Sinkkuketju

Jokaisella täytyy olla joku tai paikka jolle /johon avautua. Helpottaa kummasti. Toipuminen täysin vie kuitenkin aikaa. Toisilla jopa useita vuosia. Toipumisen ensimmäisiä merkkejä on se, että ex ei ole mielessä käynyt vuorokauteen ja tulevilla uusilla treffeillä ei ensi töikseen hauku ex:nsä pystyyn. Siinä vaiheessa kun ei sano sanakaan ex.tä, on täysin toipunut. Tuo siis pitkän ja toimivan parisuhteen jälkeen. Sinkkumarkkinoilla sitten usein vaihtuvuus on sen verran runsasta ettei kovin kannata edes kiintyä.

Itse pyrin pitämään nyt taukoa seurustelumarkkinoilta. Lakot ei ole kyllä olleet vahva puoleni koskaan.

Laitetaas tänne updatea kevään kommentin jäljiltä.. :) Eli edelleen sinkkuna eikä minkäänlaista tarvetta parisuhteeseen edelleenkään ole ilmaantunut. Pari pikku"suhdetta" tällä välillä on ollut mutta ei mitään seurusteluksi laskettavaa, itse kun en siihen vieläkään halua. Piti kokeilun nimissä ottaa lemmikiksi vähän itseä vanhempi mimmi niin nyt välillä tapaillut 45v "milffiä". Ja ahdistus tätä ns. suhdetta kohtaan alkoi juuri tällä viikolla kun kauniimpi osapuoli alkoi kyselemään koska pidän kesälomat ja varataanko matka etelään jne jne. Noh, sen taklasin sanomalla että siinä on sen verran monta muuttujaa matkassa että vielä ei lomia kannata varailla. Fiksu mimmi, taisi ymmärtää yskän. Ehkä :D

Yksinkertaisesti tarvin omaa tilaa ja vapautta edelleen niin paljon että yksin on paaaaljon parempi olla. :D

Ens viikolla ajattelin ottaa yhdet treffipakit kauniilta mimmiltä jota näen pari kertaa viikossa muttei ikinä olla ehditty juttelemaan hänen töistään johtuen. :D

Oon myös sinkku, mutten etsi mitään suhdetta. Saa toki jutella, mutta oon sen verti varuillani ja epäluulonen, että saatan olla aika vaikea iskettäväksi (sen verta monta kurapaskaperkelesuhdetta takana, että saanu riman koholle ja jopa ihastumisen vaikeaksi).
Eli ei kannata odottaa multa suuria, ellen vihreää valoa näytä.
Mutta joo, kyllä mä tuolta suoli24-treffipalstaltakin löydyn, mutta käyn siellä ehkä kerran viikossa kääntymässä.

Jotain perustietoja:
-Ikää 28 vuotta
-Lymyilen Kokemäellä
-Omistan kaksi koiraa
-Kärsin ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä
-Notkun koneella aika paljon pelaten pelejä (mm. Minecraft, Assassin's Creedit, TF2), jutellen kavereille ja piirtäen
-Keräilen susitavaroita ja unisieppareita.

Katsoppas vaan Saiccu kuinka kauan oot sinkku jos täällä pyörit, minäkin löysin vahingossa miehen tämän forkan kautta. Enpä olisi arvannut reilu vuosi sitten mihin johtaa yhdelle viattomalle sähkötupakkafoorumille rekisteröityminen... :laugh:

Satakunnan pojat menee nyt ja pyytää tytön tärskyille.

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja tuittu

Katsoppas vaan Saiccu kuinka kauan oot sinkku jos täällä pyörit, minäkin löysin vahingossa miehen tämän forkan kautta. Enpä olisi arvannut reilu vuosi sitten mihin johtaa yhdelle viattomalle sähkötupakkafoorumille rekisteröityminen... :laugh:

---

Mulla oli tuossa syksyllä suhde, mutta tuota... tää tyyppi oli vähän liika ahdistavaa sorttia (kauhean huomionhakuinen kaikella tavalla ja vähän epätasapainonen). Sitä ennen oli yksi tyyppi reilu pari ja puol vuotta sitten ja se suhde ajautu siinä karille ko sain selville, että tää oli mua pettänyt mennen tullen.

Mutta niin. Eipä sitä koskaan tiiä kuka elämään mistäkin tupsahtaa :'D

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Saiccu

Mutta niin. Eipä sitä koskaan tiiä kuka elämään mistäkin tupsahtaa :'D

---

Ei niin, vaikkapa keskustelu lohen paistamisesta saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin kuten mulle itselle täällä kävi. ;)

En mä silleen umpimielisesti täällä liikenteessä ole (kuten en muuallakaan). Mä tykkään kyllä jutustella ihmisten kanssa ja tutustua, mut oon vähän arka. :') Vaikka siis pystyn puhumaan melkeinpä mistä tahansa avoimesti, mutta siis öäää.... mitä parisuhteeseen tulee tai treffailuun, niin oon vähän paskahousu ja ennakkoluulonen :'D

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Saiccu

Vaikka siis pystyn puhumaan melkeinpä mistä tahansa avoimesti, mutta siis öäää.... mitä parisuhteeseen tulee tai treffailuun, niin oon vähän paskahousu ja ennakkoluulonen :'D

---

Sama juttu, vaikka oon näennäisesti avoin ja puheliaskin niin samalla oon vähän ujo ja tosielämässä oon yleensä hiljainen alkuun ja tarkkailen tilannetta. Jos tarkkailu johtaa siihen tulokseen että hyvä tyyppi niin siitä se hölötys sitten alkaa eikä aina meinaa ihan heti loppua. :lol: Ja suhdejuttujen suhteen oon myös ennakkoluuloinen, suorastaan paskahousu. Tai olin, paskahousuksi ei varmaan voi enää laskea siinä vaiheessa kun otin itseäni niskasta kiinni ja hyppäsin junaan ja matkustin yli 500 kilometriä katsomaan tyyppiä jota en ollut ikinä tavannut. Voi sanoa että zkys on melko taitava taivuttelemaan ja rohkaisemaan. :laugh:

Mä en uskalla edes yhtä kilometriä matkustaa katsomaan jota kuta silleen vierasta :'D Mun tarttee ensin tutustua netin kautta paremmin (jos siis netissä törmään johonkin tyyppiin...... joihin oon nää viimiset 6 vuotta törmännykin, kun ei nappaa mennä baareihin, koska en juo).

Kerran näin Siwan kassajonossa komean miehen, mutta sehän jäi vaan siihen, että jäin haaveilutasolle :'''D Mä oon huono tekeen alotteita ja onneton flirttailemaan. :'D

Tullaas nyt tännekin huutelee... Sinkkuna/YH:na vuodenpäivät ja hienosti menee:) Edellinen suhde kesti reilun 6 vuotta, ja kyllä tämä sen tappelun voittaa mitä se loppuaikoina oli...

Ja mitä tulee ujouteen niin hiukan samaa vikaa itselläkin, pitää tsekata tilanne ennenkuin ottaa sen haltuun;) Mut sellainen itsevarmuus ihan selkeesti vetoaa ihmisiin, minuunkin. Että jos mimmi tulee siwan kassajonossa pyytää treffeille niin kyllä mä lähden jo ihan senkin takia että sillä oli pokka tehdä se:thumbsup:

Mä en kehtais, koska pelkään nolaavani itteni ja sit ryven häpeissäni jossain nurkassa ja sätin itseäni.
Ja kun mulla ei edes ole juurikaan itsevarmuutta, koska noh, itseluottamus ja itsevarmuus on jossain hukkapiilossa enkä koe olevani viehättävä ihminen :')

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Saiccu

Mä en kehtais, koska pelkään nolaavani itteni ja sit ryven häpeissäni jossain nurkassa ja sätin itseäni.
Ja kun mulla ei edes ole juurikaan itsevarmuutta, koska noh, itseluottamus ja itsevarmuus on jossain hukkapiilossa enkä koe olevani viehättävä ihminen :')

---

Onpa kai sitä ihmiset itseään pahemmissakin tilanteissa nolannut... Ja jos ko henkilö kieltäytyy treffeistä niin toteet vaan et "oli pakko kysyy ku oot aikaslailla silmää miellyttävä tapaus" ja jos tohon ei lankea niin se on seksuaalivähemmistön edustaja;)
Mä kyl ehkä toteaisin et "mä tiedän missä sä asut" :lol: No en oikeesti sanois...
Monesti se viehättävyys tulee ihan muista asioista kuin ulkoisista piirteistä jos sitä meinaat ettet olis muka vetävä mimmi?? Kaikilta naisilta löytyy sellainen nätti hymy ja oikeat sanat oikeaan paikkaan;)
Nyt hei niskasta kiinni ja väijymään sinne Siwan kassalle!

Pysy Saiccu vaan forkalla niin ainakin tupakinpoltto saadaan hoidettua, ja ehkä muutakin. Täällä on tupa täys langenneita enkeleitä jotka tehneet parannuksen. Onkos ylläpito jo nostanut YV lokeron koon Saiculla unlimited ? Horioppia !

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Twisted

Pysy Saiccu vaan forkalla niin ainakin tupakinpoltto saadaan hoidettua, ja ehkä muutakin. Täällä on tupa täys langenneita enkeleitä jotka tehneet parannuksen. Onkos ylläpito jo nostanut YV lokeron koon Saiculla unlimited ? Horioppia !

---

+1:thumbsup:

Koitan roikkua mukana :'D

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Saiccu

itseluottamus ja itsevarmuus on jossain hukkapiilossa enkä koe olevani viehättävä ihminen :')

---

Taitaa melkein kaikilla naisilla olla ongelmia näiden asioiden kanssa, toiset vaan osaa piilottaa paremmin epävarmuutensa kuin toiset. :D Mulle iskee joskus niin pahoja itseinhokohtauksia että saatan kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla listan siitä mikä kaikki mussa on perseestä, ja se lista on HELVETIN pitkä. Sitten toisena päivänä oon ihan ok enkä mieti tollasia asioita ollenkaan. Onneks kuitenkin enimmäkseen oon sinut itseni kanssa. :) Mutta huonoina päivinä ei tee mieli lähteä edes ovesta ulos.

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja tuittu

Taitaa melkein kaikilla naisilla olla ongelmia näiden asioiden kanssa, toiset vaan osaa piilottaa paremmin epävarmuutensa kuin toiset. :D Mulle iskee joskus niin pahoja itseinhokohtauksia että saatan kirjoittaa ranskalaisilla viivoilla listan siitä mikä kaikki mussa on perseestä, ja se lista on HELVETIN pitkä. Sitten toisena päivänä oon ihan ok enkä mieti tollasia asioita ollenkaan. Onneks kuitenkin enimmäkseen oon sinut itseni kanssa. :) Mutta huonoina päivinä ei tee mieli lähteä edes ovesta ulos.

---

Mulla ehkä pahimpina itseinhon tuottajat on tää helvetin ylipaino ja sitten paniikkihäiriö, joka rajottaa mun kodin ulkopuolista elämää. :I Ja keittiöpsykologisoin ittelleni ylipainoisen ihmisen ahmimishäiriön (BED), koska aina ko on paska fiilis, ni mähän ahmin kaikkia herkkuja sun muita ja sitten tulee ihan saatanallinen morkkis syömisistään. Itseasiassa siitä just sarjisblogiinkin marmatin :'D

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja Saiccu

Mulla ehkä pahimpina itseinhon tuottajat on tää helvetin ylipaino ja sitten paniikkihäiriö, joka rajottaa mun kodin ulkopuolista elämää. :I Ja keittiöpsykologisoin ittelleni ylipainoisen ihmisen ahmimishäiriön (BED), koska aina ko on paska fiilis, ni mähän ahmin kaikkia herkkuja sun muita ja sitten tulee ihan saatanallinen morkkis syömisistään. Itseasiassa siitä just sarjisblogiinkin marmatin :'D

---

Älä nyt ainakaan sitä ylipainoa laske esteeksi sille että voitko elää "tavallista" elämää. Oon lukenut että isojakin määriä painoa tiputtaneille on ollut pettymys se ettei se olekkaan elämää muuttanut niin paljon kuin odotti. Jos on perustyytymätön itseensä niin sitä on joka tapauksessa painoi mitä tahansa, vaikka voihan painonpudotus tietenkin hetkellisesti itsetuntoa kohottaa. Tiedän kun itse olen ehtinyt muutaman kerran elämässäni sahata normaalipainon ylärajoilta alarajoille, eka kun laihtuu on riemuissaan vaa'an lukemista. Sitten sitä muuttuu taas tyytymättömäksi ja ravaa vaa'alla kolme kertaa päivässä eikä mikään riitä. Ja jos riittää niin sitä kehittää sitten elämää suuremman ongelman jostain muusta seikasta ulkonäössään. Kun vähentää stressaamista painosta niin ehkä syömiset ja sitä myötä paino tasoittuvat ajalle, kun joka suupalalla ei koe huonoa omatuntoa ja murehdi kaloreita ja pakkomielle hellittää. Nimittäin jos on pakkomielle jostain asiasta että "MÄ EN SAA TEHÄ TÄTÄ" niin valitettavasti ihmismieli silloin haluaa juuri sitä.

Ja piti aiemmin vielä sanoa siitä yli 500 kilometrin matkustamisesta, että kyllä mua ihan helvetisti silloin pelotti. Piti kuukausi kerätä rohkeutta ja juna-asemalla tuntui että oksennan tai paskannan housuun tai molempia, polvet löi melkein koukkua. :D Sitten kun nousi junaan niin iski ihan odottamaton tyyneyden tunne, kun enää ei ollut paluuta, kiskoilla kun ei u-käännös renkaat ulvoen onnistu. :lol:

Lainaus:

---

Alkuperäinen postaaja tuittu

Älä nyt ainakaan sitä ylipainoa laske esteeksi sille että voitko elää "tavallista" elämää. Oon lukenut että isojakin määriä painoa tiputtaneille on ollut pettymys se ettei se olekkaan elämää muuttanut niin paljon kuin odotti. Jos on perustyytymätön itseensä niin sitä on joka tapauksessa painoi mitä tahansa, vaikka voihan painonpudotus tietenkin hetkellisesti itsetuntoa kohottaa. Tiedän kun itse olen ehtinyt muutaman kerran elämässäni sahata normaalipainon ylärajoilta alarajoille, eka kun laihtuu on riemuissaan vaa'an lukemista. Sitten sitä muuttuu taas tyytymättömäksi ja ravaa vaa'alla kolme kertaa päivässä eikä mikään riitä. Ja jos riittää niin sitä kehittää sitten elämää suuremman ongelman jostain muusta seikasta ulkonäössään. Kun vähentää stressaamista painosta niin ehkä syömiset ja sitä myötä paino tasoittuvat ajalle, kun joka suupalalla ei koe huonoa omatuntoa ja murehdi kaloreita ja pakkomielle hellittää. Nimittäin jos on pakkomielle jostain asiasta että "MÄ EN SAA TEHÄ TÄTÄ" niin valitettavasti ihmismieli silloin haluaa juuri sitä.

Ja piti aiemmin vielä sanoa siitä yli 500 kilometrin matkustamisesta, että kyllä mua ihan helvetisti silloin pelotti. Piti kuukausi kerätä rohkeutta ja juna-asemalla tuntui että oksennan tai paskannan housuun tai molempia, polvet löi melkein koukkua. :D Sitten kun nousi junaan niin iski ihan odottamaton tyyneyden tunne, kun enää ei ollut paluuta, kiskoilla kun ei u-käännös renkaat ulvoen onnistu. :lol:

---

Painon nousun myötä musta on tullut hirveän itsekriittinen. Sillon normaalipainosenakaan mun itseluottamus ei ollut mikään maailman parhain, mutta joka kilon nousun myötä se on murentunut. Pahimpia aikoja on ne, kun ahdistaa ihan saatanasti ja tuntuu, ettei löydä itsestään yhtään hyvää piirrettä. Paitsi no silmistäni mä olen aina ollut tyytyväinen. Aina jos nimittäin kysytään, että mistä mä pidän itsessäni, niin ensimmäinen vastaus on aina silmät :'D Hyvänä kakkosena tulee piirtämistaito (tosin niitäkin kausia on kun tuntuu, että toiset piirtää paremmin ko minä X'D)

Kunpa vaan oppis pitämään ittestään sellasena kun on. Mä ko tuppaan ajattelemaan, että jos johon kuhun joskus ja jouluna ihastun, niin tiedän, että en mä ikimaailmassa kelpais sellaselle ihmiselle, koska se vois saada niin paljon parempaa ko minä.
Ja sitten on niitä... noh, hutilyöntejä joidenkin tyyppien suhteen, ko oon ajatellu "kaikissa on jotain hyvää" ja sitten tuleekin pahemman kerran petyttyä ja taas yksi tyyppi lisää "paska ex"-kansioon.