annosta kuin kanssapotilaani – ilman minkäänlaisia ylitoiminnan oireita. Myös laboratorio arvoni ovat täysin viitearvojen sisällä. Olen taas yksi parista muusta potilaista suomessa joille on ikinä diagnosoitu kilpirauhashormoniresistanssi – mutta taaskaan minua ei pelota. Tämän kaiken kokemuksen myötä olen oppinut luottamaan omaan intuitiiviseen vaistooni paremmin kuin ikinä ja tunnen vilpittömästi kaiken olevan minulle mahdollista jos vain haluan sitä tarpeeksi paljon.
Jos varmuus siitä, että minua ei voida enään lannistaa vaati tämän matkan – tekisin sen uudelleen epäilemättä.
T.N, nainen, vm 1982, Helsinki
Pitäisköhän tuonne avata kokonaan uusi Ketju, Kilppari ongelmista. Vois sitä kautta joku saada onnellisesti apuja, mystisiin ongelmiin.:thinking:
Mikäs sulla tilanne? Joko hikiä pukkaa ja lääkitys toimii odotetulla tavalla?
Hiki tulee jo ja Lääkitys toimii helvetillisen hienosti. Flunssaan otin hiukan Buranaa, mutta muuten ei särkyjä juuri ollenkaan. Vatsa toimii nyt normaalisti ja kaikki ongelmat katosivat ensimmäisten lääkkeiden yhteydessä. Pikkuisen tasapainon hakemista Kortisoonin ja Liothyrninin määrissä. Välillä puskee hiukan yli ja välillä hiukan vajaata. Mutta särkylääkkeet. Viimeinen Vuosi melkein kokonaan 3 kpl 800 Buranaa+3 kpl 1g Panadol. Välillä hiukan Panacodia ja arcoxia illalla lisäksi. Nyt ei särje mikään yhtään. Pikkuisen on Taivaassa olo.:yeah: Itse uskoin siihen, kun saan oikean lääkkeen toivun joskus. Toki vielä ei ole kunto ihan Priima mutta olo ja Fiilis vituksellisen hyvä. Unen laatu parani paljon, vaikka tuohon 3-5 tuntiin jää vieläkin. Veikkanpa sen muuttuvan 2 Viikon sisällä.:yeah: Olo verrattuna siihen mitä oli Kuukausi sitten, on täysin käsittämätöntä. Nyt lihakset palautuvat ja ruoka imeytyy. :yeah:
Serkkupoika pahempi ostelemaan kuin minä.:laugh: Se ostaa enemmän, mut mä nopeammin.:thinking:Sukurasite varmaankin.
Sen verran pitää päivittää tilannetta. Taspainoilu ohi ja nyt ei ylitoimintaa ole ollut tänään yhtään.:yeah:
Kokeilinpa uutta Mansikkaista litkua väsätä ja siitähän tuli hyvää. Kermainen litkukin osui liian hyvin kohdilleen.:unsure: Joku nyt vialla, kun onnistuu liian hyvin.
Kaffekokeilu sentään meni ihan vituiks.:laugh: Mutta saahan sitä keitettyä, jos sitä haluaa.
Kokkailetko muuten vain omaksi huviksi, vai löytyykö joskus tulevaisuudessa taas sama - makutiivistesarja jonkun kaupan valikoimista?
Mahdollisesti löytyy ja jos Laki muuttuu yhtään ystävällisemmäksi, löytyy koko kauppakin.:)
Olenpa tässä tehnyt hieman kustannusarvioita yms..Kaipa sekin selviää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Piharakennukseen tilat mikä tärkeää, kun haluan pitää kustannukset pieninä.:) Velaton yritys on ainoa toimiva.
.
Se on tiedossa. Tiedättekö mistä tuo taas sama on tullut. Vastaan Perjantaina, niin saatte arvuutella. Kostan yllätyksellä.Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Twisted
Niin että mitä on palkintona? :police:
Olit aina samas paikas remppa hommis?:DLainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
Mä tiedän, eli olis epäreilua osallistua. :)
Desi nestettä. Pissaa, vissyä, kahvia, teetä, bisseä... jotain :)
Pistähän Privalla katotaan..Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Jalippo
Ylläri.:)Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Twisted
Ei ole höyryteltävää. Katso vaikka säännöt [emoji13]Lainaus:
Alkuperäinen postaaja taas sama
Paavo on sairaan nopea. :blink:
Tasamaan viestistä ei kulunut kuin 1 min, kun tuli jo noottia...
Vittu juu..:crying:
Genen kommentti kun ilmestyit taas tilaamaan jotain ?
.