Ihminen on aika konstikas. Yhtenä päivänä se siunaa, kun on päässyt tupakasta eroon, toisena päivänä tiputtaa itseltään salaa tankkiin aimo annoksen ylimääräistä pärinää ja tulee nikotiinipöhnässä foorumille valittamaan järjenköyhyyttä. Rangaistukseksi vedän viikon pelkkiä poskareita.
Jotkut keräävät postimerkkejä tai muita väritettyjä paperinpalasia, jotkut ajavat 500 km tirppalinnun perässä, kun piippari pärähtää. Minä höyryttelen. Pääasia että elämme onnellisina emmekä kummittele kuoltuamme.
Tuittu, sulla on paljon hyviä pointteja. Harrastukseni aluksi kävin junan vessassa vetämässä höyryhatsit, nyt voi mennä parikin päivää, etten imaise ainuttakaan nanopartikkelia keuhkoon. Edellyttäen kuitenkin, että kämmeneen kätkeytyvä miniboksi on aina matkassa. Aina.