Tuo se vasta kyrpää hommaa olis..
Printable View
Emännän kanssa alko taas kauhee sota pikkuasiasta. Näköjää mitättömiä pikkuasioita ei kannata edes mainita/kertoa kun asia ymmärretään kuitenkin väärin. ;)
Naisten kanssa on vain kaksi tapaa riidellä ja kumpikaan ei toimi.:eek:
Tarvitaanko palokuntaa ja mellakkapoliisia? Oliko se pikku asia mahdollisesti viides sellofaaniin kääritty modipaketti tällä viikolla?
Riidan syystä ei sen enempää mutta tais se nyt ehkä leppyä :D
Kyllä macgyver keinot keksii vai mitenkä se meni? :blink:
Hyvä niin, ei taida sun keinot ollakaan peräisin niksi-Pirkasta.
Noilta muilta telaketjusovinisteilta tulee satelemalla älykkäitä verbaalisia sutkautuksia. Ovatko opit kenties peräisin Big Brother-Akatemiasta vai mummon vintiltä löydetystä Kalle-lehdestä?
Täytyy teitä pikku pupusia virpoa ajoittain pingismailalla, kun olette innostuessanne henkisesti niin Pekko Aikamiespoikia, sijansa heilläkin – oma etujärjestökin löytyy.
Nyt, kun on saanut ittensä suht hyvään kuosiin ja mamman busaonnettomuudessa loukkaantunut selkä alkaa kuntoutua, on tämän viikon jo pystynyt töissä käymään.
Päästään siis ärsytyksen aiheeseen, joka ei ole ihan uusi asia tässä hyvinvointivaltiossamme, se on vanhusten hoito ja siihen liittyvät asiat. Esimerkkinä on oma rakas anoppini, joka 84 vuotiaana on pärjännyt hyvin kotioloissaan, nuppi toimii täysin, mutta iän tuomille liikuntarajoitteillehan ei voi mitään.
Viime maanantaina hän loukkasi kotonaan jalkansa, käynti lääkärissä, nilkka siteeseen ja takas kotiin. Sitten alkoi kuulua huolestuttavia uutisia, eli anoppi ei pystynyt kunnolla liikkumaan, ei vessaan, eikä muuallekkaan. Mamma meni tiistaina siskonsa kanssa kattomaan tilannetta, jalka oli mustunut, saivat anopin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja suostumaan lähtöön kohden Meilahtea. Siellä vihdoin jalka kuvattiin, siinä oli kaksi murtumaa ja kipsattiin, anoppi sai jäädä yöksi sairaalaan, mutta seuraavana aamuna hänet oltiin passittamassa takaisin kotiinsa tyyliin, "kyllähän rouva pärjää jo kotioloissa" siis ihminen, joka ei pääse keppien kanssa edes vessaan, ei pysty laittamaan itselleen ruokaa, eikä liikkumaan metriäkään, sinnekö sänkyynsä olis saanut jäädä mädäntymään?
Onneksi tästä kuultiin ennenkuin anoppi kerkesi lähteä sieltä pois ja mamman sisko painoi sinne tukka putkella ja sellaisessa fiiliksessä, etten itse olisi halunnut olla vastapuolella.
Kyseli, että mitä helvattia täällä touhutaan, meinaatte lähettää äitini kotiin vaikka hän ei pysty seisomaan saatikka liikkumaan, kuka ottaa vastuun, kun/jos jotain sattuu, kaivataanko tähän vielä esim lonkkamurtumaa.
Viimein alkoi järki siellä voittaa, tajusivat ja myönsivät ettei se yksi vuodepaikka taida ollakaan tämän arvoinen.
Nyt on anoppi hyvissä käsissä, geriatrian-osastolla tutkivat, kartoittavat ja opettavat kaiken tarpeellisen kotona pärjäämisen suhteen, alkuun pienen pyörätuolin kanssa, jolla pääsee vessaan, pystyy kokkaamaan jne, siihen asti, että kipsi saadaan pois.
Mutta kuinka on asiat niillä vanhuksilla, joilla ei ole taustatukea tällaisissa tilanteissa?
Ne on nätisti limbossa: kotoa terveyskeskukseen, terveyskeskuksesta päivystykseen, päivystyksestä kotiin tai osastolle (josta sitten kotiin). Tämä ei koske pelkästään vanhuksia vaikka ovatkin isoin ryhmä, mutta saman hoitokulkuketjun voi laittaa psyykkisistä ongelmista kärsivälle vakavuuden mukaan. Ei ole resursseja, ei tule resursseja. Ja kuka nyt oikeasti vanhuksista(1 välittää; ei ne tuota yhteiskunnalle enää mitään vaan ovat ainoastaan menoreikä. Omaistenhan ne pitää hoitaa joko täysin vapaaehtoisesti tai sitten suurella palkalla (tuella) omaishoitajaksi, joka väsyy hoitamiseen ennemmin tai myöhemmin ja sitten voimmekin palata tämän tekstin alkuun.
Onneksi tulee SOTE joka pelastaa maailman, sekä TH alan yksityistäminen. Kyllä siinä Maija Mummon tekaritkin vääntyy hymyyn, kun saa ihan itse vapaaehtoisesti valita meneekö omalle terveysasemalle 10km vai 200km päähän ja jos nyt lonkka murtuu yöllä, päivystykseenkin pääsee nopeasti potkukelkalla...tai no ambulanssihan siihen varmaan vaaditaan, mutta kyllä se matka sujuu joutuisasti 200-300km vauhtia potkiessa ehjällä jalalla tai mukavasti makuuasennossa lanssin kyydissä.
(1 Sana vanhus voidaan korvata tässä myös lauseella psyykkisisistä ongelmista kärsivistä
Jotenkin outoa toimintaa kyllä nykyään tää terveydenhoito... Yksi sunnuntai mun äiti (83v) oli hiukan huonossa hapessa, ambulanssi tunnin verran paikalla ja totesivat et tarttis tyksiin päivystykseen mennä... No eihän lanssi tietenkää vienyt vaan piti ottaa taksi viemään tyksiin.. Siellä sit viiden tunnin odotus ja lopputulos et oman kunnan vuodeosastolle huilimaan ja tietenkin taksilla taas :(
Tuon olis voinu hoitaa helpomminkin jos omassa kunnassa olis viel päivystys iltaisin ja viikonloppuisin, mut joku valopää on keksinyt et päivystykset pitää hoitaa tyksissä :(
En ala taas mitään prkl....
Joillakin ihmisillä ihan yksinkertaiset asiat tuottavat vaikeuksia kuten eräällä koiranomistajalla joka ei yksinkertaisesti ymmärrä että miksi hän ei voi jättää isoja kasoja harjaamiaan koirankarvoja puistonpenkin ympärille jossa ihmiset mukaanlukien minä monesti istuvat..ei vaan v :confused: u yläkerrassa lamppu syty.
Parisuhteen loppuminen. Ei helvetti ku nää tuntuu aina nii saatanan pahalle..
Jaxuhalit MacGyverille.
Tiedonnannoksi vain, että puhelin meni näytöstä pimeäksi. Tapan chatissa ei näy muutamaan päivään, koska vanhaan luuriin ei moista saa. Pitää hankitsea jokin uudempi.
Niinkö pahasti on sukset mennyt ristiin? Meidän on tietenkin turha tyrkyttää yleispäteviä neuvoja. Kullakin on omat keinonsa selviytyä. Ainoa varma lääke on aika. Ajattele sitä, että elämäsi voisi jatkua vielä kurjempana, jos ette eroaisi. Sanonpa kuitenkin, että jos yöunet jäävät vähiin, mene hakemaan apua, ja jos jäljellä on edes joitakin molemmille tärkeitä positiivisia asioita rakentaa suhde uudelle pohjalle, tehkää se. Useimmilla meistä vakaviakin parisuhdekriisejä on ollut ja tulee aina olemaan.