https://youtu.be/JXcTeCcgvSM
Printable View
Tämmönen stoori löyty jostain netistä... Pitää ottaa huumorin kannalta vaikka onkin ihan totta :D
Vaikea lapsuus 70-80 luvulla?
Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi tylsillä jorinoillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria. Tiedättehän... kouluun piti kävellä 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.
Vannoin, että itse en koskaan sortuisi samaan. Mutta nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on! Niillä on kaikki niin helvetin hyvin. Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat. Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä eikä googlea. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut mitään helvetin copy-paste toimintoa, vaan muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse ruutupaperille materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.
Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Käsin. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän asti, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon, ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita. Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa sekin ihan itse. Arvatkaa oliko helppoa piilottaa puolen metrin läpimittainen LP-levy takin sisään?
Tai sitten piti odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.
Nuorten Sävellahja tuli lauantai-iltaisin juuri siihen aikaan kun olisit halunnut olla kavereiden kanssa ulkona. Yksi ainoa musiikkiohjelma kerran viikossa saatana!
Levyt olivat mustia isoja muovilättyjä, maksoivat omaisuuden ja veivät säilytystilaa hehtaarin. Ne piti kääntää levylautasella itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä niitä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.
Siis jos oli auto ja varsinkin jos siinä oli ylellisyytenä radiokasettisoitin. Ja seki oli Mono. Ja c-kaseteista hajosivat nauhat luvattoman usein, tai vanha mankanpaska vetäisi ne telojen väliin, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi. Ei ollut mitään saatanan varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä!
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Meillä ei ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten jotain koputustoimintoja puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi korvaasi varattua ja sillä siisti. Eikä meillä ollut mitään soittajannumeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata...
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä. Siinähän istuit sitten eteisen lattialla puhumassa luuriin.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan. Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu, niin veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Monesti ainakin kaksikymmentä kertaa kymmenen minuutin välein ennenkuin pääsit läpi. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan aina joku muu perheenjäsen, jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen. Joka sitten usein olikin jo lähtenyt jonnekin!
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita tai xBoxeja ja hienoja 3D- grafiikoita. Meillä oli joku kämäinen mustavalkoinen tv-peli ja joillakin onnekkailla peräti Commodore 64, varustettuna kasettiasemalla josta pelin hakemiseen ja lataamiseen meni aikaa kevyesti puoli tuntia. Ja koko maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelihahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö, avaruusolennot olivat neliöitä, ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Kaikki perkele olivat neliöitä! Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja taso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Siinä sitten kurottelit kaulaasi kaksi tuntia sen järkäleen takaa kun perse puutui kivikovalla puisella penkillä!
Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Ja ohjelmia tuli vain tiettyinä kellonaikoina pari tuntia illassa. Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Kaikki 15 minuuttia. Piti odottaa koko perkeleen viikko nähdäkseen 15 minuuttia piirrettyjä.
Kanavia surffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme helvetin hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä. Joka ..tun kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti nousta ylös ja kävellä tv:n luokse!
Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin helevetin hyvin! He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivätkä varmasti kestäisi 70- ja 80-lukujen ankaraa elämää!
Alkoipas ihan vituttaa, kun luki tuon tarinan. Aika ylpeilevällä asulla kerrottu, vaikka humoristiseksi onkin (kenties) tarkoitettu.
Miten tekniikan kehittyminen liittyy hemmotteluun? :blink:
Eikös myös niillä (meillä) 70-80-luvun lapsilla ole nykypäivänä mahdollisuus kaikkiin noihin asioihin?
Sitä en kiistä, etteikö nykysin näkisi enemmän pilalle hemmoteltuja muksuja, kuin esim. 90-luvun alussa, mutta ehkä vika on ennemmin vanhemmissa, kuin teknologisessa kehityksessä..? ;)
Edit. Jooh.. Huumori-topic.. :facepalm: Pitäsköhän jatkossa herätä ennen, kuin alkaa mitään kirjottelemaan. :eek:
80-luku oli pullamössöä. Silloin elettiin nousukautta ja kukaan ei ollut köyhä eikä kipeä. Kukaan ei myös kaivannut mitään kännyköitä, koska kukaan ei tiennyt niistä mitään. Silloin pelattiin flippereitä, mitä sentään löytyi vähän joka puolelta! Nykyisin ei ole flippereitä ja massatyöttömyys on ollut 25 vuotta, eikä lähde minnekään. On vähän eroa sillä kun töitä saa kun kävelee firmaan ja kysyy missä teillä on työhönotto ja saa työpaikan kuin että lähettelee hakemuksia netissä, ja jos menee firmaan kysymään töitä, niin pidetään pöpinä. Eli on vähän eroa onko työntekijöiden vai työantajien työmarkkinat.
Ennen ei juu ollut kännyköitä, silloin esim. itse uudelle paikkakunnalle muuttaessani kävelin illalla joku vajaan kilometrin lähimmällä puhelinkopille soittamaan tyttöystävälle, ennen kuin sain puhelimen uuteen kämppään. Siinä oli vähän meininkiä :D
Otampa kantaa minäkin, mun mutsi jaksaa toitottaa kuinka heidän nuoruudessa kaikki oli raskasta ja vaikeeta ja hänellä on ikävä tapa puhua syyllistäen näistä asioista ja tyyliin sinä et tiedä mitään OIKEISTA töistä.Voisin jatkaa listaa loputtomiin[emoji53] Itselle ei tulis mieleenkään omille lapsille puhua syyllistäen jne...toki on puhuttu asioista ja itse kyselevät, kun tuntuu kiinnostavan.Ei se mun lasten vika ole jos äitillä ei ollut samoja asioita ym.nuoruudessa.Vanhemmissa vika jos lapset lellittyjä..[emoji36] Miten vaikeeta on puhua asioista joskus positiiviseen sävyyn.Sehän oli mahtavaa odottaa piirrettyjä, viikon kohokohta.Itse muistelen lämmöllä lapsuuden asioita..ei ole tarvetta lapsille marista niistä[emoji4]
Pitänee paikkansa ???? :cheers:
Sanoja, jotka on vaikea lausua kännissä:
- Suuryritysrypäs
- Kulttuuriministeriö
- Prikaatinkenraali
- Karnevaalikaravaani
- Keskuskauppakamari
Sanoja, jotka on hyvin vaikea lausua kännissä:
- Objektiviteettiperiaate
- Konstitutionalismi
- Porfyyrigraniittiroso
- Transsendentaalifilosofia
- Bronkopneumonia.
Sanoja, joita on liki mahdoton sanoa kännissä:
- Ei, ei, en minä osaa laulaa!
- Iltaa, konstaapeli, anteeksi aiheuttamani häiriö
- Ikävä kyllä et ole tyyppiäni
- Ei enää viinaa minulle
- Kiitos, en halua seksiä
Tämmönen vielä illan päätteeksi......
Poika meni isänsä luokse ja kysyi: "isi, mikä on teorian ja käytännön ero?"
Isä mietti hetken ja sanoi: "Mene kysymään siskoltasi, menisikö hän sänkyyn kaikkien koulunsa jalkapallojoukkueen pelaajien kanssa miljoonasta eurosta." Poika meni kysymään ja sisko tunnusti, että menisi.
Sitten isä neuvoi: "Nyt kysy äidiltäsi menisikö hän miljoonasta sänkyyn naapurin kanssa" Poika meni kysymään äidiltään ja tämäkin joutui kiertelyn jälkeen vastaamaan myöntävästi.
Poika kertoi myös tämän isälle joka käski vielä kysymään veljeltään harrastaisiko tämä seksiä miehen kanssa miljoonasta. Myös veli vastasi lopulta myöntävästi.
"Näetkös nyt poikani eron? Teoriassa meillä on kolme mljoonaa euroa, mutta käytännössä ainoastaan kaksi huoraa ja homo."
:D
Pieni poika kysyy isältään:
- Isä, meillä on ainekirjoitusta koulussa. Saanko kysyä jotain?
- Tietysti, poikani! Kysy pois.
- Mitä on politiikka?
- No jaa, politiikassa on viisi ryhmää: 1) kansa, 2) hallitus, 3) talousvalta, 4) työläisluokka ja 5) yhteiskunnan tulevaisuus.
- En ymmärrä, isä. Voitko selittää?
- OK, otetaan meidän kotimme esimerkiksi: Minä tienaan rahat tähän meidän huusholliimme, joten minulla on taloudellinen valta. Sinun äitisi määrää ja käyttää rahat, joten hän on hallitus. Yhdessä me huolehdimme sinun tarpeistasi, sinä olet siis kansa. Vaippaikäinen pikkuveljesi on yhteiskunnan tulevaisuus ja palkkaamamme lastenhoitaja on työläisluokka. Ymmärrätkö nyt?
- Joten kuten...
Yöllä poika heräsi pikkuveljensä itkuun. Hän nousi katsomaan, mikä oli hätänä ja huomasi, että veikan vaippa oli ääriään myöten täynnä.
Hän meni vanhempiensa makuuhuoneeseen, missä äiti nukkui sikeästi eikä herännyt pojan tökkimiseen eikä kuiskauksiin. Sitten poika meni lastenhoitajan huoneen ovelle ja näki avaimenreiästä, että isäkin oli siellä... Koputeltuaan turhaan poika
meni nukkumaan.
Seuraavana aamuna poika kertoi isälleen:
- Isä, nyt minä taidan ymmärtää mitä politiikka on.
- Mainiota! Selitähän omin sanoin.
- Luulen että se on näin: Hallitus nukkuu ja kuorsaa sillä aikaa kun taloudellinen valta panee työläisluokkaa perseeseen, kansaa ei noteerata eikä kuunnella millään lailla ja yhteiskunnan tulevaisuus on kaulaansa myöten paskassa
Tässä vielä toinen:
Mustalaispojan eka koulupäivä päättyi ja poika saapui ylpeänä kotiinsa:
"Isä" hän virkkoi. "Meillä oli tänään koulussa aakkosia. Muut pojat sanoivat A,B,C, vaan minäpä sanoin A,B,C,D. Isä, johtuuko se siitä, että olen mustalainen?"
"Ei poikani" vastasi isä. "Se johtuu siitä, että sinä olet niin viisas."
Toisen päivän jälkeenkin poika meni innoissaan isänsä luo.
"Isä, meillä oli tänään laskentoa. Muut pojat laskivat yksi, kaksi, kolme, vaan minäpä laskin yksi, kaksi, kolme, neljä. Isä, johtuuko se siitä, että olen mustalainen?
"Ei poikani" vastasi isä. "Se johtuu siitä, että sinä olet niin viisas."
Kolmannen päivän päätyttyä poika oli jälleen isänsä edessä.
"Isä. Meillä oli tänään koulussa liikuntaa. Sen jälkeen olimme kaikki suihkussa. Miksi muiden poikien pippeli on vain viisi senttiä pitkä ja minun viisitoista? Johtuuko se siitä, että minä olen mustalainen?"
"Ei poikani" vastasi isä. "Se johtuu siitä, että ne muut pojat ovat seitsemän ja sinä olet jo neljätoista."
Käytiin pojan kanssa vähän ajelemassa sivuvaunu pärrällä, niin kertas liikennemerkkejä kun päästiin takas kotiin... Tämä merkki kuulemma tarkoittaa että tästä ajetaan nyt pyörällä eikä autolla :laugh:http://i60.tinypic.com/2jb1gjn.jpg
Kai heimo vaa totes "isän poika" [emoji23]Lainaus:
Alkuperäinen postaaja heimo
Pojalla asenne kohdallaan pienestä pitäen;-D
Tulee mieleen oma poika noin kuuden vanhana, nelipyöräiset kulkineet oli joko autoja tai kinnereitä. Jakolinja kulki tuossa Detroitin kohdalla. Siitä itään valmistettiin kinnereitä.
Hienoa istua Oldsissa liikennevaloissa, pikkupoika ylpeänä etupenkillä osoittelee viereisellä kaistalla olevaa Tojotaa ja kirkkaalla sekä kuuluvalla äänellä tokaisee "Isi, kato, kinneri!"
Hävettikö? No ei. ;-D
Noo, meillä saattoi olla lievää erimielisyyttä erään autoilijan kanssa siitä että mitä ne nuolet tarkoittaa jos toinen kaista on suljettu tietöiden takia...
Aijaijai, näitä äkkiä lisää kun meitä uhkaa se työvoimapula.
https://www.youtube.com/watch?v=Vyt52ppU3ms
Näitä kovia työntekijöitä tarvitaan tänne lisää!Lainaus:
Alkuperäinen postaaja Steamy
Ja niinhän näitä ollaan taas saamassakin [emoji106]🏼 valitettavasti menee muutama vuosi ennen ku uudet apinat oppii huorittelemaan videon tvoin..