:)
http://uploads.tapatalk-cdn.com/2016...237752c7a9.jpg
Printable View
Vieläkö Jamo on hereillä, kohtahan on keskiyö :thinking:
Haittaaks se?
https://www.youtube.com/watch?v=hTwnQ1jJJak
Ei vittu oikeesti kun ei tajuta läppää edes sitten kun se on vielä vitsiksi selitetty. :facepalm: Miksi sitten edes alunperin jossain e-savukkeella alkaa piskeistä puhua jos niistä ei voi puhua täällä vakavissaan muttei sitten leikilläkään. :crazy:
KANADA!
Vitun Kanada.
"Kanada (engl. ja ransk. Canada) on Kansainyhteisöön kuuluva liittovaltio Pohjois-Amerikassa. Ainoa maarajanaapuri on Yhdysvallat, johon Kanada rajoittuu etelässä ja Alaskan osavaltioon luoteessa. Pohjoisessa Kanada rajoittuu Pohjoiseen jäämereen (aluevesiraja Tanskan Grönlannin kanssa koillisessa), idässä Atlantin valtamereen (aluevesiraja Ranskan Saint-Pierre ja Miquelonin kanssa) ja lännessä Tyyneenmereen. Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin 10 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan 36. suurin valtio (noin 33,5 miljoonaa). Sen viralliset kielet ovat englanti ja ranska, ja pääkaupunki on Ottawa.
Paleointiaanit saapuivat Kanadaan noin 16 000 vuotta sitten, ja nykyisten inuitien edeltäjä Thulen kulttuuri muodostui noin vuonna 1000. Viikingit asuttivat itärannikkoa hetkellisesti samoihin aikoihin, mutta Kanadan varsinaisesti löysi John Cabot tai Jacques Cartier. Ranska alkoi asuttaa maata 1530-luvulla ja Britannia kiinnostui alueesta sen turkismaiden ansiosta. Hudson’s Bay Company hallitsi pitkään suurta osaa Kanadasta, ja Ranska menetti 1763 Kanadan Britannialle. Kanada itsenäistyi 1931 ja on sen jälkeen toiminut aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä, muun muassa YK:n ja Naton perustamisessa.
Kanada on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia, jonka valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki Elisabet II. Varsinaista valtaa pitää kuitenkin Kanadan pääministeri. Maan sisäpolitiikkaa on 1900-luvulla hiertänyt ranskankielisen Quebecin kysymys. Provinssi on pyrkinyt kahteen otteeseen eroamaan liittovaltiosta. Palvelusektori on Kanadan talouden tärkein toimiala, mutta maa on myös merkittävä maataloustuotteiden tuottaja, ja lisäksi maalla on merkittävät kaivannaisvarat. Ulkomaankauppa suuntautuu suurimmaksi osaksi Yhdysvaltoihin, ja maa kuuluu Yhdysvaltain ja Meksikon lisäksi Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueeseen.
Kanada on monikulttuurinen valtio, mutta maahan ovat vaikuttaneet erityisesti englantilainen, ranskalainen ja amerikkalainen kulttuuri. Yhdysvaltalaisen kulttuurin on pelätty syrjäyttävän oman kulttuurin, joten hallitus on rohkaissut mediaa tuomaan esiin kanadalaista kulttuuria. Populaarikulttuurin edustajista useimmat ovat tehneet uransa ulkomailla, ja esimerkiksi useimmat tunnetuimmista kanadalaisista näyttelijöistä yhdistetään Hollywoodiin. Kanadan suosituin urheilulaji on jääkiekko, joka on haavipallon kanssa maan virallinen kansallisurheilulaji."
:p
https://upload.wikimedia.org/wikiped...o-blue.svg.png
Vittu
Kohteesta Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/w/extension...oc-magnify.pnghttps://fi.wikipedia.org/w/extension...ules/img/2.pngTämä on vakaa versio, joka on katsottu 17. joulukuuta 2016.(+) Tila: Silmäilty
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vittu on vanha suomen kielen sana, joka on tarkoittanut alun alkaen naisen ulkoisia sukupuolielimiä.[1] Nykyisin sana kuuluu alatyyliin, ja sitä käytetään myös karkeana kirosanana.[1]
Vittu on ilmeisesti lähes tuhat vuotta vanha lainasana ruotsin kielestä.[2][3] Sanan vanhaa skandinaavista alkuperää tukee se, että muinaisnorjassa on sana fytta ja nykyruotsissa fitta. Sanan vastine esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Suomen kirjakielessä sana esiintyi ensimmäisen kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa vuodelta 1787.[4]
Käyttö nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään vittu on tutkimusten mukaan yleisin koululaisten käyttämä kirosana.[5]
Kirjailija Jari Tammi nimesi vitun vuonna 1993 ilmestyneessä Suuressa kirosanakirjassaan yhdeksi ”selkäydinkirosanoista”.[6]
Kari Nahkolan mukaan vittu on oikeastaan suomen kielen ainoa varsinainen kirosanaksi syntynyt sana, mutta sen vaikutus kieleen on ollut sitäkin suurempi ja se on jopa ollut edistämässä uuden lausetyypin, aggressiivin syntyä.[3]
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa työskentelevä suomen kielen tutkija Riitta Eronen pitää vittu-sanaa halventavana voimasanana. Hänen mukaansa sitä käytetään nuorten kielessä ikään kuin pilkkuna ja sana on menettänyt voimansa, mutta siitä huolimatta sitä käytetään edelleen. Eronen arvelee etteivät nuoret tiedä mitä sanaa hokiessaan tekevät.[7]
Vaikka vittu-sanaa viljelläänkin Tammen mukaan paljon, suomalaisessa kiroilussa on hänen mukaansa tyypillistä erilaisten sukupuolisanojen vähäisyys. Tammen mukaan vittu on nuorten puheessa muodostunut partikkeliksi ja korvaa nykyään niinku-sanan. Seksuaalisesti offensiivista merkitystä hän ei sanassa enää näe. Tammi on todennut vittu-sanan ylivertaisuudesta kirosanana:
»Se on niin foneettisesti kuin aerodynaamisestikin täydellinen kirosana. Lyhyt kuin piiskan sivallus. Edes feministiset vastaiskut, kuten kyrpä, eivät pääse samalle tasolle.[2]»Ulla-Maija Kulosen mukaan vittu ja kyrpä ovat nuoremman polven käyttämiä sanoja ja vanhempi polvi käyttää perkelettä. Kulosen mukaan suomen kielen taivutusmuodot mahdollistavat sen, että kirosanoja voi käyttää monipuolisesti ja ”Vitut mä sulle mitään kerro” on hyvä esimerkki tästä. Myös Kulonen on kiinnittänyt huomiota siihen, että vittu toimii välimerkkinä, kuten isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet rytmittäen puhetta. Kulonen pitää vittu-sanaa loppuun kulutettuna, mutta kuitenkin alentavana, rumana ja inhottavana. Kulosen mukaan sana sisältää hurjasti teiniangstia, jolle voi jopa nauraa, mutta hän ei silti haluaisi alapäätään kutsuttavan sillä nimellä.[2]
Nahkola arvaili vittu-sanan mahdollista tulevaa seuraajaa Turun ylioppilaslehdessä vuonna 2008:
»Kyrpä saattaisi olla seuraava. Se on niin vahva, ettei sitä voi käyttää välimerkkinä puheessa. Yhdyssanat ovat vain tilapäisiä, sillä kirosanan pitää olla ytimekäs.[8]»
"Paleointiaanit olivat kivikautisia metsästäjä-keräilijöitä. He viettivät yleensä liikkuvaa elämäntapaa siirtyen pieninä ryhminä suurriistan perässä leiripaikalta toiselle. Varovaisimmankin arvion mukaan paleointiaanit saapuivat Pohjois-Amerikkaan noin 14 000 kalenterivuotta sitten. Joidenkin kiisteltyjen teorioiden mukaan heidän muuttoliikkeensä on saattanut tapahtua jo kymmeniä tuhansia vuosia aiemmin. Tyynen meren rannoilta on löydetty merkkejä paleointiaanien asutuksesta jääkauden loppuvaiheessa, jolloin monet ilmastonmuutokset koettelivat maapalloa.[1]
Yleisesti paleointiaanien uskotaan olleen koko Amerikan ensiasuttajia, sillä niin Meksikosta kuin Etelä-Amerikastakin on löytynyt heille tunnusomaista kulttuuria. Paleointiaanien aikakauden päättyminen tapahtui noin 8000-8500 vuotta sitten kun jääkautinen suurriista oli hävinnyt laajoilta alueilta."
"Kenkä on nauhalla, soljella tai vastaavalla kiinnitettävä tai avonainen jalkine.":teaching:
Liian pitkä kopioitavaksi, laitan pelkän linkin. :rolleyes:
http://www.lurppa.net/kani/huonokaytos1.htm
E. Linkki korjattu toimivaksi.
WITUN VIKIPEDIA
Leivonta
(Ohjattu sivulta Leipominen)
https://upload.wikimedia.org/wikiped...Work_dough.jpg
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan.
Leipätaikinan kaulintaa.
Leivonta on leipien, kakkujen, pullien, torttujen, piirakoiden jne. valmistamista vehnä- ja muista jauhoista siten, että pääosin vedestä tai maidosta ja jauhoista koostuva taikina kohotetaan leivinhiivan, leivinjauheen, ruokasoodan tai hirvensarvisuolan avulla kuohkeaksi ja paistetaan uunissa.
Sisällysluettelo
Leivonnassa käytettävät aineet
Leivonnassa on tärkeätä, että ainesmäärät ovat oikeat. Vanhoissa valmistusohjeissa ne ilmoitettiin yleensä painoina, nykyään useimmiten tilavuuksina.
Melkein kaikki leivonnaiset sisältävät vehnäjauhoja. Vehnäjauhojen lisäksi muita usein käytettyjä jauhoja ovat ainakin grahamjauhot, jotka ovat täysjyvävehnäjauhoja, sekä ohra-, ruis-, tattari-, speltti-, peruna- ja maissijauhot. Lisäksi voidaan käyttää kaikenlaisia hiutaleita, ryynejä, perunaa, mantelimassaa, kookosta, kaakaota jne.
Jauhojen, hiutaleiden, ryynien, nesteen ja kohotusaineen lisäksi leivonnassa käytetään yleensä rasvaa (voita, margariinia tai öljyä), kananmunia, suolaa ja sokeria ja/tai muita makeutusaineita. Lisäksi leivonnainen voidaan maustaa ja koristaa lukemattomin tavoin.
Kohotusaineet
Leivinhiiva sisältää elävää hiivasientä ja muuttaa noin 37-asteisessa taikinassa olevan sokerin hiilidioksidiksi ja alkoholiksi: siksi taikinassa on hyvä olla pieni määrä sokeria, joka nopeuttaa kohoamista samalla kun sen määrä vähenee. Vehnäjauho puolestaan sisältää gluteenia (valkuaisainetta), joka alustettaessa imee itseensä vettä ja paisuu. Taikinasta tulee sitkoista ja notkeaa ja siihen muodostuu ohutta gluteenirihmastoa. Taikina nousee huoneenlämmössä ja myös paistamisen aikana uunissa. Nousemisen aikana syntyvät pienet kaasukuplat säilyvät oikein alustetussa taikinassa, joka kohoaa hyvin ja siitä tulee kuohkeaa.
Hiiva on tuoretuote. Nyrkkisääntönä on, että taikinaan, joka sisältää n desilitraa nestettä, lisätään 10*n grammaa tuorehiivaa. Kuivahiiva puolestaan on melkein vedetöntä jauhomaista hiivaa, joka säilyy hyvin. Kuivahiivaa myydään annospusseissa, pussillinen vastaa yleensä 25 g tuorehiivaa.
Leivinjauhe sisältää natriumbikarbonaattia, happamia fosfaatteja ja tärkkelystä. Huoneenlämmössä leivinjauheesta ei juuri haihdu hiilidioksidia: varsinainen taikinan nouseminen tapahtuu uunissa paistamisen aikana.
Ruokasooda sisältää vain natriumbikarbonaattia. Jotta siitä pääsisi vapautumaan kaikki hiilidioksidi, on taikinassa oltava jotakin hapanta ainesta (esimerkiksi puolukkaa tai piimää). Muutoin leivonnaisesta tulee lipeän makuinen.
Hirvensarvisuola sisältää ammoniumkarbonaattia. Kuumennettaessa siitä vapautuu hiilidioksidia ja ammoniakkia, mikä kohottaa ja kuohkeuttaa leivonnaiset. Hirvensarvisuolaa käytetään nykyään vähän, lähinnä pikkuleipiin ja kekseihin. Kakkutaikinassa ammoniakki ei pääse kokonaan haihtumaan, ja siitä voi tulla sivumakua. Hirvensarvisuola väljähtyy helposti ja sitä on säilytettävä tiiviissä pakkauksessa.
Olut sisältää myös hiivaa ja sitä voidaan käyttää myös nostatusaineena esimerkiksi pizzoissa.
Leipominen
Leivottaessa ainekset sekoitetaan kiinteämmäksi leipä- tai vetelämmäksi kakkutaikinaksi, piiraisiin ja paistoksiin tarkoitetuksi voi- tai kekseihin ja jälkiruokiin sopivaksi murotaikinaksi. Usein hiivataikinan annetaan nousta tässä vaiheessa ensimmäisen kerran. Taikinasta muodostetaan leivonnaisia, jotka asetellaan suoraan pellille tai leivinpaperin päälle tai kaadetaan erikokoisiin ja -muotoisiin leivontavuokiin. Hiivataikinan annetaan nousta uudelleen. Leivonnaiset paistetaan kypsiksi uunissa.
Aiheesta muualla
Luokka:
Navigointivalikko
- Et ole kirjautunut
- Keskustelu
- Muokkaukset
- Luo tunnus
- Kirjaudu sisään
Haku
Osallistuminen
Työkalut
- Tänne viittaavat sivut
- Linkitettyjen sivujen muutokset
- Toimintosivut
- Ikilinkki
- Sivun tiedot
- Wikidata-kohde
- Viitetiedot
Tulosta tai vie
Muissa projekteissa
Muilla kielillä
Muokkaa linkkejä
- Sivua on viimeksi muutettu 3. syyskuuta 2016 kello 16.47.
- Teksti on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä; lisäehtoja voi sisältyä. Katso käyttöehdot.
Wikipedia® on Wikimedia Foundationin rekisteröimä tavaramerkki.
Ongelma artikkelissa?